Kaste ja ehtoollinen

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Pienen ihmisen päähän valellaan vettä ja pastori sanoo kastavansa hänet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jos näin ei ole tehty lapsena, näin voidaan tehdä aikuiselle. Miksi?
Siksi, että Jeesus käski kastaa. Hän sanoi, että näin ihmisistä tehdään hänen opetuslapsiaan. Kasteessa ihminen pääsee osalliseksi siitä, mitä Jeesus on hankkinut. Hän on järjestänyt meille oikeuden olla Jumalan lapsia, lahjoittanut anteeksiantamuksen ja pelastuksen, pääsyn ikuiseen elämään. Raamattu sanoo, että meidät puetaan Kristukseen, kun meidät kastetaan. Saamme turvaksemme sen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.

Ei ihme, jos mietit, miten veden valelu voi saada aikaan näin paljon. Jumala on luvannut toimia silloin, kun kastetaan. Hän on luvannut ottaa lapsekseen, antaa anteeksi ja pelastaa. Jumala on valinnut tällaisen tavan tehdä ihmisen osalliseksi siitä, mitä Jeesus on ansainnut. Varmasti siinä, että Jumala toimii juuri tällä tavalla, on hyvä ja syvä viisaus.

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimen.
(Matt. 28:19)

- Sukella syvemmälle: Vähä Katekismus - Pyhän kasteen sakramentti

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Minut on kastettu joskus kauan sitten. Mitä merkitystä sillä on nyt? Vai onko mitään?

Ainakin minua kasteeni muistuttaa aivan valtavasta asiasta. Kun olin pieni ja minut kastettiin, minun ei tarvinnut tehdä, osata, jaksaa, onnistua tai muuttua. Ei jonkin verran tai edes vähän. Sellaisena kuin olin - tekemättä, osaamatta tai muuttumatta paremmaksi - kelpasin Jumalalle. Kelpasin sen takia, että Jeesus on kuollut puolestani ja sovittanut minut Jumalan kanssa. Jos silloin oli näin, näin on nytkin. Tästä kasteeni muistuttaa.

Mitä jos joka aamu sanoisimme itsellemme, mistä kaste muistuttaa: Tällaisena kuin olen, olen Jumalan oma ja matkalla taivaaseen. Tällaisena kuin olen, saan turvautua Jeesukseen. Tästä saa hyvää mieltä ja kiitollisuutta sekä voimaa elää kristittynä ja toteuttaa edes vähän Jumalan tahtoa.

Raamattu opettaa, että pelastumme armosta. Armosta pelastuminen on juuri sitä, että saa olla Jumalan oma ansaitsematta sitä ja pääsee ikuiseen elämään sellaisena kuin on. Nämä saa Jeesuksen ansiosta. Pelastus armosta on jokaisella, joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Ef. 2:8)

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Raamatun mukaan pelastumiseen tarvitaan kaste ja usko. Emme saa kasteen kohdalla halveksia sitä, mitä Jumala on siitä sanonut. Muuten olemme vaarassa jäädä hänen pelastavan toimintansa ulkopuolelle. Meidän tulee siis kastattaa lapsemme ja ottaa itse kaste, ellemme ole jo kastettuja.

Raamatussa kyllä kerrotaan joidenkin pelastuneen ilman kastetta. Pitkäperjantaina Jeesus sanoi vieressään riippuneelle rikolliselle, että tämä saa olla hänen kanssaan paratiisissa. Miestä ei varmaan ollut kastettu. Jumala voi toimia ilman niitä välineitä, joita hän käskee meidän käyttää. Hän voi pelastaa ilman kastettakin. Mutta jumalallinen poikkeus ei anna meille lupaa olla välittämättä kastekäskystä. Kristittyinä olemme sidottuja siihen, mitä Uusi testamentti opettaa: kasteessa tullaan kristityksi ja päästään Jumalan lasten joukkoon. Kastamattomana kuolleen lapsen saamme jättää armollisen Jumalan haltuun.

Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Suomessa on yhä enemmän niitä, joita ei ole kastettu. Pääkaupunkiseudulla enää noin puolet lapsista kastetaan. Et siis ole harvinainen poikkeus, jos et ole kastettu.

Ajattelen sinua, jota nyt uskonasiat puhuttelevat ja jota ei ole kastettu. Ehkä mietit, pitäisikö saada kaste. Kyllä pitäisi. Ota yhteyttä pastoriin tai luterilaisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Pääset rippikouluun. Et tosin leirille, ellet ole noin 15-vuotias. Pastorin kanssa käyt läpi uskomme keskeisiä asioita ja sen jälkeen sinut voidaan kastaa.

Tai ehkä haluaisit tulla kastetuksi, mutta se ei ole mahdollista. Et ole täysi-ikäinen eivätkä vanhempasi halua, että sinut kastetaan. Kastamattomanakin saat uskoa Jeesukseen. Ja sitten, kun itse saat päättää asioista, sovi mahdollisimman pian kasteestasi.

Ajattelen myös sinua, jolla on lapsi, jota ei syystä tai toisesta ole kastettu. Pitäisikö hänet kastaa? Pitäisi. Ota yhteyttä pastoriin tai kirkkoherranvirastoon ja sovi asiasta.

Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.
(Ap.t. 2:38–39)

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Raamattu opettaa, ettei kastetta tarvitse eikä saa uusia. Se toimitetaan kerran ja se on aina pätevä. Asia ei muutu, jos me hylkäämme Jumalan kasteemme jälkeen. Saamme palata takaisin Isämme luo, hän odottaa meitä. Ja kun palaamme, ei tarvita uutta kastetta.

Kuitenkin on niitä, jotka haluavat tulla uudestaan kastetuiksi tai ovat jo ottaneet uuden kasteen. Ja niitä, jotka kastavat uudestaan. Useimmat heistä varmaan ajattelevat, ettei se kaste, jolla ihminen kastetaan pienenä, ole oikea kaste. Se on vakava väite. Sehän tarkoittaa, ettei ole kastettu ollenkaan eikä ole varsinaisesti kristitty. Jotkut sanovat, ettei kaste voi olla oikea, jos kastettava ei ymmärrä, että hänet kastetaan.

Kaste on Jumalan teko eikä Jumalan teko riipu siitä, paljonko ihminen ymmärtää. Emmehän ymmärtäneet – koska meitä ei silloin edes ollut - sitäkään, mitä Jumala teki, kun Jumalan Poika kuoli puolestamme, eikä se, ettemme ymmärtäneet, tee Jeesuksen kuolemaa puolestamme mitättömäksi.

Kastetta ei siis saa uusia. Joka on ottanut uuden kasteen, on tehnyt väärin. Väärät teot saa tunnustaa Jumalalle ja pyytää anteeksi. Jumala antaa anteeksi katuville, koska Jeesus on sovittanut kaikkien kaikki synnit.

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
(Ef. 4:5)

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Kristityt viettävät ehtoollista, pyhää ateriaa, Jeesuksen käskystä. Aina kun sitä vietetään, luetaan ehtoollisen asetussanat. Ne on koottu Raamatun kohdista, joissa kerrotaan, mitä tapahtui Jerusalemissa viimeisenä iltana ennen Jeesuksen kuolemaa. Jeesus vietti opetuslastensa kanssa ehtoollista ja käski heidän tehdä usein samalla tavalla tuon illan jälkeen.

Ehtoollisen asetussanoissa todetaan, että leipä, jota ehtoollisella syödään, on Jeesuksen ruumis. Ja viini on uusi liitto hänen veressään. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo viinistä myös, että se on hänen verensä. Jeesuksen ruumis ja veri ovat siis siinä, missä vietetään ehtoollista. Se tarkoittaa, että hän on siinä. Jeesus on läsnä ehtoollisenvietossa erityisellä tavalla. Me kohtaamme hänet ja hän kohtaa meidät. Kun mietit, minne pitäisi mennä, jotta pääsisit lähelle Jeesusta, mene ehtoolliselle. Juuri tämä on ehtoollisen suuri ihme: Jeesus on paikalla ja hoitaa meitä.

Ehtoollisella ei aina – ei ehkä useinkaan – tunnu siltä, että kohtaa Jeesuksen. Meidän tunteemme eivät tuo Jeesusta jonnekin tai estä häntä tulemasta. Hän on siellä, missä hän on luvannut olla riippumatta siitä, tuntuuko meistä siltä vai ei. Hän on luvannut olla ehtoollisessa – leipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä.

Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:26–28)

- Sukella syvemmälle: Vähä Katekismus - Alttarin sakramentti

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Ehtoollisella kohtaamme Jeesuksen, joka voi hoitaa meitä monella tavalla.

Vapahtajalla on varsinkin yksi tehtävä: hän antaa anteeksi. Juuri tätä tehtävää Jeesus hoitaa ehtoollisella. Hän jakaa sitä, minkä hän sai aikaan kuolemallaan. Hänen kuolemansa sovitti kaikkien kaikki synnit ja toi anteeksiantamusta niin paljon kuin ihmiset tarvitsevat. Martti Luther tunsi Raamatun erinomaisesti. Hän tiivistää Raamatun vastauksen kysymykseen, mitä hyötyä ehtoollisesta on, lauseeksi: ”Meille annetaan … tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.” Anteeksi saa jokainen, joka tulee ehtoolliselle, ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren ja luottaa siihen, mitä Raamattu lupaa ehtoollisesta. Se lupaa, että siinä Jeesus jakaa anteeksiantamusta.

Tämä voi tuntua aivan liian yksinkertaiselta tai helpolta. Jumalan armo on yksinkertaista. Me teemme siitä usein liian vaikeaa.

Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. (Joh. 6:54)

Kirjoittanut: 
Jari Rankinen

Ehtoollinen on kastettujen kristittyjen ateria. Luterilaisessa kirkossa ehtoolliselle saavat  osallistua itsenäisesti rippikoulun käyneet ja konfirmoidut. Näin on haluttu varmistaa, että osallistujat ymmärtävät ehtoollisen merkityksen ja erottavat pyhän aterian tavallisesta syömisestä ja juomisesta. Tällä tavalla opetetut lapsetkin saavat nauttia ehtoollisen vanhempiensa tai kummiensa seurassa. Muutkin saavat tulla siunattaviksi.

Joskus ehtoolliselle menoon on korkea kynnys. Tarkoitan kynnystä, joka on ihmisen mielessä. Tuntuu, ettei minusta ole ehtoolliselle. Tuntuu, että minun pitäisi olla parempi ja uskoni vahvempaa. Jos näin ajatellaan, asiat ovat menneet päälaelleen. Ehtoollinen ei ole meidän hyvyytemme esittelyä varten. Se ei ole onnistuneiden kokoontuminen. Päinvastoin: ehtoollinen on niitä varten, jotka tarvitsevat anteeksisaamista. Ehtoollisella syntisten Ystävä ja Vapahtaja armahtaa epäonnistuneita. Ehtoollinen on kaikille niille, jotka tarvitsevat anteeksiantoa. Niille se ei ole, jotka eivät tarvitse Jeesusta.

Raamattu varoittaa siitä mahdollisuudesta, että syö ja juo Kristuksen ruumiin ja veren tuomiokseen. Jotkut niistä, joille aikanaan sanottiin tämä varoitus, viettivät ehtoollista niin, etteivät huomanneet nauttineensa ehtoollista. Syötiin ja juotiin, joku saattoi olla juovuksissa, ja ehtoollisleipä ja -viini tuli syötyä ja juotua muun ohessa huomaamatta. Paavali kirjoittaa, että se, joka nauttii ehtoollisen ajattelematta, että kyse on Kristuksen ruumiista, syö ja juo tuomiokseen. Varoitus on usein ymmärretty niin, että se kieltää niiden tulon ehtoolliselle, jotka eivät ole hyviä tai joiden usko ei ole vahvaa. Siitä ei siis ole kyse.

Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. (1. Kor. 11:26)