Matteuksen evankeliumin luku 26 luettavissa netissä

---

Luvuissa 26 ja 27 on kerrottu Jeesuksen kärsimyshistoria ja viimeinen luku kertoo Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta.

Ihmisten ja Jumalan suunnitelmat – Matt 26:1-5

Jeesuksen opetustoiminta loppuu (jae 1). ”Kaiken tämän” (jae 1) voi tarkoittaa joko lukujen 23-25 opetuspuheita tai koko Jeesuksen opetustoimintaa.

”Kahden päivän kuluttua on pääsiäinen” (jae 2) voi tarkoittaa, että oli joko tiistai tai keskiviikko riippuen siitä, käytetäänkö juutalaista vai kreikkalais-roomalaista ajanlaskutapaa. Pääsiäisen valmistelut alkoivat torstaina ja sitä pidettiin juhlan ensimmäisenä päivänä.

Puhe ristiinnaulitsemisesta (jae 2) oli opetuslapsille kauhistus. Kukaan juutalainen ei halunnut kuulla edes puhuttavan siitä.

Suuren neuvoston kokous olisi pitänyt pitää temppelissä eikä ylipapin palatsissa (jae 3). Kyse oli siitä, että ei haluttu toimia oikein, vaan ottaa Jeesus kiinni kavaluudella (jae 4, KR-1938) ja saada hänet hengiltä. Mooseksen laissa kavaluudella toisen tappanut voitiin hakea tuomittavaksi kuolemaan jopa Jerusalemin temppelistä ( 2 Moos 21:14) – temppeli oli muutoin turvapaikka. Valitettavasti Kirkkoraamattu-1992 on kääntänyt vapaammin ja sieltä ei löydy ”kavaluus”-sanaa.

Kaifas oli ylipappina vuosina 18-36 jKr. Hänet erotettiin samaan aikaan kuin Pontius Pilatus. Heillä oli mitä ilmeisimmin jotain yhteisiä hankkeita, jotka lopulta tulivat ilmi. Häntä ennen ylipappina oli hänen appiukkonsa Hannas (Joh 18:13). Ylipapin olisi pitänyt olla virassaan kuolemaansa asti, mutta roomalaiset erottivat ja nimittivät heitä mielensä mukaan. Kaifaan jälkeen virkaa hoiti peräti 28 miestä vuosina 27-67 jKr.

On tärkeää nähdä jakson alun ja lopun välillä oleva ristiriita. Juutalaisten johtajat halusivat tappaa Jeesuksen vasta juhlan jälkeen – pääsiäiseen liittyy happamattoman leivän juhla (vertaa jae 17), joka oli seitsenpäiväinen juhla – jottei tulisi levottomuuksia ja vaikeuksia roomalaisten kanssa. Mutta jo sitä ennen Jeesus oli ennustanut, että hänet tuomitaan kuolemaan nimenomaan juhlien aikana.

Voisimme tietysti sanoa, että juutalaisten johtajien aikataulun muutoksen sai aikaan Juudas Iskariotin yllättävä tarjous kavaltaa Jeesus (jakeet 14-16). Mutta syvemmin ajatellen sekin oli vain osa Jumalan suunnitelmaa, jonka mukaan Jeesuksen piti kuolla pääsiäisenä, meidän todellisena uhrilampaanamme.

Jeesus voidellaan Betaniassa – Matt 26:6-13

Betania sijaitsi hieman itään Jerusalemista, Jerikosta tulevan tien varrella. Johannes sanookin, että voitelija oli Betaniassa asunut Maria, Martan ja Lasaruksen sisar (Joh 12:3).

Spitaalinen Simon (jae 6) oli varmaan saanut tulla Jeesuksen parantamaksi. Sairaana hän ei olisi saanut asua kylässä eikä hänen talossaan olisi pidetty ateriaa. Kirkkoraamattu-1992 onkin kääntänyt selventäen ”spitaalia sairastaneen” Simonin talossa.

Mark 14:3 puhuu nardusöljystä (vertaa jae 7). Nardusta saatiin Himalajan rinteellä kasvavasta kasvista ja se oli sen ajan kallisarvoisin tuote. Markus sanoo öljyn arvoksi vähintään 300 denaaria (Mark 14:5) – siis noin vuoden palkka. Markus kertoo, että nainen rikkoi pullon: kaikki oli siis käytettävä tällä yhdellä kertaa. Todellinen rakkaus ei laske hintaa eikä laskelmoi!

Toisaalta meitä suomalaisia vaivaa ortodoksikirkkojen tavaton komeus – varsinkin köyhissä oloissa, kuten usein Venäjällä on tilanne – mutta toisaalta on syytä muistaa, että siinä on kyse samasta tuhlailevaisuudesta kuin tässä kertomuksessa.

Hyvä teko (jae 10) on sellainen, josta Jumala saa kunnian.

Jae 11 on lähes sanatarkka lainaus 5 Moos 15:11. Ja valitettavan totta myös tänään.

Jeesus ennustaa jakeessa 12, että hänen hautaamisensa tapahtuu niin kovalla kiireellä, ettei silloin ehditä tehdä asiaan kuuluvaa voitelua (vertaa Matt 27:57-66). Jumalan valmistelut Jeesuksen kuolemaa varten siis jatkuvat. Mutta taaskaan niitä ei ymmärretä.

Jakeessa 13 on ennustus lähetystyöstä kaikkialla maailmassa.

Juudas pettää Jeesuksen – Matt 26:14-16

On paljon pohdittu, miksi Juudas päätti kavaltaa Jeesuksen. Perimmiltään kysymys oli toisaalta Jumalan tahdon tapahtumisesta ja samalla kuitenkin selittämättömästä Saatanan työstä, jolla hän yritti tuhota Jumalan pelastussuunnitelman (vertaa jae 24). Mutta toki joitakin selityksiä voidaan antaa.

Rahanahneus tuskin oli syynä. Kolmekymmentä hopearahaa (jae 15) ei ollut suuri summa, noin 120 denaaria, siis selvästi vähemmän kuin luvun alussa kerrotun öljyn arvo. Oma osansa toki silläkin voi olla.

Nimi Iskariot (jae 14) voidaan johtaa lähinnä kahdesta suunnasta. Se voi tarkoittaa ”Kariotin miestä”: Juudas olisi siis ollut ainoa etelästä, Juudasta, kotoisin ollut opetuslapsi. Kariotin kylä sijaitsi noin 20 kilometriä etelään Hebronista.
Toinen vaihtoehto olisi väännös sanasta ”sikariot” eli ”tikarimies”. He olivat sen ajan terroristeja, jotka kaupunkien ruuhkissa pistivät tikarilla kuoliaaksi roomalaisia myötäileviä juutalaisia.

Jos Juudas oli selootti, kapinallinen, se voisi selittää kahta kautta hänen kavalluksensa. Ensiksi hän voisi olla pettynyt Jeesukseen, kun tämä ei ollutkaan mallinen messias eikä aikonutkaan aloittaa kapinaa Rooman valtaa vastaan. Tähän voisi viitata Matt 27:3-5. Toiseksi hän olisi saattanut ajatella, että vasta tosi paikan tullen Jeesus uskaltaa ryhtyä kapinaan: kun hän johtaa Jeesuksen vastatusten Rooman vallan kanssa, hän aloittaa kapinan.

Juudaksen motiivit jäävät kuitenkin lopulta arvailujen varaan. Jeesus kutsuu Juudasta kadotuksen lapseksi (Joh 17:12, Kirkkoraamattu-1938).

Kolmekymmentä hopearahaa (jae 15) oli hinta, joka piti maksaa tapaturmaisesti kuolleesta orjasta (2 Moos 21:32). Mutta se oli myös profeetta Sakarjan ennustama Messiaan hinta:

"Sitten sanoin heille: "Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta." Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa. Herra sanoi minulle: "Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!" Minä viskasin ne kolmekymmentä hopearahaa metallinsulattajalle, Herran temppeliin."
(Sak 11:12-13)

Tai jos olemme aivan tarkkoja, jakeessa 13 Jumala sanoo, että se oli hinta hänestä, Jumalasta.

Voi olla, että juutalaisten johtajat halusivat tehdä Jeesuksesta pilkkaa: vaikka hän ei heidän mielestään ollut mikään Messias, täyttäköön yhden messias-ennustuksen – maksetaan hänestä Messiaasta ennustettu hinta. Vain Matteus kertoo maksetun hinnan, ja juuri hänelle Vanhan testamentin ennustusten toteutuminen Jeesuksen elämässä oli tärkeä teema (vertaa Matt 1:22). Myös Ps 41:10:n ennustus toteutui – kavaltaja oli läheinen ihminen.

"Vieläpä ystäväni, johon luotin
ja joka söi minun pöydässäni,
kääntyy kopeasti minua vastaan."
(Ps 41:10)

Juudas antoi juutalaisten johtajille mahdollisuuden vangita Jeesus hiljaisuudessa – ei kansan edessä:

"Juudas suostui tarjoukseen ja etsi nyt sopivaa tilaisuutta saattaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä kaikessa hiljaisuudessa."
(Luuk 22:6)

Pääsiäisateria – Matt 26:17-25

Pääsiäiseen oli yhdistynyt happamattoman leivän juhla (3 Moos 23:4-8). Pääsiäinen oli kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun aikoihin, nisankuun 14. päivä teurastettiin pääsiäislammas. Elettiin torstaita. Sen jälkeen alkoi viikon kestänyt happamattoman leivän juhla (3 Moos 23:5-6).

Pääsiäisen aikaan Jerusalem oli täynnä vieraita ja ateriapaikan löytyminen oli vaikeaa. Ilmeisesti Jeesus oli jo aiemmin sopinut tuon miehen (jae 18) kanssa tulevansa opetuslapsineen hänen taloonsa.

Samasta vadista syöminen (jae 23) ei paljasta kavaltajaa: hän on yksi ateriaseurueen jäsenistä, mutta sen Jeesus oli jo sanonut (jae 21). Lähi-idässä yhteiselle aterialle osallistuminen merkitsi ”olen ystäväsi ja en loukkaa sinua!” Ps 41:10:n ennustus toteutuu.

On mietitty, miksi muut opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen vastausta Juudakselle (jae 25). Ehkä he eivät kuulleet sitä. Tai ehkä se oli sen verran vaikeaselkoinen, että se voitiin ymmärtää monella tavalla ja vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset ymmärsivät, mitä Jeesuksen sanat tarkoittivat. Pentti Saarikoski kääntää: ”En minä sitä sanonut.”

Ehtoollisen asettaminen – Matt 26:26-29

Kaikki synoptiset evankeliumit – Matteus, Markus ja Luukas – kertovat ehtoollisen asettamisesta, mutta Johannes ei sitä kerro evankeliumikirjassaan. Sen sijaan hänellä on Jeesuksen laaja opetus ehtoollisen merkityksestä kuudennessa luvussa (Joh 6:22-59). Paavalilla on myös kuvaus ehtoollisesta (1 Kor 11:23-25) ja se kohta tulee lähimmäs meidän jumalanpalveluksemme ehtoollisliturgian sanamuotoja.

"Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
(1 Kor 11:23-25)

Mooses oli antanut kunkin perheen päälle määräyksen selittää pääsiäisateriaa (2 Moos 12:26-27). Nyt Jeesus antaa aterian osille aivan uuden merkityksen: tämä on minun ruumiini ja vereni.

Reformoitu teologia pitää ehtoollista vain muistoateriana. Sitäkin se toki on, mutta ei vain sitä. Roomalais-katolinen teologia taas opettaa ehtoollisaineiden muuttumista Kristuksen ruumiiksi ja vereksi – "transsubstantiaatio-oppi". Luterilainen käsitys on tavallaan näiden välissä: Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa – reaalipreesens. Voi sanoa, että luterilainen oppi on vaikein ymmärtää. Luther ei kuitenkaan päässyt yli Kristuksen sanoista ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni”. Kyse ei ole vain muistelemisesta, vaan todellisesta Kristuksen läsnäolosta ehtoollisella.

Happamaton leipä oli sitkeää. Siksi murtaminen (jae 26) tarkoitti itse asiassa repimistä. Siinä oli yksi ennustus siitä, miten ankarasti Jeesus pian saisi Golgatan ristillä kärsiä (vertaa Jes 53:2-12).

Kiittäminen (jae 27) tarkoitti juutalaisuudessa Jumalan kiittämistä siitä, että hän on antanut ruoan. Ei siis kiitetty ruoasta, vaan kiitettiin ruoan antajaa. Kreikankielisestä kiittämistä tarkoittavasta sanasta onkin tullut yksi ehtoollista tarkoittava sana ”eukaristia”.

Jakeessa 28 KR-1992 on kääntänyt selittäen. Edellisen käännöksen ”monen puolesta ” on vaihdettu ”kaikkien puolesta” – joka ajatukseltaan vastaa juutalaista sanankäyttöä.

Siinain liitto vahvistettiin uhrieläimen verellä (2 Moos 24:8). Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa, että ilman verenvuodatusta ei tapahdu sovitusta (Hepr 9:22).

Uusi liitto oli ennustettu Jer 31:31-34:ssä:

"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
"Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra.
Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
(Jer 31:31-34)

Huomaa, että siellä nimenomaan Jumala itse sanoo tekevänsä uuden liiton kansansa kanssa. Jälleen yksi osoitus ja muistutus siitä, että Jeesus oli Jumala.

Jae 29 paljastaa, että Jeesuksen kuolema on todella lähellä.

Paimenta lyödään, lampaat hajaantuvat – Matt 26:30-35

Pääsiäisateriaan liittyivät psalmit 113-118. Aterian jälkeen laulettiin Ps 115-118. Noissa kuudessa psalmissa tuli juutalaisen opetuksen mukaan esiin viisi suurta siunausta:
1. Lähtö Egyptistä, Ps 114:1
2. Punaisen meren ylitys, Ps 114:3
3. Jumalan laki, Ps 114:4
4. Ylösnousemus, Ps 116:9
5. Messiaan tulo, Ps 115:1

Matkalla Getsemaneen Jeesus puhuu opetuslapsilleen (jae 31). Jälleen tulee esiin yksi Vanhan testamentin ennustus: paimenta lyödään ja lampaat hajaantuvat (jae 31, Sak 13:7). Mutta Jeesus ei kuoltuaankaan hylkää opetuslapsiaan, vaan menee heidän edellään Galileaan (jae 32, katso Mark 16:7, Apt 1:3, 1 Kor 15:6).

Jälleen kerran Pietari on yli-innokas ja jopa keskeyttää (jae 33) Jeesuksen. Pietarilla oli kolme ongelmaa:
1. Hän ei uskonut Jeesusta, hänen sanaansa
2. Hän yliarvioi itsensä
3. Hän ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Aikanaan Pietari oli valmis kärsimään marttyyrikuoleman ja arvioimaan uskonsa Jeesukseen elämäänsä arvokkaammaksi. Toisaalta on tärkeä huomata, että kaikki opetuslapset vannoivat uskollisuuttaan Jeesukselle (jae 35), mutta kaikki Pietarin tavoin jättivät hänet.
Juudas Iskariot oli jo lähtenyt juutalaisten johtajien luo (Joh 13:30), mutta Matteus ei sitä kerro.

Rukoustaistelu Getsemanessa – Matt 26:36-46

Getsemane-nimi tarkoittaa öljypuristamoa. Voi olla, että jokin noista Jeesuksen aikana tuolla paikalla eläneistä oliivipuista on vielä elossa. Alueella on puita, joiden on arvioitu olevan pari tuhatta vuotta vanhoja.

Jälleen kerran (vertaa Matt 17:1 ja Mark 5.37) Jeesus otti kolme opetuslastaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen (jae 37), lähemmäs itseään. Mutta vaikka kalastajat olivat tottuneita valvomaan yöllä, nämä kolme läheisintäkin opetuslasta nukahtivat (jae 40). Nyt oli pimeyden hetki (Luuk 22:53).

Huomaa, että Jeesuskin kaipasi yhteyttä opetuslapsiinsa hädän hetkellä (jae 38). Kuinka tärkeä kristitylle onkaan yhteys toisiin Jumalan omiin!

Jeesus rukoili ääneen (jae 39). Se, että hän toisti saman rukouksen kolme kertaa (vertaa jakeet 42 ja 44), on merkki taistelun ankaruudesta. Luukas sanookin, että Jeesuksen hiki oli kuin veripisaroita (Luuk 22:44). Luukas myös kertoo, että enkeli tuli vahvistamaan Jeesusta (Luuk 22:43).

Jumalan vihan malja (jae 39, vertaa Jes 51:22) tarkoitti Jumalan hylkäämäksi tulemista. Meidän ihmisten kohdalla kyse on siitä, että me hylkäämme Jumalan ja sen seurauksena tulemme Jumalan hylkäämiksi. Mutta Jeesus hylättiin ihmiskunnan synnin takia (Matt 27:46). Hänet tehtiin synniksi, että me voisimme saada vapautuksen synnin vallasta ja päästä iankaikkiseen elämään.

"Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden."
(2 Kor 5:21)

Jeesus toimi oman opetuksensa mukaan: hän rukoili Jumalan tahdon tapahtumista (jae 39) aivan kuten hän on opettanut kaikkia seuraajiaan tekemään Isä meidän -rukouksessa (Matt 6:10). On hyvä muistaa, että aina Jumalan tahdon tekeminen ei ole helppoa meille ihmisillekään! Mutta silti se on aina paras tie!

Jeesuksen vangitseminen – Matt 26:47-56

Juudas oli sopinut suudelman merkiksi (jae 48), ettei yön pimeydessä vahingossa vangittaisi väärää miestä ja Jeesus pääsisi pakoon. Mutta sellainen oli turhaa; Jeesus antautui vangitsijoilleen (vertaa jakeet 52-54).

Juudaksen tervehdys oli varmaan heprean/aramean ”shalom”. Matteus on kreikaksi kirjoittanut ”khaire” – joka kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaisi ”iloitse”.

Voidaan sanoa, että Pietarin miekaniskussa (jae 51, katso Joh 18:10) ja mitä sen jälkeen tapahtui, oli paatumus ylimmillään. Jeesusta tultiin vangitsemaan kuin rikollista (jae 55), mutta hän paransi vangitsijansa irti-isketyn korvan (Luuk 22:51). Eikö sen olisi pitänyt herättää vangitsijat kysymään, ketä he oikein olivat vangitsemassa! Jeesuksen tekemä ihme, palvelijan parantaminen, vei samalla pohjan pois Jeesuksen kapinasyytöksiltä.

Johannes kertoo myös ylipapin palvelijan nimen: Malkos (Joh 18:10) – varmaan hänestä tuli myöhemmin kristitty.

Jeesuksen sanat jakeessa 50 ovat tuottaneet vaikeuksia kääntäjille. Mitä ilmeisimmin Kirkkoraamattu-1992 kääntää oikein. Kyse ei ole kysymyksestä, vaan toteamuksesta: ”Tee se, mitä varten olet tänne tullut!”

Legioonassa (jae 53) oli 6000 miestä – yli tusina legioonaa olisi siis ollut yli 72000 taivaallista sotilasta. Mutta Jumala ei halunnut tuhota syntisiä, vaan pelastaa heidät! Siksi Jeesus alistui vangittavaksi ja tuomittavaksi kuolemaan (jakeet 55-56).

Opetuslapset eivät olleet juutalaisten johtajille tärkeitä, heidän annettiin paeta (jae 56). Juutalaisten johtajat ajattelivat, että Jeesuksen kuoleman jälkeen koko hänen johtamansa liike kuivuu kokoon.

Jeesuksen ennustus toteutui (Matt 26:31): paimen jäi yksin (jae 56).

"Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.'"
(Matt 26:31)

Jeesus Suuren neuvoston edessä – Matt 26:57-68

Suuri neuvosto oli jälleen koolla ylipappi Kaifaksen palatsissa (jakeet 57-58, vertaa Matt 26:3). Heillä oli kiire saada Jeesus tuomituksi, ennen kuin tieto hänen vangitsemisestaan menisi hänen kannattajilleen, jotka voisivat nostaa levottomuuksia. Lisäksi sapatti oli alkamassa vajaan vuorokauden kuluttua.

Suuressa neuvostossa oli 71 jäsentä: ylintä papistoa, vanhimpia ja lainopettajia. Ylipappi oli sen puheenjohtaja. Sillä oli aika laaja valta juutalaisten sisäisiin kysymyksiin.

Pietari ei vieläkään ollut ymmärtänyt heikkouttaan (jae 58). Toisaalta hän oli rohkea, mutta se johti hänet lopulta kieltämään Jeesuksen kolme kertaa (jakeet 69-75). Monta kertaa meidänkin lankeemuksemme johtuvat omien voimavarojen yliarvioimisesta.

Juutalaisten johtajien päämääränä oli saada Jeesus tuomituksi kuolemaan (jae 59, katso myös Matt 26:4). Tuohon aikaan se merkitsi ristiinnaulitsemista. Se sopi hyvin Jeesuksen vastustajille: sen jälkeen kukaan ei enää haluaisi muistaa Jeesusta, sillä olihan hän tullut Jumalan kiroamaksi (Gal 3:13, vertaa 5 Moos 21:22-23). Näin Jeesus-”ongelma” saataisiin ratkaistua lopullisesti.

Kuolemaan sai tuomita vain kahden todistajan lausunnon perusteella (4 Moos 35:30, 5 Moos 17:6, katso myös 5 Moos 19:15). Ongelma oli se, että todistajat eivät puhuneet yhtäpitävästi (jae 60). Lopulta löytyi kaksi, jotka väittivät Jeesuksen uhanneen hajottaa Jumalan temppelin (jae 61). Syytös oli kuitenkin väärä: Jeesus oli puhunut ruumiinsa temppelistä ja siitä, jos juutalaiset hajottaisivat sen (Joh 2:18-22).

Kun Jeesus pysyi vaiti eikä vastannut vääriin syytöksiin – jolloin toteutui Jes 53:7:n ennustus – lopulta ylipappi käytti vannottamista (jae 63). Siihen oli lain mukaan pakko vastata (3 Moos 5:1). Jeesus ei vain vastannut, vaan lisäsi pian olevansa Jumalan oikealla puolella (jae 64, taustalla Dan 7:13-14:n ennustus Ihmisen Pojasta).

Pelkkä Messiaaksi tunnustautuminen ei olisi vielä ollut jumalanpilkkaa – eiväthän juutalaiset odottaneet Messiaan olevan Jumala – mutta Jeesuksen vastaus ilman muuta voitiin tulkita asettumiseksi Jumalan rinnalle ja siis jumalanpilkaksi (jae 65), josta oli määrätty kuolemantuomio (2 Moos 22:27, 3 Moos 24:10). Kuinka lähellä totuutta tuo syytös olikaan – ja samalla mahdollisimman kaukana siitä. Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen, syytös olisi ollut totta ja tuomio oikea. Mutta Jeesus oli Jumalan Poika ja syytös täysin väärä.

Ylipappi ei olisi koskaan saanut repiä vaatteitaan (jae 65, 3 Moos 10:6, 21:10). Kaifas halusi tuoda esiin kauhistumistaan. Todellisuudessa hän varmaan oli tyytyväinen.

Langetettuaan kuolemantuomion (jae 66) Jeesuksen syyttäjät alkoivat pilkata häntä (jakeet 67-68). Yksi kärsimyshistorian ristiriidoista: ensin langetetaan väärä tuomio jumalanpilkasta ja sitten pilkataan Jumalan Poikaa! Kasvoille sylkeminen oli mitä halventavin teko (5 Moos 25:9, Job 30:10).

Jae 68 paljastaa, että Jeesusta pidettiin yleisesti profeettana. Matteus on jättänyt pois Markuksen maininnan Jeesuksen silmien sitomisesta (Mark 14:65): vain sen tietäminen tekee jakeen 68 ymmärrettäväksi. Jeesukselle annettiin tavallaan viimeinen mahdollisuus osoittaa jumalalliset voimansa kertomalla lyöjiensä nimet silmät sidottuina. Mutta Jeesus ei halunnut vapautua vainoajiensa käsistä vaan kulkea ristin tien Golgatalle asti. Hän ei ollut vain profeetta, vaan maailman syntien sovittaja.

Pietari kieltää Jeesuksen – Matt 26:69-75

Galilealainen (jae 69) oli Jerusalemissa halventava nimitys. Pohjoisen maakunnan asukkaita pidettiin sivistymättöminä. Galilealainen murre oli helposti tunnistettavissa (jae 73).

Pietarin kohdalla käy, kuten usein käy, kun lähdetään kaltevalle pinnalle: tilanne vain pahenee, pinta kallistuu aina vain enemmän. Kerta kerran jälkeen Pietarin tilanne heikentyy, kuten lumipallo kasvaa vieriessään nuoskalumista rinnettä alas. Edes yritys päästä pois pihalta (jae 71) ei enää auttanut.

Toisella kertaa hän valalla vannoen kieltää tuntevansa Jeesusta (jae 72). Kolmannella kerralla hän vetää Jumalankin mukaan valheeseensa. Juutalainen sadattelu (jae 74) tarkoitti sitä, että ihminen Jumalan rangaistuksen uhalla – ”langetkoon tuli taivaasta, jos en puhu totta” –tyyliin – vannoi puhuvansa totta. New International Version kääntää: ”curses on himself”. Kyse ei siis ollut meikäläisestä kiroilusta, mutta kyllä Jumalan nimen väärästä käytöstä. Hän näki antaneensa katteettomia lupauksia Jeesukselle (Matt 26:33-35). Ja tuli samalla tuominneensa itse itsensä: hän oli antanut Jumalalle oikeuden rangaista itseään.

Luukas kertoo, että kun Jeesusta siirrettiin pihan poikki, hän katsoi Pietariin juuri kun tämä oli kieltänyt hänet kolme kertaa (Luuk 22:61). Varmaan katseessa ei ollut tuomiota vaan kutsu uskoon ja parannukseen. Myös Johannes kertoo mielenkiintoisen yksityiskohdan: kolmannen kysymyksen esittäjä oli Malkoksen sukulainen (Joh 18:26). Olihan Pietari tarttunut miekkaan – hänellä oli siis erityinen syy pelätä ylipapin palveluskuntaa.

Evankeliumi on epäonnistuneiden evankeliumia. Kolmea kieltämistä vastaan Jeesus antoi Pietarille kolme mahdollisuutta tunnustaa rakastavansa häntä (Joh 21:15-19).