Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille

Kirjoittaja: 
Jari Rankinen

Lue netistä 1. Kirje tessalonikalaisille

Johdanto

Tessalonika on yksi nykyisen Kreikan suurista kaupungeista. Se sijaitsee Makedonian maakunnassa, Aigeianmeren pohjoisrannalla. Ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonika oli Makedonian suurin kaupunki. Sen läpi kulki tärkeä itä-länsi -suuntainen väylä, roomalainen sotilastie Via Egnatia. Kaupungin merkitystä lisäsi hyvä satama, jonka ansiosta Tessalonika oli vilkas kauppakaupunki.

Jokaisessa suuressa Rooman imperiumin kaupungissa asui juutalaisia. Tessalonikassa heitä oli varsin huomattava määrä. Osoitus tästä on se, että Tessalonikan juutalaisilla oli oma synagoga. Pakanoiden keskuudessa juutalaisten julistus herätti suurta kiinnostusta. Näin tapahtui myös Tessalonikassa. Kaupungissa oli joukko ns. jumalaapelkääväisiä. Näin kutsuttiin niitä pakanoita, jotka kunnioittivat Israelin Jumalaa ja jotka noudattivat tiettyjä Jumalan käskyjä. Jumalaapelkäävät eivät kuitenkaan olleet kääntyneet juutalaisiksi ja sen merkiksi ympärileikkauttaneet itseään.

Apostolien tekojen 17. luvussa kerrotaan Paavalin ensimmäisestä käynnistä Tessalonikassa. Paavali saapui kaupunkiin Filippistä, jossa hän työskenteli yhdessä Silaan kanssa. Työn tuloksena Filippiin syntyi seurakunta. Paavalin toiminta siellä loppui kuitenkin lyhyeen. Hänet ja Silas vangittiin ja heitä kehotettiin lähtemään kaupungista. Lähetyssaarnaajat siirtyivät Tessalonikaan, joka on noin 100 kilometrin päässä Filippistä.

Jokaisella juutalaisella miehellä oli synagogajumalanpalveluksessa mahdollisuus osallistua pyhien kirjoitusten lukemiseen ja niiden selittämiseen (ks. Luuk 4:16-21). Tätä mahdollisuutta Paavali käytti hyväksi Tessalonikassa. Hän meni sapattina synagogaan ja selitti lakia ja profeettoja osoittaen, että Jeesus on Jumalan lupaama Kristus, Messias. Näin tapahtui kolmena sapattina. Paavalin saarna synnytti uskoa kuulijoissa: muutamat juutalaiset ja monet jumalaapelkäävät tunnustivat Jeesuksen Kristukseksi, luvatuksi Messiaaksi.

Tämä oli joillekin juutalaisille liikaa. He ryhtyivät toimiin Paavalia vastaan, kiihottivat kansaa, järjestivät mielenosoituksen ja väittivät saarnamiesten lietsovan kapinaa. Jotta Paavali ei olisi joutunut mielivaltaisen kansanjoukon käsiin, seurakunnan oli pakko lähettää hänet ja Silas pimeän turvin jatkamaan matkaansa. He saapuivat Beroiaan, jossa he jatkoivat työtään.

Tessalonikan juutalaisten viha Paavalia ja Silasta kohtaan oli kuitenkin niin valtava, että he lähettivät miehiä vielä Beroiaankin kiihottamaan kansaa Paavalia vastaan. Miehet onnistuivat hyvin tehtävässään. Apostoli joutui jättämään tämänkin kaupungin ja siirtymään Ateenaan. Tessalonikassa Paavali sai julistaa evankeliumia vain muutaman viikon ajan. Hänen työnsä jäi siis pahasti kesken eikä seurakunta näin ollen ehtinyt saada perusteellista opetusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Apostolin lähdettyä seurakunta näytti jäävän täysin heitteille.

On selvää, että Paavali oli huolissaan tessalonikalaisista. Hänellä oli aihetta pelätä jopa seurakunnan kuolemaa - olihan se jäänyt yksin vainon keskelle. Siksi Paavali lähetti Timoteuksen Ateenasta takaisin pohjoiseen. Viimeksimainitun tuli vierailla Tessalonikassa, selvittää seurakunnan tilanne ja vahvistaa sitä uskossa Jeesukseen, jos se vielä oli hengissä. Timoteuksen matkan aikana Paavali siirtyi Korinttiin. Nuori apulainen palasi Tessalonikasta mukanaan suurenmoisia uutisia: Tessalonikan seurakunta elää, voi hyvin ja kelpaa jopa muille esimerkiksi. Timoteus toi mukanaan myös muutamia kysymyksiä, jotka askarruttivat Tessalonikan kristittyjä.

Erityisesti tessalonikalaisia huolestutti kuolleiden seurakunnan jäsenten kohtalo: Miten käy niiden kristittyjen, jotka ehtivät kuolla ennen Jeesuksen paluuta? Pääsevätkö he taivaaseen? Paavalilla oli palava halu palata Tessalonikaan. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia. Ainoa keino pitää yhteyttä seurakuntaan ja vastata Timoteuksen välittämiin kysymyksiin oli lähettää kirje Korintista Tessalonikaan. Tämä tapahtui ilmeisesti kevättalvella vuonna 50.

Ensimmäinen tessalonikalaiskirje on meille säilyneistä Paavalin kirjeistä vanhin. Näin ollen se on koko Uuden testamentin vanhin kirja. Ensimmäinen tessalonikalaiskirje on sanomaltaan lämmin kirje - tervehtiihän Paavali siinä itselleen hyvin rakasta seurakuntaa. Onkin sanottu, että Filippiläiskirjeen ohella Ensimmäinen tessalonikalaiskirje on Uuden testamentin sydämellisin kirja.