Johannes Kastajan kuolema – Matt 14:1-12

Herodeksen suku oli kuuluisa keskinäisistä avioliitoistaan ja suhteistaan. Juutalainen historioitsija Josefus on kertonut niistä.

Herodes Suuren kuoltua (vuonna 4 jKr.), Rooma jakoi hänen valtakuntansa neljään osaan hänen poikiensa kesken. Siitä nimitys neljännesruhtinas (jae 1). Kansa kuitenkin kutsui heitä kuninkaiksi (vertaa jae 9).

Filippus (toinen) (Luuk 3:1) sai hallittavakseen pohjoisimman osan, alueen lähellä Hermon-vuorta ja Damaskoa. Nuorin Herodeksen pojista oli Herodes Antipas – tämän kertomuksen Herodes. Hän sai hallittavakseen Galilean ja Perean (alueen Jordanin itäpuolella). Hän oli sen verran hyvä hallitsija, että sai hallita vuoteen 39 jKr. asti. Pitkäperjantaina Jeesus vietiin hänen eteensä Pilatuksen kuulusteluista (Luuk 23:1-12).

Arkelaos (Matt 2:22) sai hallittavakseen Samarian ja Juudean, mutta jo vuonna 6 jKr. Rooma otti nuo alueet suoraan hallintaansa. Siellä oli roomalainen maaherra, Jeesuksen aikaan Pontius Pilatus.

Filippus (ensimmäinen) ei saanut mitään aluetta. Hän vietti aikaansa Roomassa. Herodias oli hänen kanssaan naimisissa, mutta Roomassa käydessään Herodes Antipas houkutteli hänet vaimokseen. Ilmeisesti Herodiasta kiinnosti enemmän mies, jolla oli todellista valtaa. Elossa olevan veljen vaimon ottaminen vaimoksi oli vastoin Mooseksen lakia (3 Moos 18:16, 20:21). Aiemmin Herodes Antipas oli ollut naimisissa Damaskoksen kuningas Aretaksen tyttären kanssa (2 Kor 11:32). Avioerolla oli siis poliittisiakin vaikutuksia. Herodias itse oli Herodes Suuren pojan Arkelaoksen tytär, eli molemmissa avioliitoissa hän oli naimisissa setänsä kanssa.

Herodiaksen tyttären – jonka Josefus kertoo olleen nimeltään Salome – isä oli Filippus (ensimmäinen). Hänkin meni naimisiin setäpuolensa eli Filippus (toisen) kanssa. Myöhemmin hän meni naimisiin serkkunsa Aristobuluksen kanssa.

Herodes Antipas oli sotkenut juutalaisuuteen hellenistisiä vaikutteita. Taikauskoisesti hän uskoi Johannes Kastajan nousseen kuolleista (jae 2). Johanneksen sana Herodekselle (jae 4) voi hyvinkin olla hänen saarnastaan – tuskinpa hän pääsi kuninkaan luo kertomaan sanomaansa.

Matteus lyhentää Markuksen kertomusta Johannes Kastajan kuolemasta. Kun hän ei kerro siitä, että Herodes ja Johannes keskustelivat – ja keskustelujen vaikutuksesta Herodekseen (Mark 6:20) – lukijalle jää hieman epäselväksi, miksi Johanneksen teloittaminen oli niin vastenmielistä Herodekselle (jae 9).

Herodes oli tyypillinen sukunsa edustaja: ongelmat raivataan pois verisesti. Mutta kun kansa arvosti Johannesta (jae 5), hän ei uskaltanut ärsyttää kansaa. Hän pelkäsi kansaa eikä Jumalaa! Kun Johannesta ei uskallettu tappaa, hänet vietiin Jordanin itäpuolella olleesseen Makarioksen linnoitukseen. Ehkä juhlat olivat siellä tai ehkä hänet oli siirretty väliaikaisesti muualle.

Herodes oli käynyt myös Roomassa ja halusi osoittaa valtaansa järjestämällä suurelliset juhlat pääkaupungin tyyliin. Syntymäpäivien vietto oli pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät hyväksyneet. Kyseinen kreikan sana voi tarkoittaa myös ”valtaanastumisen vuosipäivää” (jae 6). Itämailla naista ei saa katsoa julkisesti. On selvää, että Salomen tanssi (jae 6) oli sopimaton kuninkaallisen perheen jäsenelle.

Herodes teki tyhmän lupauksen (jae 6). Hän halusi osoittaa valtaansa, mutta tuli lopulta sidotuksi sanoistaan (vertaa Jaak 3:1-12). Mooseksen laki olisi vapauttanut hänet uhrin avulla valastaan (3 Moos 5:1-13), mutta kuningas ei halunnut nöyrtyä ja suorittaa uhria. Niinpä Johannes sai maksaa hengellään sen, että oli uskaltanut sanoa Jumalan tahdon (jae 10). Johanneksen teloitus oli laiton – oikeudenkäyntiä ei ollut. Juutalainen perimätieto kertoo, että Herodias käsitteli Johanneksen päätä erittäin häpeällisesti.

Ilmeisesti tämän jälkeen valtaosa Johannes Kastajan oppilaista siirtyi Jeesuksen seuraajiksi (vertaa Joh 3:30), mutta tiedetään, että Johanneksen oppilaita oli vielä kymmeniä vuosia Johanneksen kuoleman jälkeen (vertaa Apt 18:24-28).

Huono omatunto (jae 2) on rauhoitettava. Valitettavasti moni tekee, kuten Herodes: ei suostu parannukseen, joka olisi ainoa oikea lääke. Synnistä nuhtelija tekee sinulle palveluksen. Siksi häntä ei pitäisi vihata ja vainota, vaan kiittää (vertaa Matt 18:15-20).

Ruokkimisihme – Matt 14:13-21

Ruokkimisihmeen merkitys tulee näkyviin siinä, että myös Johannes kertoo sen omassa evankeliumikirjassaan (Joh 6:1-15, katso myös Mark 6:30-44, Luuk 9:10-17). Ja nimenomaan Johannes liittää ruokkimisihmeeseen ehtoolliseen: seuraahan sitä hänellä Jeesuksen puhe lihansa syömisestä ja verensä juomisesta (Joh 6:22-59).

”Kuultuaan tästä” (jae 13) viittaa jakeisiin 1-2 eli Herodeksen kiinnostukseen Jeesusta kohtaan (vertaa Luuk 23:8). Huomaamme, että tästä lähtien Jeesus viihtyi enemmän syrjäisillä seuduilla. Nyt pikemmin kansa seurasi Jeesusta kuin Jeesus meni kaupunkeihin. Voimme nähdä tämän taustalla paitsi valtiovallan kiinnostuksen hänen toimintaansa kohtaan (vertaa Luuk 13:31-35) myös kotikaupungissa tapahtuneen hylkäämisen (Matt 13:53-58).

Lepäämisestä ei tullut mitään, kun kansanjoukko sai selville, missä Jeesus oli (jae 14). Jakeessa 14 on Kirkkoraamattu-1992:ssa outo lisäys ”kaikki sairaat”. Katsoin useampia eri käännöksiä, eikä mistään löytynyt vastaavaa – alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä ei tuota sanaa ole.

Illan suu (jae 15) voi tarkoittaa aikaa kello 15-18, sillä jakeessa 23 käytetään ilmaisua, joka tarkoittaa kello 18, jolloin ilta varsinaisesti katsottiin alkavan. Kolmelta uhrattiin temppelissä uhri.

"Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat.
(jae 17)

On tärkeää nähdä, että Jeesus ei kysy meiltä sitä, mitä meillä ei ole, vaan sitä, mitä meillä on. Jos nuo eväät (jae 17, vertaa Joh 6:9) olisivat jääneet syrjään, kukaan ei olisi saanut syödyksi. Jeesus voi siunata ja moninkertaistaa sen, mitä meillä on. Mutta jos emme halua antaa sitä Jeesuksen käyttöön, se jää vain siksi, mitä se on luonnostaan. Johannes mainitsee, että kyseessä olivat ohraleivät (Joh 6:9), siis köyhän kansan ruoka.

Jae 19 tuo mieleen ehtoollisen ja sen asetussanat. Juutalainen ruokarukous oli mm. seuraavanlainen: ”Siunattu ole sinä Herramme, Jumalamme, maailman kuningas, joka annat leivän kasvaa maasta!”

Jälleen jakeessa 20 uuden Kirkkoraamatun käännös on ongelmallinen. Siinä käytetään samaa sanaa kuin Matt 15:37:ssä (joka on myös Apt 9:25). Kirkkoraamattu-1938 käyttää eri sanoja ”vakka/vasu” . Uuden käännöksen lukija ei saa mitään viitettä siihen, että eri kerroilla korit olivat eri kokoisia. Nyt oli kyseessä pieni kori, apostoli Paavali taas laskettiin alas muurilta suuressa korissa.

Juutalaiset aterioivat niin, että miehet olivat omana ryhmänään ja naiset ja lapset omaan ryhmänään. Siitä nousee juutalaisille kirjoittaneen Matteuksen ”lisäys” jakeessa 21.

Ihmeelle annettu ”luonnollinen selitys” lähtee siitä, että tuon pienen pojan esimerkki sai muutkin ihmiset ottamaan esiin eväänsä.

Meidän tulee pikemmin muistaa, että jokavuotinen sato on aina Jumalan ihme. Kuivuus tai liika sade voi tuhota koko sadon. Vanhassa testamentissa on samankaltaisia ihmeitä. Tietysti tärkein esikuva on mannaihme autiomaassa (2 Moos 16:31-35), mutta profeetta Elisan elämästä löytyy kaksi vastaavanlaista ihmettä: 2 Kun 4:42-44 – profeetta ruokki sata miestä kahdellakymmenellä leivällä ja 2 Kun 4:1-7, lesken öljy, jota riitti siihen asti kuin oli tyhjiä astioita. Profeetta Elia sai ihmeellisellä tavalla ruokaa Sarpatin lesken luona (1 Kun 17:7-17).

Jeesus kävelee veden päällä – Matt 14:22-33

Myös Markus (Mark 6:45-56) ja Johannes (Joh 6:16-21) kertovat Jeesuksen kävelystä veden päällä, mutta vain Matteuksella on kertomus Pietarin kävely(yritykse)stä.

Tämä ihmeen ”luonnollinen selitys” on niin järjetön ja luonnoton, että se osoittaa, kuinka pitkälle ihmisjärki on valmis taipumaan saadakseen selitetyksi pois Raamatun ihmeet. Selityksen mukaan opetuslapset soutivat lähellä rantaa ja kun ilma väreili, he eivät ymmärtäneet sitä, että Jeesus kävelikin rannalla – onpa selitykselle löydetty ”raamatullinen perustekin”: Kun Jeesus astui veneeseen se tuli pian rantaan (Joh 6:21). Selitykseen liittyy monia ongelmia:
1. Oli yö ja myrsky. Ilma ei mitenkään voinut väreillä
2. Osa opetuslapsista oli kokeneita kalastajia: he olivat tottuneet tekemään oikeita havaintoja järvellä.
3. Markus sanoo nimenomaan, että vene oli keskellä järveä (Mark 6:47).

Opetuslapset eivät lainkaan miettineet, miten Jeesus tulisi heidän perässään ilman venettä. He vain tottelivat Jeesuksen käskyä (jae 22).

Jeesus oli tullut tuolle seudulle voidakseen olla yksinäisyydessä (jae 13). Nyt yön pimeydessä hänelle tuli tilaisuus olla kahden Isän kanssa (jae 23). Evankeliumeissa kerrotaan usein Jeesuksen rukoilleen. Ehkä yksi erityinen syy oli tällä kertaa se, että kansa halusi tehdä Jeesuksesta kuninkaan (Joh 6:14-15): Jeesus joutui erityisellä tavalla etsimään Jumalan tahdon tietä, joka oli kärsivän Herran palvelijan tie.

Huomaa myös se, että myrsky tuli, vaikka Jeesus oli käskenyt opetuslapsia lähtemään järvelle (jae 24). Aina Jeesuksen tahdon seuraaminen ei aina merkitse helppoa tai ongelmatonta elämää. Voi tulla pahakin vastatuuli!

Neljäs yövartio tarkoitti 3-6 aamulla (jae 25). Jae 26 muistuttaa meitä siitä, että joskus Jeesus tulee yllättäen ja jopa käsittämättömällä tavalla.

Jakeessa 26 Kirkkoraamattu-1992:ssa on taas kummallinen lisäys ”minä tässä olen”. Tällä kertaa se on varsin merkittävä: ”Minä olen” (vertaa 2 Moos 3:14) oli juutalaisuudessa Jumalan nimi. Kun se lausuttiin painotetusti, samalla sanottiin ”minä olen Jumala” (vertaa jae 33). Nyt Jumalan nimi on hävitetty tekstistä.

Pietari oli helposti innostuvaa tyyppiä. Monta kertaa hän toimi opetuslasten ”edusmiehenä” (jae 28). Mutta jälleen Pietari jätti laskematta kustannukset loppuun asti: Kun hän käänsi katseensa Jeesuksesta myrskyävän järven aaltoihin ja tunsi tuulen voiman, hän menetti uskonsa Jeesuksen voimaan ja alkoi vajota aaltoihin (jae 30). Tämä on meidänkin syytä muistaa: pitää katsoa Jeesukseen eikä olosuhteisiin tai omiin mahdollisuuksiin.

”Hätärukoukset” ovat lyhyitä: "Herra, pelasta minut!" (jae 30).

Ensimmäisen kerran opetuslapset kutsuvat Jeesusta Jumalan Pojaksi (jae 33). Johanneksen kastaessa Jeesuksen Jordanilla, taivaasta oli kuulunut ääni, joka kutsui Jeesusta Jumalan Pojaksi (Matt 3:19). Myös pahat henget olivat tunnustaneet hänet jo aiemmin Jumalan Pojaksi (Matt 8:29).

Sairaat parantuvat – Matt 14:34-36

Gennesaret (jae 34) tarkoitti kapeaa rantakaistaletta Gennesaretin järven länsirannalla lähellä Kapernaumia. Jälleen ihmiset tulevat Jeesuksen luo (jae 35).

Huomaa, ettei nytkään sanota, että kaikki paranivat, vaan että ”kaikki, jotka koskettivat Jeesuksen viitan tupsua” paranivat (jae 36, vertaa edellä jae 14). Halu koskettaa Jeesusta oli jo merkki uskosta. Jeesus ei parantanut automaatin tavoin, vaan hän aina kohtasi ihmisen.

Jae 36 on käännetty eräissä käännöksissä ”täydellisesti paranivat”. Kreikassa sana on ”diasodzoo”: dia – läpi, sodzoo – parantaa, pelastaa. Evankeliumeissa onkin kohtia, joissa on vaikea sanoa parantuiko ihminen vai pelastuiko hän. Kun Jeesus paransi, hän aina tähtäsi myös sielun pelastukseen.