Kärsimys ja pahuus

Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Tätä kysymystä ihminen on pohtinut kautta aikojen. Jos on olemassa kaikkivaltias ja hyvä Jumala, miksi hän sallii sodat, nälänhädät, murhat ja muut elämää rikkovat asiat? Eikö hänellä olisi valta estää kaikki tämä?

Raamattu jättää tämän kysymyksen avoimeksi. Jotakin vastataan, mutta paljon kysymyksiä jää silti ilmaan. Yksi Raamatun näkökulmista on se, että maailmassa on paljon kärsimystä, joka on ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ihmisen omaa aikaansaannosta ovat juuri sodat, väkivaltaisuudet, aviorikokset ja muut syvästi haavoittavat tilanteet. Niistä ihminen ei voi syyttää Jumalaa vaan joutuu katsomaan peiliin.

Maailmassa on kuitenkin paljon myös sellaista kärsimystä, joka ei ole ihmisen aiheuttamaa. Tällaisia ovat esimerkiksi monet sairaudet ja luonnonkatastrofit. Miksi Jumala ei estä näitä?
Tämä jää meille salaisuudeksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että erilaiset vastoinkäymiset ovat tilanteita, joiden kautta Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Ehkä kärsimyksen yksi tarkoitus on se, että ihminen muistaisi oman pienuutensa ja kääntyisi Jumalan puoleen. Toisaalta kärsimys tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan, ja Jumalan tahto on, että autamme hädässä olevia.

Lohtunamme ja toivonamme on sanoma ylösnousseesta Kristuksesta – kipujen ja kärsimysten voittajasta.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34:19)

Jumala, pahuus ja kärsimys ahdistavat mieltäni. Päästä meidät pahasta!
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Raamattu ei kerro kaikkea. Se ilmoittaa ainoastaan sen, mikä on ihmisen pelastuksen kannalta välttämätöntä. Pahan alkuperä kuuluu niihin asioihin, joista Raamattu puhuu hyvin niukasti.

Raamatun alkuluvut paljastavat sen, että lähtökohtaisesti ihmisellä oli vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Ihminen ja maailma luotiin hyväksi, mutta ihminen valitsi pahan Saatanan pettämänä. Paholainenkin on Jumalan luoma olento. Siitä kerrotaan, että se oli alun perin enkeli, joka kapinoi Jumalaa vastaan. Saatana houkutteli ihmisen toimimaan vastoin Jumalan tahtoa, ja siitä alkoi pahan leviäminen maailmassa.

Meille jää mysteeriksi se, miksi hyvä Jumala salli pahuuden tulla maailmaan. Selväksi tulee kuitenkin se, että Jumala itse voitti pahan vallan, kun hän syntyi ihmiseksi ja kuoli ristillä syntiemme vuoksi. Valitessaan pahan ensimmäinen ihminen myi itsensä ja samalla koko ihmiskunnan synnin orjiksi. Näin menetimme vapaan tahdon. Jeesus Kristus tuli ostamaan meidät vapaiksi synnin orjuudesta. Vain Jeesuksen kautta voimme vapautua elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. (Joh. 8:34–36)

Jumala, et kerro vastausta kaikkiin kysymyksiini. Auta, etten siitä loukkaantuisi. Anna minun sen sijaan keskittyä kuulemaan se, mitä olet ilmoittanut.
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Syntiä voisi kuvata monilla sanoilla. Se on ajatusten, sanojen ja tekojen harhautumista, vääristymistä ja kapinaa. Kaikelle synnille on yhteistä vähittäinen loittoneminen elämästä itsestään. Lyhyesti sanottuna synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Perisynniksi kutsutaan kaikissa ihmisissä asuvaa taipumusta valita paha. Sen hedelmää ovat erilaiset pahat ajatukset, väärät teot, sanat ja hyvän tekemättä jättämiset.

Synti vahingoittaa, rikkoo ja tuhoaa elämää. Esimerkkejä voi löytää omasta ja muiden elämästä. Viimeistään Jumalan käskyjen edessä paljastuu ihmisen todellinen tilanne.

Jokainen ihminen on Raamatun mukaan syntinen. Kukaan meistä ei voi välttyä synnin tekemiseltä tai sen seurauksilta. Synti erottaa meidät Jumalasta ja hänen pyhyydestään. Synnin suurin seuraus on kuolema ja iankaikkinen ero Jumalasta. Ihminen ei kuitenkaan itse pysty Jumalan edessä sovittamaan syntejä ja niiden seurauksia. Vain Jumala voi meitä auttaa.

Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Room. 3:22–24)

Jumala, armahda minua syntistä!
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Jumala lähetti oman Poikansa kuolemaan ristillä syntiemme vuoksi n. 2000 vuotta sitten. Ristille naulittu Jeesus Kristus kantoi harteillaan itsekkyytesi, epäuskosi, ahneutesi, epärehellisyytesi ja kaikki muutkin syntisi. Syntien anteeksiantamisen Jumala vahvisti herättämällä Poikansa kuolleista.

Synnit saa anteeksi uskomalla Jeesuksen ristillä ansaitsemaan sovitukseen. Kyseessä on lahja, joka annetaan meille ilmaiseksi. Ihmisen ei tarvitse ensiksi siivota elämäänsä eikä puristaa uskoa itsestään. Saamme vain yksinkertaisesti ottaa vastaan armon, joka meille on valmiina. Jumala tiesi, että me emme pysty syntejämme sovittamaan, niinpä hän sovitti ne itse.

Sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Riippumatta siitä, millainen olet tai mitä olet tehnyt, saat varmasti uskoa olevasi armahdettu. Jumalan edessä meidän hyvät tekomme tai ansiomme eivät kelpaa. Niitä on hänelle turha esitellä, sillä Jeesuksen ristinkuolema on ainoa Jumalalle riittävä teko.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan… Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2. Kor. 5:19, 21)

Hyvä Jumala, kiitos ristin sanomasta. Kiitos, että Jeesuksen tähden saan uskoa syntini anteeksi.
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Ihmisen on vaikea ymmärtää kuinka vaarallinen voima synti on. Emme pohtisi tällaista kysymystä, jos todella näkisimme, kuinka suuresta tuhovoimasta on kyse.

Synnin olemukseen kuuluu se, että se erottaa meidät Jumalasta, elämän antajasta ja pelastajasta. Miksi kapinoida häntä vastaan, joka ainoana meitä ehdoitta rakastaa ja puolestamme uhrautuu?

Synti vahingoittaa sen tekijää itseään ja ihmisiä hänen ympärillään. Tahallinen synnin tekeminen on Jeesuksen sijaiskärsimyksen halveksimista. Pitihän hänen kuolla juuri ihmisen itsekkyyden ja tottelemattomuuden takia! Jolle tämä anteeksiantamuksen hinta on selvinnyt, ei voi enää huolettomana jatkaa synnin tekemistä.

Synti on aina rikos elämää itseään vastaan, vaikka emme kykenisi näkemään suoria syy-yhteyksiä. Synnillä on seurauksensa, joko tekijälle itselleen tai muille ihmisille.

Synnin tekeminen tahallaan likaa omantunnon ja ajaa nopeasti epäuskoon.

Kristitty onkin kasteessa siirretty pimeydestä valoon ja kutsuttu Jumalan avulla taistelemaan syntiä ja pahuutta vastaan.

Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. (1. Tim. 1:19)

Jumala, varjele minut synniltä ja kaikelta pahalta. Ohjaa minua niin, että tekoni ja elämäni olisivat mielesi mukaiset.
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Jumalan armon ovi on auki niin kauan kuin sydämessä on kysymys: ”Voinko vielä saada anteeksi?” Niin kauan kuin synti tekee sydämen murheelliseksi, niin kauan Jeesuksen anteeksiantamus on varma turvapaikka.

Saatamme joskus eksyä ajattelemaan, että armo ei minulle riitä.

Tekemäni synnit ovat niin suuria, että niitä ei voi enää saada anteeksi. Tällaista ajatusta paholainen mielellään kuiskuttelee korvaamme. Näin se haluaa eksyttää meidät pois Jumalan luota. On totta, ettei tehtyä saa tekemättömäksi, mutta Jumalan armo peittää aivan kaikki synnit. Saamme siis turvallisesti luottaa Jumalan anteeksiantamukseen.

Syntisinä ihmisinä lankeamme yhä uudelleen samoihin synteihin. Jumala kuitenkin antaa anteeksi yhä uudestaan. Vain hänen anteeksiantamuksestaan saamme voimaa taistella syntiä vastaan. Synti on vaarallinen vihollinen, ja sitä vastaan kamppailemme kuolemaamme saakka.

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. (Valit. 3: 22–23, 25)

Jumala, sinusta sanotaan ”hänen armonsa pysyy ikuisesti”. Kiitos, että saan luottaa tähän sanaan. Puhdista minut ja anna uusi alku.
Kirjoittanut: 
Manu Ryösö

Anteeksiantaminen voi olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta. Raamatussa kuitenkin kehotetaan meitä sekä pyytämään että antamaan anteeksi. Siellä sanotaan niinkin vahvasti, että me emme saa anteeksi ellemme anna anteeksi toinen toisellemme. Mikä siis avuksi, kun anteeksiantamattomuus ja katkeruus kalvaa sydäntä?

Ensinnäkin on tärkeää, että tunnustamme tämän synnin Jumalalle. Tuomme sen tosiasian hänen eteensä, että emme pysty antamaan anteeksi. Jeesuksen tähden saamme uskoa tämänkin synnin anteeksiannetuksi. Samalla pyydämme, että Jumalan armossaan tekisi työtä meissä ja auttaisi meitä antamaan anteeksi. Vain hänen armonsa avulla sydämemme haavat voivat todella parantua. Hyvänä apuna voi olla keskustelu terapeutin, papin tai meitä loukanneen ihmisen kanssa.

Anteeksiantaminen on päätös, jonka teemme. Tunnetasolla anteeksiantaminen voi kuitenkin olla pitkä prosessi. Saattaa mennä jopa vuosia ennen kuin katkeruuden tunteesta pääsee vapaaksi. Silloinkin on tärkeää, että luovumme kostosta.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisille anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. (Ef. 4:32)

Armollinen Jumala, sinä tunnet asiani ja sisimpäni. Varjele minua kovuudelta ja katkeruudelta.
Kirjoittanut: 
Pasi Palmu

Paholaisestakin Raamattu kertoo, joskin melko viittauksenomaisesti. Hän ei ole mikään hyvän Jumalan tasavertainen vastavoima, vaan kuuluu itsekin Jumalan luomakuntaan. Syy Paholaisen pahuuteen oli ilmeisesti se sama, mikä sittemmin sai ihmisenkin lankeamaan: ylpeys, halu nousta Jumalan vertaiseksi. Koska Jumalalla on täydellisen hyvä tahto luomakuntaansa nähden, tuon tahdon rikkominen merkitsee silkkaa pahaa. Niinpä Paholainen on jumalattomuuden ja Jumalan vastaisuuden ruumiillistuma (vaikkei hän ruumiillinen olekaan).

Miten Paholainen sitten toimii? Raamattu opettaa, että hän vaikuttaa ”tottelemattomissa ihmisissä”. Jos emme seuraa Jumalan tahtoa, seuraamme Hänen vastustajansa tahtoa ja kuulumme Paholaisen valtapiiriin. Puolenvaihto on tapahtunut silloin, kun voimme tunnustaa Jeesuksen Herraksemme ja Vapahtajaksemme.

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef. 6:11–12)