Johdanto ja taustaa - Matkamiehen jumaluusoppi

Kirjeen kirjoittajaksi mainitaan apostoli Pietari (1 Piet 1:1). Kirjeen lopussa mainitaan Silvanus (eli Silas, Apt 15:3­2) ja Markus (1 Piet 5:12-13). Onkin arvel­tu, että Silvanus olisi kirjoittanut kirjeen Pietarin sanelun/ohjeiden mukaan. Kirjeen kreikka on niin hyvää ja sivistynyttä, että Pietari tuskin osasi kieltä niin hyvin.

Vaikka Pietaria pidettiinkin Suuressa Neuvostossa "oppimatto­mana kansanmiehe­nä" (Apt 4:13), ei voida sanoa, miten hyvin hän osasi kreikkaa. Neuvoston "mää­ritelmä" tarkoitti lähinnä sitä, ettei Pietari ollut lainopettaja, hän ei siis ollut saanut juuta­laista uskonnollista koulutusta. Pietarin kotiseutu Gennesare­tin järven pohjoispäässä (Joh 1:44) oli kaksikielistä seutua - siellä puhuttiin yleisesti myös kreikkaa.

Kirjoituspaikkana mainitaan Babylon (1 Piet 5:13), joka jo varhain tulkittiin Roo­man peitenimeksi (vertaa Ilm 16:19, 17:5, 9-10).

Vastaanottajia olivat nykyisen Turkin keski‑ ja pohjoisosien "valitut, jotka asuvat hajallaan". Vaikka sekä "valittu" että "hajallaan asuva" (=diaspora) voisivat viitata juutalaistaus­taisiin kristittyihin, yleensä arvellaan, että vastaan­ottajia olivat kaikki tuon alueen kristityt - sekä pakana‑ että juuta­laistaustaiset (vertaa 1 Piet 1:14, 18 ja 4:3-4, jotka tuskin sopisivat entisiin juutalaisiin).

Ei tarkkaan tiedetä, kuka oli perustanut alueen seurakunnat. Paavali julisti evanke­liumia Galatiassa, mutta ei Bityniassa (vertaa Apt 16:7). Ehkä seurakunnat olivat Paavalin ja/tai Pietarin oppilaiden perustamia. 1 Piet 1:12 voisi viitata siihen, ettei Pietari ollut itse käynyt seurakunnissa.

Kirjeen kirjoittamissyy oli alueen kristittyjä kohdanneet vainot. Osa kristityistä oli luopunut uskostaan, osa kirosi vainoajiaan. Pietari rohkaisi lukijoitaan pysy­mään Kristukses­sa, sillä vain niin saavutetaan pelastus:

"ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa,
niin että te saavutatte pelastuksen, joka on
valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana."
(1 Piet 1:5)

Kirjoitusaika on 60-luvun puoliväli. Neron vainot eivät vielä olleet välttämättä alkaneet (nehän eivät ulottuneet Vähään-Aasiaan, vaan vain Roomaan), sillä kirjeessä suhtaudutaan valtiovaltaan varsin myönteisesti (1 Piet 2:13-17). Kirjoitusvuosi voisi olla siis 63 tai 64.

Kirjeen aitoutta on vastustettu seuraavista syistä:
1. Kirjeen kieli on liian hyvää kreikkaa Pietarin kirjoitta­maksi.
2. Kristittyjen vainot alkoivat vasta Pietarin kuoleman jäl­keen.
3. Kirje on sisällöltään liian "paavalilainen".
4. Kirjeessä on liikaa lainauksia kristillisestä perimätiedos­ta, traditiosta.

Näillä perusteilla kirje on ajoitettu johonkin ensimmäisen vuosisadan lopulle, ehkä Domitianuksen vainojen aikaan 90-luvulle. Kirjoittaja olisi joku Pietarin oppilas. Jotkut pitä­vät kirjoittajana taas jotakin Paavalin oppilasta, joka halusi kirjoittaa Pietarin nimissä vahvistaakseen kirkon yhteyttä.

Esitetyt ongelmat eivät välttämättä vaadi hylkäämään Pietaria kirjeen kirjoittaja­na.
1. Silvanuksen kynänjälki voi selittää hyvän kielen.
2. Jo Apostolien teoissa kerrotaan kristittyjen vainoista. Kysymys ei välttämät­tä ole valtion organisoimista vainois­ta, vaan kansanjoukon mielivallasta kris­tittyjä kohtaan (vertaa Apt 19:23-40).
3. Liiallinen "paavalilaisuus" voi selittyä Silvanuksen vaiku­tuksella, hänhän oli Paa­valin työtoveri. Toisaalta 2 Piet 3:15-16:ssa mainitaan Paavalin kirjeet: Pietari siis tunsi Paavalin ajattelua.
4. Myös Paavali käytti kristillistä perimätietoa omissa kir­jeissään (esimerkiksi Fil 2:5-11).

On syytä myös muistaa, että Pietarin nimissä kirjoitetut Pietarin evankeliumi ja Pieta­rin ilmestys hylättiin Uuden testamentin kirjakokoelmaa vahvistettaessa, koska niitä ei pidetty aposto­lisina kirjoituksina. Miksi Pietarin kirjeetkään olisi otettu Uuteen testamenttiin, jos ne olisi tiedetty jonkun muun kuin Pietarin kirjoitta­miksi?

Kärsikää...

Kirjeessä on yli 30 lyhyttä kehotusta, jotka usein liittyvät kärsimyksiin, joita lukijat saivat kohdata (esimerkiksi 3:17). Kärsimys‑sana esiintyy kirjeessä kaik­kiaan 14 kertaa. Kristus­kin joutui kärsimään, muttei herjannut vainoojiaan (1 Piet 2:21-25).

Pietari kehottaa lukijoitaan jopa iloitsemaan kärsimyksistään (1 Piet 4:12-19), sillä kristityn kärsimyksetkin voivat olla viemässä Jumalan valtakuntaa eteen­päin.

Kysymys oli myös siitä, pitääkö uskon näkyä elämässä vai ei. Jos usko näkyi, seu­rauksena oli usein vainoja, ja siksi oli hou­kuttelevaa ajatella, että uskon voisi "piilot­taa" arkielämässä ja olla kristitty vain jumalanpalveluksissa. Kristittynä ei kuiten­kaan voi elää osa-aikaisesti.

Piispa Bo Giertz kuvaa Ensimmäistä Pietarin kirjettä "saarnaksi kasteessa elämisen taidosta". Sitä kutsutaan myös "matka­miehen juma­luusopiksi". Se sisältääkin paljon kehotuksia kilvoitteluun ja kestä­vyyteen uskossa.

Kirjeessä on 60 lainausta tai viittausta Vanhaan testament­tiin.