Elättelikö Paavali ihannekuvaa yhteiskunnasta?

Tämän luvun yhteydessä Paavalia on usein syytetty sinisilmäisyy­destä, idealis­mista yms. On kuitenkin muistettava, että Paavali oli monin tavoin (vertaa 2 Kor 11:23-33) joutunut kärsimään us­konsa takia, myös yhteiskunnan vallanpitäjien toimesta.

Ei Paavali kuvitellut maallisen esivallan aina olevan paras mah­dollinen. Kyllä hän - omakohtaisten kokemusten kautta - tiesi, että esivalta voi käyttää myös väärin Jumalalta saamaansa val­taa. Siitä huolimatta Paavali kirjoitti Roomalais­kirjeen kolman­nentoista luvun. Sen tähden meidän on otettava Paavali tässäkin yh­teydes­sä tosis­samme. Eikä luku ole vain Paavalin yksityisaja­tuksia, vaan siinä meille puhuu kaikkival­tias Jumala.

Kaksi hallitusvaltaa - Room. 13:1-7

Paavalin ajan juutalaisuudessa oli kolme erilaista suhtautumis­tapaa maalliseen esivaltaan.

1. Varsinkin diasporassa - eli hajaannuksessa, siis Israelin ulkopuolella - eläneet juutalaiset näkivät Paavalin tavoin Rooman valtiomahdin myönteisesti.
2. Selootit halusivat asevoimin kukistaa jumalattoman esivallan.
3. Essealaiset halusivat vetäytyä syrjään koko yhteiskunnasta, omaan hengel­liseen yhteisöönsä autiomaahan.

Paavalilla olisi siis ollut muitakin malleja kirkon ja yhteis­kunnan välisten suh­teiden ratkaisemiseksi.

Paavalin kantaa voidaan perustella Rooman vallan mukanaan tuo­milla eduilla:

1. Sodat olivat loppuneet. Aikaisemmin erilaiset pikkuvaltiot olivat lähes jat­kuvasti kahakoineet keskenään. Rooman ajan rauhaa (pax Romana) pidetään­kin yhtenä pisimmistä rauhan kau­sista, mitä Eurooppa on kokenut.
2. Erilaiset rosvojoukot ja merirosvot oli rauhoitettu.
3. Rooma soi evankeliumin julistamiselle hyvät leviämismahdolli­suudet, koska oli yhteinen kieli (kreikka) ja suuren valta­kun­nan eri osia yhdistivät hyvät tiet.

Kuitenkaan Paavali ei lähde "hyötyajattelusta": Rooman vallan alle on alistuttava, koska siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Paavalin tärkein näkökulma on se, että esivalta on Jumalan aset­tama; se on saanut valtansa Jumalalta. Sitä vastaan nouse­minen olisi merkinnyt Jumalaa vastaan nousemista. Siitä eristäy­tyminen olisi merkinnyt Jumalan tahdosta kieltäytymistä.

Paavali näki myös sen, että esivallan vaihtoehto oli anarkia, se­kasorto. Huonokin esivalta oli - ja on - parempi vaihtoehto kuin ei esivaltaa lainkaan. Olemme joskus lukeneet lehdistä, mitä ta­pahtuu, kun suurkaupungin sähköt katkeavat: kauppoja ryö­stetään, ihmisiä pahoinpidellään jne.

Esivaltaakin voi käyttää väärin

Silti Paavali ei kuvitellut, että esivalta aina toimisi asetta­jansa eli Jumalan tah­don mukaisesti. Rooman valtiota rasit­tivat kristittyjen silmissä siveettömyys, jota usein jopa rohkais­tiin; paikoitellen ankara verotus ja se, että se oli paka­nal­linen, keisaria palvottiin jumalana.

Alkukirkossa nähtiin, että esivaltakin voi turmeltua siinä mää­rin, ettei sen käs­kyjä pidä noudattaa. Silloin, kun esivalta pyrkii kieltämään uskon Jumalaan, silloin "ennemmin tulee totel­la Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt 5:29). Ensimmäiset kristi­tyt kiel­täytyivät palvelemasta keisaria juma­lana. Jos sitä heiltä vaa­dittiin, he mieluummin kuolivat kuin kielsivät uskonsa.

Ehkä eräänlaisen testin siitä, milloin esivalta on turmeltunut - siirtynyt Jumalan palvelijasta Saatanan palvelijaksi - antaa jae 3: jos esivalta alkaa rankaista niitä, jotka tekevät hyvää, asiat ovat väärällä uralla. Jumalaton esivalta vetää päälleen Jumalan tuomion. Kun Rooma oli riittävän heikko sisäisesti, tu­livat germaanikansat ja hävittivät tuon valtavan valtakunnan. Samalla tuli esiin hyvän esivallan merkitys: Rooman rauhallisia oloja seurasi germaanien voiton jälkeen sekasorto.

Jakson lopuksi Paavali ottaa esiin muutamia "käytännön sovellu­tuk­sia": verojen ja tullien maksaminen oli merkki esivallan hy­väksy­misestä (jakeet 7-8, vertaa Matt 22:21). Vero tarkoittaa välitöntä veroa, joka maksettiin jokaisesta henkilös­tä, siis "päävero". Tulleja taas kannettiin tavaroista, kun ylitettiin hallinnollisia rajoja; se oli siis valtakunnan sisäinen maksu, "välillinen vero."

Pelkkää historiaa?

Meidän suomalaisten kristittyjen ei tarvitse pelätä esivaltaa. Ehkä valittelemme kovaa verotusta ja koemme, että nyky-yhteis­kun­tamme suosii liikaa ei-kristillisiä arvoja, mutta mitään va­kavia ristiriitoja meillä ei esivallan kanssa ole.

Tiedämme kuitenkin, että kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin. On maita, joissa on lailla kielletty kristityksi kääntyminen. On maita, joissa kristittyjä vainotaan. On maita, joissa kristitty­jä syrjitään.

Yksi ongelma, jonka tämän päivän suomalainen kristitty kohtaa esivallan kans­sa, lienee jakeen 4 "miekan kantaminen". Se voi­daan tulkita - ilmeisesti aivan oikein - nimenomaan viittauksek­si yhteiskunnalliseen tuomiovaltaan, teloi­tushan suori­tettiin Roo­massa miekalla. Paavalin "tunnus", symboli, miekka, tulee nimen omaan siitä, että hänet kristillisen perimätiedon mukaan teloi­tettiin miekal­la.

Mutta toistakaan, mm. Lutherin edustamaa, tulkintaa ei voi pitää vääränä: myös asepalvelus on osa Jumalan säätämystä. Jos haluam­me kieltää esivallalta armei­jan ylläpidon, silloin olisi loogi­suuden nimessä kiellettävä myös poliisilaitos, koska molemmissa on kysymys pahan hillitsemisestä (väkivallankin avulla). Kuin­ka moni aseistakieltäytyjä olisi valmis tyhjentämään Suomen vanki­lat ja lopetta­maan poliisilaitoksen?

Valitettavan usein aseistakieltäytymiseen liittyy itsekkäät vai­kuttimet: kyllähän tätä maata on puolustettava, mutta tehkööt muut sen minun puolestani. Kristitty ei tässäkään kohdassa voi vaatia itselleen erivapauksia, vaan hänen on kannet­tava Jumalan esivallalle antamista oikeuksista ja velvollisuuksista myös han­kalat ja raskaat.

Tämä jakso oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille tärkeä. Hänen­kin kohdallaan on hyvä muistaa, ettei esivalta aina kohdellut häntä oikeudenmukaisesti: hänet­hän julistettiin paitsi kirkonki­roukseen myös valtakunnankiroukseen.

Luther opetti kahta regimenttiä, kahta hallitusvaltaa. Jumala on antanut maail­maan kaksi hallitusvaltaa, joista toinen on maalli­nen ja toinen hengellinen. Maal­linen hallitusvalta hallitsee lain avulla. Hengellinen hallitusvalta hallitsee evan­keliumin avulla. Näitä ei pidä sekoittaa: maallista valtaa ei pidä yrit­tää hoitaa evankeliumilla eikä hengellistä lailla. Tällainen sekoittaminen on paitsi vahin­gollista myös vaarallista.

Vaikka Suomessa ei kristittyjä suorastaan vainota, on kuitenkin paljon asioita, joissa kristillisen kannan ottaminen voi merkitä vähemmistöön joutumista, joskus suorastaan vainoa. Esimerkiksi lainsäädännössämme on tietyissä kohdin valittu selvästi ei-kris­tillinen kanta (abortti, avoliitto jne.)

Velkana rakkautta - Room. 13:8-10

Paavali palaa puhumaan rakkaudesta. Paavali tiivistää lain toi­sen taulun (käskyt 4-10) lauseeseen: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (jae 9). Kun Jeesuk­selta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky, hän nosti esiin Jumalan ja lähimmäi­sen rakastami­sen (Matt 22:34-40). Taustalla on myös 3 Moos 19:18.

Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi tämän käskyn olevan sellai­sen, jota kukaan ei voi paeta. Jokainen tietää, mitä haluaisi itselleen tehtävän ja mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Ku­kaan ei voi vedota tietämättömyyteen.

Paavali sanoo, ettei rakkauden velka tule koskaan kokonaan mak­se­tuksi. Aina on uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää lähimmäisil­le.

"Rakkaus toteuttaa koko lain" (jae 10). Tätä ei pidä ymmärtää siten, että rak­kaus täyttäisi lain vaatimukset. Emme me edes kristittyinä siihen pysty. Paavali tar­koittaakin lauseella sitä, että rakkauden mukaan elävä toimii niin kuin laki hänen haluaisi toimivan. Olemme oikeassa suunnassa, vaikka emme pystykään kul­kemaan tietä loppuun asti.

Päivä on lähellä - Room 13:11-14

Paavali vertaa maallista elämää yöhön ja tulevaa iankaikkista elämää päivään. Pääsy iankaikkiseen elämään on joka päivä lähem­pänä kuin aikaisemmin. Kristityn onkin hylättävä nykyiseen maailman elämäntapa ja elet­tävä uuden, taivaallisen elämäntavan mukaisesti.

Paavalin ajan Rooman ja nykypäivän Suomen elämää voidaan hyvällä syyllä verrata toisiinsa. Molempia hallitsevat seksuaalisuus ja nautinnonhalu. Kristityn on kuitenkin hylättävä ne ja pukeuduttava Jeesukseen Kristukseen (kristityn "taisteluvarustuksesta" tarkemmin Ef 6:10-20).

Sekä Paavalin että Jeesukseen kehotus lopunaikoja odottaville kristityille on sama: valvokaa. Tuo kehotus on sitä tärkeämpi, mitä lähempänä aamunkoitto on.