Halvaantuneen parantaminen – Matt 9:1-8

Jeesus palaa Gennesaretin järven itäpuolelta uuteen kotikaupunkiinsa Kapernaumiin (jae 1). Matteus kertoo tapahtumat niin lyhyesti, että on hyvä lukea Markuksen ja Luukkaan kertomukset (Mark 2:1-12 ja Luuk 5:17-25), jotta saa paremman kuvan tilanteesta.

Neljä miestä (Mark 2:3) kantoi ystäväänsä Jeesuksen luo, mutta suuri väkijoukko esti heitä pääsemästä taloon, jossa Jeesus oli. Silloin he nousivat talon katolle, tekivät siihen aukon ja laskivat ystävänsä Jeesuksen eteen.

Huomaa jakeessa 2 ”heidän uskonsa”. Varmaan se tarkoittaa myös miehen uskoa, mutta ilman muuta hänen ystäviensä uskoa. Sitä vaadittiin erityisesti silloin, kun pääsy Jeesuksen luo ei ollutkaan yhtä helppoa kuin he olivat ajatelleet. Kohta on tärkeä luterilaisen kastekäsityksen kannalta: luterilainen kirkko ei vaadi kastettavan itsensä tunnustavan uskoa, jos kyseessä on pieni lapsi. Lapsi kastetaan luottaen siihen, että vanhempien ja kummien usko kasvattaa häntä Jumalan lapseuden ymmärtämiseen ja Jumalan lapsena elämiseen.

Jeesus ei aloitakaan miehen parantamisella, vaan julistaa hänelle synnit anteeksi (jae 2). Se oli tietysti miehelle vielä suurempi asia kuin parantuminen: se ei koske vain tätä elämää, vaan myös tulevaa elämää.

Jakeen 5 kysymyksen taustalla on juutalaisten käsitys sairaudesta. Sairaus johtui heidän mukaansa (vertaa Joh 9:1-2) synnistä. Parantuminen olisi mahdollista vasta syntien anteeksisaamisen jälkeen, joka juutalaisuudessa tarkoitti tiettyjä uhreja. Jeesus kysyy: kumpi on helpompi todistaa oikeaksi, parantuminen vai syntien anteeksisaaminen? Syntien anteeksisaamista kukaan maan päällä ei näe. Mutta jos juutalaiset uskovat, kuten opettavat, jos mies parantuu, silloin hänen syntinsäkin on annettu anteeksi.

Niinpä Jeesus lopulta tekee molemmat. Huomaa jakeessa 5, että Jeesus puhuu nimenomaan sanomisesta. Kaikki on Jumalalle yhtä helppoa tehdä, mutta tässä kohdassa kyse onkin kuulijoiden ja katselijoiden mahdollisuuksista käsittää ja todistaa tapahtunut.

Sen sijaan, että lainopettajat olisivat kansanjoukon kanssa ihmetelleet ja ylistäneet Jumalaa (jae 8), he alkoivat syyttää Jeesusta jumalanpilkasta (jae 3), joka syytös on tässä ensimmäisen kerran. Se oli lopulta peruste Jeesuksen kuolemantuomioon pitkäperjantaina (Matt 26:65-66).

Lainopettajat olivat tavallaan aivan oikeassa: vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Mutta he eivät voineet mitenkään käsittää, että Jeesus voisi olla Jumala ja toimia Jumalan valtuuksin maan päällä. He olivat lähellä totuutta, mutta sittenkin liian kaukana. Näin on usein muulloinkin erilaisten harhaoppien kanssa: ne ovat lähellä totuutta, mutta vain lähellä.

On hyvä huomata, että suurin pahennuksen aihe Jeesuksen toiminnassa oli syntien anteeksiantaminen. Ihmeetkin vielä jotenkin voitiin hyväksyä, olivathan ne usein ihmisten auttamista, mutta syntien anteeksiantamus merkitsi Jeesuksen astumista vain Jumalalle varatulle alueelle.

Huomaa jakeessa 4, että Jeesus näki myös vastustajiensa sisimpään. Mikään ei ole Jumalalta salattua (Hepr 4:13).

Vuode (jae 6) tarkoittanee vuodemattoa – voisimme sanoa myös ”paareja” – jonka mies kääri kokoon ja vei kainalossaan kotiinsa. Meidän mieleemme tulee meikäläistä sänkyä raahaava mies, mutta Raamattua lukiessa on syytä muistaa, että sen ajan tavat ja kulttuuri olivat toisenlainen kuin meidän aikamme tavat ja kulttuuri.

Kun Jeesuksen tekemiä ihmeitä ei voitu kieltää, Jeesuksen vastustajat alkoivat syyttää häntä liittoutumisesta Jumalan vastustajan kanssa (katso jae 34 ja Matt 12:22-32).

Matteuksen kutsuminen opetuslapseksi – Matt 9:9-13

Kapernaumin kautta kulki merkittävä tie Damaskoksesta Välimeren rannikolle. Niinpä siellä oli myös tulliasema.

Roomalaiset möivät tullin- ja veronkanto-oikeudet huutokaupassa. Käytäntö johti helposti ahneuteen ja väärinkäytöksiin. Veronkantajan oli maksettava Roomalle tietty summa ja sen yli jäänyt oli hänen ”palkkaansa”. Näin tuli houkutus vaatia enemmän kuin mitä olisi pitänyt.

Publikaaneja vihattiin kolmesta syystä:
1. he palvelijat Roomaa, miehitysvaltaa
2. he eivät tietenkään noudattaneet sapattisäädöksiä
3. he joutuivat työssään tekemisiin erilaisten saastaisten esineiden kanssa

Nyt kerrotaan viidennen opetuslapsen kutsuminen. Neljä ensimmäistä olivat olleet kalastajia, Matteus on tullimies. Markus ja Luukas käyttävät hänestä kutsumisen yhteydessä nimeä Leevi Alfeuksen poika tai pelkästään Leevi (Mark 2:14, Luuk 5:27), mutta kaikissa apostoliluetteloissa hänestä käytetään nimeä Matteus (Matt 10:3, Mark 3:18, Luuk 6:15, Apt 1:13). Monilla juutalaisilla oli kaksi tai kolmekin nimeä, vertaa Simon – Pietari – Keefas.

Tullimiehenä Matteus osasi kirjoittaa, ainakin arameaa ja kreikkaa, ehkä myös latinaa. Varhainen kristillinen perimätieto pitääkin häntä Matteuksen evankeliumin kirjoittajana.

Roomalaiset keräsivät kolmenlaisia veroja ja tulleja:
1. Perusvero, 10 % viljasta, 20 % viinistä ja hedelmistä. Kerättiin joko rahana tai tuotteina.
2. Tulovero, 1 %
3. Henkivero, 14-65-vuotiaat miehet ja 12-65-vuotiaat naiset, sama kaikilta.

Ateriayhteys oli tuon ajan yhteiskunnassa syvän yhteyden ja yhteenkuuluvuuden merkki. Hurskas juutalainen ei koskaan olisi mennyt saastaisen ja syntisen ihmisen kotiin aterialle. Ateriayhteys on tänäänkin monessa kulttuurissa paljon merkittävämpi kuin Suomessa. Esimerkiksi Venäjällä arvostetuille vieraille tuodaan jo lentokentälle leipää ja suolaa ystävyyden ja yhteyden merkiksi.

Jeesuksen meneminen Matteuksen kotiin merkitsi fariseusten ja lainopettajien mielestä hänen saastumistaan, olihan Matteus julkisyntinen ja siksi saastainen ja saastutti kaikki, jotka tulivat hänen kotiinsa.

Jakeessa 11 on kerrottu ensimmäinen fariseusten ja Jeesuksen kohtaaminen.

Jeesuksen vertaus lääkäristä ja sairaista (jae 12) on vastaansanomaton (vertaa Luuk 19:10). Mutta tuon ajan juutalaisille se oli mahdoton ajatus: heidän mukaansa ihmisten piti ensin tulla hyviksi ja vasta sitten he voisivat lähestyä Jumalaa. Ajatus Jumalasta auttajana, puhdistajana, lääkärinä oli heille vieras. Kuten se on valitettavan monelle tämänkin päivän ihmiselle – jopa hengellisille johtajille ja opettajille.

Jakeen 13 taustalla on Hoos 6:6. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Kirkkoraamattu-1992 kääntää heprealaisen tekstin mukaisesti ”uskollisuutta”, sen sijaan Kirkkoraamattu-1933 taas kreikankielisen Vanhan testamentin käännöksen Septuagintan mukaisesti: ”Laupeutta”. Tämä Matteuksen kohta viittaa siihen, että jo hyvin varhain kohdan tulkittiin puhuvan laupeudesta. Itse asiassa Kirkkoraamattu-1992:n käännös tukee Jeesuksen vastustajien ajatuksia ja on vastoin Jeesuksen kantaa!

Jakeessa 13 sanatarkka käännös olisi: ”Menkää ja oppikaa”, joka oli rabbiinisessa raamatunopetuksessa käytetty ilmaisu.

Uutta pelastustietä ei voi yhdistää vanhaan – Matt 9:14-17

Vaikka Johannes oli vangittu, hänen opetuslapsensa pysyivät yhdessä. Itse asiassa he jatkoivat toimintaansa vielä kristillisen kirkon synnynkin jälkeen (vertaa Apt 18:24-28).

Paasto oli yksi keskeisiä hurskaudenharjoituksen muotoja tuon ajan juutalaisuudessa. Laki vaati vain yhden paastopäivän vuodessa, eli suuren sovituspäivän (3 Moos 16), mutta ajan myötä tavaksi oli tullut, että hurskas juutalainen paastosi kaksi kertaa viikossa.

Mutta lainopettajatkin tiesivät yhden poikkeuksen paastosta: hääjuhla kesti viikon ja silloin kukaan vieraista ei tietenkään paastonnut (jae 159.

Huomaa, ettei Jeesus kiellä paastoa, vaan päinvastoin sanoo, että aikanaan myös kristityt paastoavat (jae 15).

Kuva kankaan paikkaamisesta (jae 16) muistuttaa meitä kahdesta asiasta:
1. vanhaa ja uutta pelastustietä ei voi yhdistää
2. Jumalan työtä ei pidä eikä voi täydentää

Paavali joutui taistelemaan ns. judaisteja vastaan. He halusivat tehdä kristinuskosta yhden juutalaisuuden suunnan. Mutta Paavali näki samalla tavalla kuin Jeesus: vanhan ja uuden pelastustien yhdistäminen on mahdotonta. Ei ole sekä laki että evankeliumi vaan joko Kristuksen armo tai laki (Gal 5:1-6).

Uusi nahkainen leili (jae 17) venyi, kun sinne laitettu uusi viini vielä jatkoi käymistään ja tuotti painetta leiliin. Sen sijaan vanha, kovettunut leili repeäisi. Vanhan ja uuden yhdistämisyritykset ovat vaarallisia: ne tuhoavat sekä vanhan että uuden (jae 17). On suuri siunaus, että Paavali vaikeuksien kautta sai voiton vastustajistaan. Jos judaistit olisivat voittaneet, kristinusko olisi kuollut varmaan pian vuoden 70 jKr. jälkeen, kun roomalaiset valloittivat Jerusalemin ja ajoivat juutalaiset maanpakoon lähes kahdeksi tuhanneksi vuodeksi.

Jairoksen tyttären herättäminen ja verenjuoksua sairastavan naisen parantaminen – Matt 9:18-26

Jälleen Matteus kertoo huomattavasti lyhyemmin kuin Markus (Mark 5:21-43) ja Luukas (Luuk 8:40-56). Hän jopa jättää pois synagogan esimiehen nimen. Synagogan esimies oli maallikko, joka vastasi rakennuksesta sekä valitsi lukijat, rukoilijat ja saarnaajat. Viitan tupsuista (jae 20) oli määräys Mooseksen laissa (4 Moos 15:37-41).

Jeesus halusi naisen tulevan esiin ja tunnustavan uskonsa (jae 22), ettei parantuminen olisi jäänyt vain taianomaiseksi ihmeeksi.

Huilunsoittaja (jae 23) ja itkijänainen kuuluivat köyhimmänkin juutalaisen hautaukseen. Hautaus suoritettiin kuolinpäivänä. Jeesuksen sanat (jae 24, vertaa Joh 11:11-14) ovat perusta sanonnalle kuolonuneen nukkumisesta. Kuolema ei ole lopullinen päätös, vaan siirtyminen tästä ajasta iankaikkisuuteen, jossa Jumala aikanaan herättää kaikki kuolleet.

Jälleen Jeesus välttää ihmeen tekemistä suuren väkijoukon edessä (jae 25). Markus kertoo, että läsnä olivat Pietari, Jaakob, Johannes ja lapsen vanhemmat (Mark 5:37-40). Ihme ei tietenkään pysynyt salassa (jae 26). Uudessa testamentissa kerrotaan myös kahdesta muusta Jeesuksen tekemästä kuolleista herättämisestä: Luuk 7:11-15, Nainin lesken poika ja Joh 11:41-44, Lasarus.

Jeesus parantaa kaksi sokeaa – Matt 9:27-31

Se, ettei Jeesus heti paranna näitä kahta sokeaa, saattaa tuntua heidän koettelemiseltaan tai jopa kiusaamiseltaan. Mutta kyse voi olla jälleen siitä, että Jeesus halusi tehdä ihmeitä syrjässä väkijoukoista (vertaa jakeet 28 ja 30).

Miehet tunnustavat Jeesuksen Messiaaksi – ensimmäisen kerran kirjan alun jälkeen Jeesusta kutsutaan Daavidin pojaksi (jae 27). Miehet eivät pyydä oikeudenmukaisuutta, vaan armahdusta (jae 27).

Kehotus vaieta tapahtuneesta ihmeestä kaikui taas kerran kuuroille korville (jakeet 30-31). Kun ihminen kokee suuria asioita elämässään, hänen on vaikea, ellei jopa mahdoton, vaieta niistä.

Mykän parantaminen – Matt 9:32-34

Vain harvoin Raamattu yhdistää sairauden ja riivaajat. Tässä on yksi sellainen kohta. Meidänkään ei pidä ajatella, että kaikki sairaus olisi riivaajien aikaansaannosta tai seurausta ihmisen huonosta elämästä. Moni hurskas ihminen on sairastanut paljon ja moni synnissä elänyt on saanut olla terveenä. Mutta joskus riivaajien työ tulee esiin myös fyysisenä sairautena.

Jeesuksen vastustajat eivät pystyneet kieltämään Jeesuksen tekemiä ihmeitä, siksi niille piti keksiä jokin selitys (jae 34). Ajatus Saatanan sotimisesta itseään vastaan on älytön, mutta sai kelvata, kun parempaakaan selitystä ei keksitty (vertaa Matt 12:22-32).

Työmiehiä on liian vähän – Matt 9:35-38

Jae 35 muistuttaa hyvin paljon Matt 4:23:a. Matteus ikään kuin kehystää näillä sanoilla Jeesuksen Galilean toiminnan kuvauksen.

Jeesus halusi opettaa ihmisiä Jumalan valtakunnasta. Se oli sittenkin tärkeämpää kuin ihmeet, joita hän myös teki (jae 35). Sato ja sen korjaaminen viittaavat lopunaikoihin (Joel 4:12-16, Matt 3:11-12, 13:30).

Ajatus laumasta ilman paimenta ja pyyntö paimenesta sitä johtamaan oli myös Mooseksella, jolle Jumala antoi seuraajaksi Joosuan (jonka nimi kreikaksi on aivan sama kuin Jeesus, 4 Moos 27:17). Jumalan valtakunnassakin tarvitaan johtajia. Jumala on valmis lähettämään omiaan työhönsä, mutta monet eivät ole valmiita lähtemään. Eräs lähetyssaarnaaja sanoikin, että yleisin rukous lähetystyön puolesta on: ”Herra, lähetä naapurini!”

Tietysti lähetystyössä tarvitaan myös lähettäjiä ja esirukoilijoita, ilman heitä lähetystyö olisi mahdotonta.