Matteuksen evankeliumin luku 24 luettavissa netissä

Luvuissa 24 ja 25 on viimeinen Matteuksen evankeliumin Jeesuksen puhekokoelma. Tällä kertaa Jeesus opettaa lopunajoista. Hän kertoo mitä tulee tapahtumaan ennen Kristuksen toista tulemusta.

Temppeli hävitetään – Matt 24:1-2

Jerusalemissa on ollut kolme temppeliä. Ensimmäinen oli 900-luvulla eKr. rakennettu Salomon temppeli, joka tuhoutui 586 Babylonian valloittaessa Jerusalemin.

Kun kansa sai palata pakkosiirtolaisuudesta 538 eKr., aloitettiin myös temppelin rakentaminen. Ympäröivien kansojen vastustus keskeytti työt kuitenkin moneksi vuodeksi ja ns. Serubbabelin temppeli valmistui vasta 515 eKr. Sitä ei koskaan hävitetty, vaan vuonna 20 eKr. Herodes Suuri antoi määräyksen uuden, suuremman temppelin rakentamisesta. Siksi juutalaiset puhuvat usein vain kahdesta temppelistä. Herodes halusi rakennuttaa suuria rakennuksia oman valtansa muistoksi ja symboliksi.

Rakennustöiden vuoksi temppelivuoren lakea laajennettiin. Länsimuuri, joka nyt on jäljellä, ei ole osa temppeliä, vaan osa tuota vuoren laen laajennusta. Itkumuuri-nimitys perustuu väärinkäsitykseen: juutalaiset liikkuvat rukoillessaan ja turistit luulivat heidän itkevän, niin annettiin nimi Itkumuuri.

Temppeliä rakennettiin kauan. Se ei ollut Jeesuksen aikaan vielä valmis, vaan se vihittiin vasta vuonna 60 jKr. Temppeli oli suuri rakennus: itä-länsi-suunnassa se oli 460 metriä pitkä ja etelä-pohjois-suunnassakin 280 metriä.

Nyt (jae 1) Jeesus jättää temppelin viimeisen kerran. Tämän jälkeen hän opettaa opetuslapsiaan Öljymäellä (jae 3) ja yläsalissa.

Jeesuksen ennustus jakeessa 2 toteutui vuonna 70: kun Rooman joukot valtasivat Jerusalemin vuonna 70 jKr., syttyi tulipalo, joka poltti myös temppelin. Kun tiedettiin, että temppelissä oli ollut kultaa – joka oli sulanut tulipalossa – sitä etsittiin kivien välistä. Sen jälkeen ei kirjaimellisesti ollut kiveä kiven päällä. Keisari Julianus halusi 300-luvulla rakentaa uuden temppelin ja niin kivetkin vietiin pois paikalta. Temppelistä ei jäänyt jäljelle mitään. Myös profeetta Miika oli ennustanut temppelin tuhoutuvan (Miika 3:12).

Kun Jeesus antoi Golgatalla kaikki synnit sovittaneen uhrin, temppelin uhrit tulivat tarpeettomiksi (vertaa Hepr 9:25-28). Niinpä oli luonnollista, että tuo esikuvallisia uhreja varten rakennettu temppeli aikanaan hävitettiin.

Ensimmäiset lopun merkit – Matt 24:3-14

Tulevaisuuden tietäminen on aina kiinnostunut ihmistä. Siksi erilaiset ennustajat ovat tänäkin aikana suosittuja. Ihmiset toivovat myös erilaisista enteistä näkevänsä, mitä tulee tapahtumaan.

Kun katsomme Jeesuksen puhetta, siinä on yksi täysin ihmisten toiveille vastakkainen piirre: kun ihminen ajattelee, että kaikki muuttuu aina vain paremmaksi, Jeesus puhuukin siitä, kuinka kaikki muuttuu aina vain huonommaksi. Ilmestyskirjassa on suorastaan ”matemaattinen malli”: ensin tuhoutuu neljäsosa, sitten kolmasosa ja lopulta kaikki tuhoutuu. Tämä vastakkaisuus ihmisten odotuksille on aina ollut vaikea paikka kristilliselle uskolle. Perisynti ei ole miellyttävä oppi. Ja siitä seuraava asioiden huononeminen ei myöskään miellytä ihmisten ajattelua.

Öljymäeltä (jae 3) aukeni näkymä temppeliin ja temppelivuorelle. Kun Hesekiel näki Herran kirkkauden poistuvan Salomon temppelistä, se asettui Öljymäen yläpuolelle (Hes 11:23). Sakarja taas ennusti, että Herran palatessa hän seisoo Öljymäen päällä ja se halkeaa kahtia (Sak 14:4). Kristuksen paluusta käytetään kreikan kielen sanaa ”parousia” (jakeet 3, 27, 37, 39). Sillä oli aivan tavallinen merkityskin: sitä käytettiin, kun maaherra meni maakuntaan tai kun keisari tuli alamaistensa luo. Kerran Kristus tulee omiensa luo. Mutta valitettavasti kaikki Jumalan luomat ja lunastamat eivät halua olla hänen omiaan.

Nämä opetukset Jeesus puhui oppilailleen (jae 3), ei kaikelle kansalle. Huomaa, että ensimmäisenä on varoitus harhaanjohtamisesta ja –menemisestä (jae 4). Lopunaikojen opetukseen on liittynyt kautta kirkon historian erilaisia harhaoppeja. Jehovan todistajat ovat julistaneet jo toistakymmentä maailmanloppua jne.

Tulee vääriä kristuksia (jae 5), vääriä profeettoja (jae 11) ja vainoja sekä ahdistuksia oikean uskon tähden (jae 9).

Rauhanaikaa ei tule, vaan sotia ja taisteluita (jae 6: "älkää antako sen pelästyttää itseänne"). Sotiin liittyy myös muita onnettomuuksia ja katastrofeja: nälänhätää ja maanjäristyksiä (jae 7). Mutta nekin ovat vielä vasta alkua (jae 8).

Kun aika käy vähiin, myös Jumalan vastustaja, Saatana, kiihdyttää työtään ja alkaa monin tavoin vastustaa ja vainota kristittyjä, Jumalan omia (jae 9). Tämä on tavallaan aivan luonnollista: myös hänen toiminta-aikansa on käymässä vähiin.

Ehkä ikävintä Jeesuksen puheissa lopunajoista on ennustus uskon kylmenemisestä ja uskosta luopumisesta (jae 12). ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk 18:8) Kirkkoja varmaan on, mutta onko elävää, pelastavaa uskoa? Siksi Jeesuksen lopunaikoja käsittelevissä puheissa painotetaankin valvomisen ja kestävyyden merkitystä (jae 13). Huomaa myös kehotus maltillisuuteen jakeessa 6.

Laittomuus valtaa alaa (jae 12). Voimme sanoa, että se tarkoittaa sitä, että Jumalan tahdon mukainen ero oikean ja väärän välillä pyritään hävittämään tai sekoittamaan.

Ennen loppua evankeliumi tullaan julistamaan kaikille maailman kansoille (jae 14). Tällä hetkellä ollaan jo lähellä tätä: vain pieniä osia maailmasta ei vielä ole saavutettu evankeliumin sanalla.

Suuri ahdinko – Matt 24:15-28

Lopunaikojen viimeinen vaihe alkaa uskonnollisen häväistyksen pystyttämisellä (jae 15: ”turmion iljetys”). Tämä oli ennustettu Danielin kirjassa (Dan 9:26-27: "Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon." Katso myös Dan 11:31 ja 12:11).

Vuonna 168 eKr. Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes uhrasi Jerusalemin temppelin alttarilla sian ja pystytti temppeliin kreikkalaisille jumalille tarkoitetun patsaan. Siitä alkoivat makkabilaissodat, jota toivat Israelille sen viimeisen itsenäisyydenajan ennen kuin Rooma valloitti alueen vuonna 63 eKr.

Kristityllä on oikeus paeta vainoja ja ahdistuksia (jae 16). Näin Jerusalemin kristityt tekivät vuonna 66 jKr., kun Certius Gallus piiritti Jerusalemia, mutta vetäytyi. Toinenkaan, Vespasianuksen vuonna 68 jKr. toimeenpanema piiritys ei vielä kukistanut Jerusalemin vastarintaa, vaan se tapahtui vasta Tituksen piiritettyä kaupungin kolmannen kerran vuonna 70 jKr. Kristityt pakenivat Pellaan, Dekapoliksen alueelle, noin sata kilometriä koilliseen (nykyisen Jordanian alueella). Näin he välttivät Jerusalemin kukistumisen kauhut.

Pako pitää tehdä nopeasti ja päättäväisesti (jakeet 16-18). Ei ole aikaa hakea unohtuneita tavaroita. Raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien osa on aina ollut vaikein kovina aikoina. Hei eivät voi huolehtia vain itsestään, vaan täytyy huolehtia myös lapsista.

Sapattina sai kulkea vain 2000 kyynärää, siis noin kilometrin. Mutta jakeen 20 ajatus voi olla toinen: eihän kristittyjä enää sitoneet juutalaisten sapattisäädökset. Kuten Israelia vastaan käymissä sodissa on nähty, juhlien aikana kansa on huoletonta ja valmistautumatonta.

Kyse ei ole vain yhdestä taistelusta monien joukossa, vaan viimeisestä, lopullisesta taistelusta (jae 21). Päivien lyhentämisessä näkyy Jumalan armo: hän haluaa, että ihmiset voivat pelastua (jae 22).

Jälleen on varoitus vääristä uskonnollista johtajista (jakeet 23-24 ja 26). Ainoa luotettava noina vaikeina aikoina on Jumalan sana (jae 25). Tunnusteot ja ihmeet eivät ole mikään varma merkki siitä, että joku on Jumalan valtuuttama. Saatana tekee samoja ihmeitä kuin Jumala; hän pyrkii jäljittelemään Jumalaa. Näin oli Mooseksen aikana: Egyptin viisaat osasivat tiettyyn rajaan asti tehdä samoja ihmeitä kuin Mooses. Näin on lopunaikoina: Saatana pyrkii pukeutumaan valkeuden enkeliksi eksyttääkseen Jumalan omia (2 Kor 11:14).

Kristuksen paluu ei tapahdu salaisella tavalla – kuten esimerkiksi Jehovan todistajat ovat selittäneet sitä, että maailmanloppu ei tullutkaan vuonna 1914, kuten he ennustivat – vaan kaikki tulevat näkemään ja ymmärtämään sen.

Jae 28: "Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat" on lainaus Jobin kirjasta (Job 39:30): Kun aika on kypsä, tuomio tulee. Se voidaan nähdä myös ennustuksena väärien opettajien merkityksestä: he ovat itse kuolleita – he eivät voi ruokkia iankaikkisella ravinnolla, vain hetkellisellä ajallisella avulla.

Ihmisen Pojan paluu – Matt 24:29-44

Luoja voi myös tuhota luomakunnan (jae 29). Jeesuksen aikaan tuollainen kaikkea kohtaava tuho tuntui varmaan mahdottomalta ajatukselta. Mutta tämän päivän tähtitieteilijät puhuvat kokonaisten aurinkokuntien tuhosta.

Taivaassa aurinkoa ei enää tarvita, koska siellä valona on vanhurskauden aurinko (Ilm 21:23, vertaa Mal 3:20).

Mikä on jakeen 30 merkki? On ehdotettu ristiä. Mutta se voisi olla myös lippu tai viiri (vertaa Jes 11:12 ja 40:22). Joudumme toteamaan, että emme nyt tiedä, mikä tuo merkki on, mutta kun se kerran ilmestyy, kaikki ihmiset ymmärtävät, mitä se merkitsee: tämän ajan ja maailman loppua. Silloin ne, jotka eivät ole uskoneet Jeesukseen, valittavat (jae 30). He heräävät liian myöhään näkemään, että se, mitä Jeesus opetti, olikin sittenkin totta.

Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalan pasuunoista (Ilm 8:1-9:21) ja apostoli Paavali puhuu myös (1 Tess 4:16) suuresta pasuunanpuhalluksesta Kristuksen paluun yhteydessä (jae 31). Silloin Jumala kokoaa neljästä ilmansuunnasta – siis koko maailmasta – kaikki omansa (jae 31).

Viikunapuu oli Israelin vertauskuva (jae 32). Siihen tulee ensin hedelmät ja vasta sitten lehdet. Niinpä jae 34 "Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu" tarkoittaakin nimenomaan Israelia: Jo tuon sukupolven aikana, noin 40 vuoden kuluttua, Jerusalemin temppeli hävitettiin ja lopunaika alkoi.

Vain Jumalan sana kestää (jae 35).

Kukaan, joka tietää tarkan maailmanlopun ajankohdan, ei ole oikea profeetta. Sen tietää vain Jumala, ei edes Poika (jae 36). Tässä meillä on yksi Kolminaisuuteen liittyvä salaisuus: Poikana Jeesus on eri asemassa kuin Isä ja silti Kolminaisuus on yksi.

Anssi Simojoki on sanonut, että kaikista merkeistä huolimatta loppu on yllätys, koska ihminen alkaa ajatella, että loppu on pian, mutta kukaan ei ajattele, että se on nyt. Uskon, että näin Saatana johtaa monia harhaan: toki loppu on lähellä, mutta ei aivan vielä.

Vaikka emme tiedä lopun tarkkaa aikaa, se on silti jo Jumalan päättämä. Emme tiedä, koska Jeesus tulee takaisin, mutta tiedämme, että hän tulee takaisin. Kukaan ei voi puolustella valvomattomuuttaan: asia on ilmoitettu kaikille (jae 43). Vaikka Poika tulee kuin varas yöllä, silti hän ei tule ilmoittamatta, täysin yllätyksenä.

"sillä te tiedätte itse aivan hyvin,
että Herran päivä tulee kuin varas yöllä."
(1 Tess 5:2)

Nooa valmisteli arkkia vuosikausia. Kansa näki sen, mutta ei valmistautunut vedenpaisumukseen. Näin käy valitettavasti myös lopunaikoina: on erilaisia merkkejä tulevasta tuhosta ja lopusta, mutta niitä ei sittenkään oteta riittävän vakavasti.

Ulkoisesti pelastuvien ja kadotukseen joutuvien välillä ei voi nähdä eroa (jakeet 40-41).

Koska emme tiedä lopun tarkkaa hetkeä, meidän on valvottava (jae 44), oltava valmiit koko ajan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei voisi nukkua öitään. Valvominen tarkoittaa tässä luottamusta Jeesukseen: hän saattaa loppuun sen työn, jonka hän on meissä aloittanut antamalla meille uskon (Fil 1:6).

Hyvä ja huono palvelija – Matt 24:45-51

Tämä jakso opettaa meille, mitä valvominen on käytännössä.
Seurakunnan paimenen eli pastorin (joka on latinan sana, joka tarkoittaa paimenta) tulee kantaa huolta laumastaan (jae 45). Hän on laumaa varten ei päinvastoin.
Jae 47 muistuttaa meitä siitä, että taivaassa ei vain levätä, vaan siellä on myös erilaisia tehtäviä (vertaa 1 Kor 6:2-3).

Väärä palvelija käyttää asemaansa väärin ja ajattelee vain itseään ja omaa hyötyään (jae 49). Sellainen palvelija saa ankaran tuomion isännältään (jae 51). Kreikan sana tarkoittaa itse asiassa kahtialyömistä (jae 51). Jakeen 51 loppu puhuu kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta. On iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kadotus.