Ilmestyskirja luku 14

Kirjoittaja : 
Jari Rankinen

Minä olen teidän kanssanne 14:1‑5

Jakeessa 1 puhutaan 144 000 ihmisestä, joiden kanssa Jeesus on. Luvussa 7 kerrotiin samasta joukosta. Totesimme silloin, että 144 000 sinetillä merkittyä kuvaa todennäköisesti Jumalan seurakuntaa, joka taistelee maan päällä.

Edellisessä luvussa on kerrottu pedosta, joka riehuu maailmassa ja taistelee Jumalan kansaa vastaan. Näky Karitsasta Siionin vuorella rohkaisee ja lohduttaa taistelukentällä elävää seurakuntaa: Jeesus on kanssamme, hän ei jätä omiaan. Vaikka taistelu riehuu, Jumalan vihollinen palvelijoineen hyökkää ja Jumalan omat pelkäävät, ei sittenkään ole hätää. Jumalan on lähellä meitä. Paholaisen hyökätessä voimme Paavalin tavoin sanoa:

"Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan."
(Room 8,31).

Jakeessa 2 Johanneksen katse siirtyy taivaaseen. Taivaan joukot laulavat uutta virttä ja näin ylistävät Jumalaa. Jakeessa 3 taistelevalle seurakunnalle annetaan taas suuri lupaus: nyt ahtaalla olevat Jumalan omat ovat kerran taivaassa ja siellä hekin oppivat sen laulun, jota jo nyt taivaassa lauletaan.

Jakeet 4 ja 5 kuvaavat sitä joukkoa, joka on päässyt taivaaseen. Heistä sanotaan, etteivät he ole tahranneet itseään naisten kanssa, vaan ovat puhtaita kuin neitsyet. Nyt ei kyse ole selibaatista. Tahrattomuus tarkoittanee suhdetta Jumalaan ‑ onko Jumalaa palveltu uskollisesti vai ovatko epäjumalat tulleet elävän Jumalan tilalle. Vanha testamentti puhuu usein aviorikoksesta ja tarkoittaa Israelin kansan uskottomuutta Jumalalle (esim. Hoos 2,1‑7, ks. myös 4 Moos 25,1‑5). Paavali käyttää samaa kuvaa ja sanoo Jeesuksen omien olevan kuin morsian, joka odottaa sulhastaan uskollisesti (2 Kor 11,2). Taivaaseen pääsevät siis ne, jotka ovat palvelleet Jeesusta, pysyneet hänelle uskollisina, seuranneet häntä, vaikka se on vienyt vaikeuksiin, ja odottaneet häneen saapumistaan. Taivaaseen päässeistä sanotaan myös, että he ovat puhtaita ja virheettömiä. Ilmestyskirja kertoo, miten syntinen ihminen voi olla puhdas ja virheetön: vain niin, että hänen vaatteensa on pesty puhtaiksi Karitsan veressä (Ilm 7,14).

Kolme enkeliä 14:6‑13

Johannes näkee kolme enkeliä. Ensimmäisen sanotaan julistavan ikuista evankeliumia. Enkelin puhe on varoitus pian alkavasta Jumalan tuomiosta. Evankeliumia on se, että Jumala vielä juuri ennen tuomion alkamista varoittaa ihmisiä ja kutsuu luokseen. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Siksi hän lähettää maailmaan palvelijoitaan, jotka kehottavat parannukseen. Vielä on mahdollisuus välttää tuomio, koska Jumalan armo on vielä tarjolla ‑ se on ensimmäisen enkelin viesti.

Toinen enkeli ilmoittaa Babylonin tuhoutuneen. Kyse ei liene tavallisesta valtiosta tai kaupungista. Babylon Ilmestyskirjassa kuvannee Paholaisen valtakuntaa. Kun tuomiopäivä tulee, Jumalan Vihollisen valta kaatuu ‑ sitä toinen enkeli kuuluttaa. Babylonin tuhoutuminen kuvataan yksityiskohtaisemmin luvussa 18.

Kolmas enkeli varoittaa helvetistä ja rohkaisee Jumalan omia pitämään kiinni siitä, mitä ovat Jumalalta saaneet. Vaikka he ovat nyt ahtaalla ja maailma näyttää mahtavalta, kerran tapahtuu täydellinen muutos: jumalaton maailma on pahimmassa vaivassa ja Jumalan omat suurimmassa ilossa. Siksi petoa ei missään tapauksessa saa ryhtyä kumartamaan. Se merkitsisi siirtymistä häviäjän puolelle. Vaikka Jumalan palveleminen merkitsisi kuolemaa, siihenkin kannattaa suostua enemmin kuin alkaa palvella petoa. Marttyyreille luvataan kuoleman jälkeen lepo, kun taas niille, jotka luopuvat uskosta, helvetin vaiva.

Oikeudenkäynti alkaa 14:14‑20

Luku päättyy kuvaukseen maailman lopusta ja viimeisestä tuomiosta. Ihmisen kaltainen ‑ ilmeisesti Jeesus itse ‑ heittää sirppinsä maan päälle ja enkelit lähtevät liikkeelle. He kokoavat kaikki ihmiset Jumalan eteen ja oikeudenkäynti alkaa. Tuomio on hirvittävä. Maailma on täynnä jumalattomuutta ja siksi sitä kohtaa Jumalan viha koko voimassaan.

Johanneksen kuvaus viimeisestä päivästä on järkyttävä. Moni on siihen loukkaantunut ja ihmetellyt, miten Jumala, joka sanoo olevansa rakkaus, voi tuomita maailman tällä tavalla. Kyllä Jumala on rakkaus, mutta on hän muutakin. Hän on pyhä ja vihaa syntiä. Sitä tämäkin kuvaus todistaa. Kun tajuamme Jumalan pyhyyden, oman pahuutemme ja mitä olemme syntiemme takia ansainneet, alamme ymmärtää, miten valtava Jumalan rakkaus on ja mitä merkitsee Raamatun lupaus:

"Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä,
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room 8,1).

Niin paljon Jumala on rakastanut meitä, että hän on järjestänyt meille pelastumisen tuomiolta ja tarjoaa sitä lahjana jokaiselle. Se on suurinta tyhmyyttä, jos Jumalan lahja ei kelpaa.