Aikojen merkit – Matt 16:1-4

Fariseukset ja saddukeukset (jae 1) olivat yleensä huonoissa väleissä keskenään. Saddukeukset olivat maallistuneita – he eivät mm. uskoneet ylösnousemukseen. Sen sijaan fariseukset olivat ”uskonnollisia kiivailijoita”. Mutta tällä kertaa yhteinen vihollinen yhdisti heidät.

Saddukeuksilla oli niin vähän kiinnostusta Jeesusta kohtaan, että heidät mainitaan Matteuksen evankeliumissa vain kolme kertaa: tässä (jakeet 1,6,11 ja 12) ja Matt 3:7 ja Matt 22:34. Fariseukset olivat lähempänä Jeesusta ja siksi he myös usein kiistelivät Jeesuksen kanssa.

Merkki (jae 1) oli jotain, joka osoittaisi Jumalan olevan Jeesuksen takana. Mutta Jeesus ei suostu siihen. Hän on jo antanut lukuisia merkkejä messiaanisuudestaan. Jos niitä ei haluta nähdä, mikään uusikaan merkki ei auta. Siksi Jeesus ei ryhtynyt turhaan ja tuloksettomaan keskusteluun ja kinasteluun vastustajiensa kanssa (jae 4).

Jeesuksen puhe on täynnä ”sanaleikkejä”. Hänen vastustajansa osasivat arvioida taivaan (englanniksi ”sky”) merkkejä, mutta eivät taivaan (englanniksi ”heaven”). He osasivat ennustaa tulevan päivän säätä, mutta eivät nähneet pelastuksen päivän olevan koittamassa.

Joonan merkki (jae 4) oli Jeesuksen ylösnousemus kolmantena päivänä:

"Mutta Jeesus vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
(Matt 12:39-42)

Mutta samalla se oli ennustus siitä, että pakanat ottavat vastaan evankeliumin, kun juutalaiset torjuvat sen, kuten he tekivät Jumalan sanomalle profeetta Joonan aikoihin.

"Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!"
(Matt 12:41)

Huomaa, että Jeesus sanoo, että Jumalan antamaa järkeä on lupa käyttää myös uskonasioita arvioitaessa (jae 3). Pelkkä tunne johtaa usein hyvin pinnalliseen hengellisyyteen.

Jeesuksen varoitus vääristä opeista – Matt 16:5-12

Vastaranta (jae 5) tarkoittaa yleensä evankeliumeissa Gennesaretin järven itärantaa. Se oli pakanoiden aluetta ja siksi leivän unohtaminen oli tärkeä kysymys: sieltä ei voisi ostaa juutalaisten tekemää leipää. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävämpää, että opetuslasten ajatukset suuntautuivat leipään (jae 7), kun Jeesus puhui hapatuksesta.

Jeesus muistuttaa heitä siitä, millainen valta hänellä on (jakeet 9 ja 10): eivät he kuolisi nälkään, vaikka leipää ei otettukaan mukaan. Meidänkin pitäisi osata oikealla tavalla luottaa siihen, että Jumala voi uudelleen siunata meitä samalla tavalla kuin hän on aiemminkin siunannut.

Oppi ei ole merkityksetön. Se voi johtaa meidät oikeaan tai väärään suuntaan. Opin ja elämän asettaminen vastakkain on usein keinotekoista. Oikeasta opista tulisi seurata myös oikea elämä. Pelkkä oppi johtaa ”kuivaan oikeassaolemiseen”, mutta ilman oppia joudutaan helposti vielä suurempiin vaikeuksiin, kun tunne hallitsee uskonnollisuutta.

Oppi vaikuttaa jopa siihen, mitä me huomaamme ja ymmärrämme. Yksi esimerkki tästä on tiede: kun jokin koulukunta saa vallan, havaintoja tulkitaan sen mukaan. Kun uusi koulukunta voittaa, monet vanhat havainnotkin saavat uuden merkityksen. Kerrotaan suuresta filosofista Hegelistä, että hänen kuolinvuoteelleen tuli viesti, että viimeiset tosiasiat ovat osoittaneet hänen teoriansa vääräksi. Hän oli vastannut: ”Sen pahempi tosiasioille!”

Kirkkoraamattu-1992 kääntää jakeissa 9 ja 10 jälleen kaksi kreikan sanaa samalla suomen sanalla ”kori”, vaikka niissä olevat eri sanat ilmaisevat kokoeroa. "Vakka" (jae 9) on pienempi kuin "vasu" (jae 10) (Kirkkoraamattu-1938).

Evankeliumin keskus – Matt 16:13-20

Tämä jakso sijoittuu Matteuksen evankeliumikirjan keskelle. Antiikin aikana oli usein tapana panna kaikkein tärkein asia kirjoituksen keskipisteeseen. Näin on myös Matteus tehnyt. Evankeliumien keskeisin kysymys on, kuka Jeesus on (vertaa Joh 20:31: "Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden."). Jos sitä ei ymmärretä, evankeliumien lukemisesta ei ole todellista hyötyä.

Filippoksen Kesarea sijaitsi Gennesaretin järven pohjoispuolella Hermon-vuoren juurella. Sieltä alkoi Jordanin itäisin haara. Sen varhaisempi nimi oli Paneas – kreikkalaisen Pan-jumalan mukaan, jonka temppeli siellä oli. Nykyään paikan nimi on Banias. Oltiin siis pakanoiden alueella, poissa Galileasta. Täältä alkoi Jeesuksen tie kohti Golgatan ristiä (vertaa jakeet 21-23).

Kirkkoraamattu-1992 on turhaan sotkenut tekstiä lisäämällä jakeeseen 13 ”hänestä”-sanan. Raamatunkäännöskomitean käännösehdotuksessa oli lisätty ”minusta”-sana, joka löytyy joistakin vanhoista käsikirjoituksistakin. Ilman muuta Jeesus ja opetuslapset ymmärsivät, että puhe oli Jeesuksesta eikä kenestäkään toisesta. "Ihmisen Poika" (jae 13) on Danielin kirjasta, jossa se on lopunajan hahmo:

"Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen."
(Dan 7:13, Kirkkoraamattu-1938)

Ihmisten arvelut olivat sinänsä kauniita ja yleviä (jae 14), mutta kaikkien niiden mukaan Jeesus olisi ollut vain suuri Jumalan mies. Mutta Pietarin vastaus sanoo selvästi, että Jeesus on Jumala (jae 16). Tässä on tänäänkin perustava ero oikeiden ja väärien arvioiden välillä: onko Jeesus vain ihminen vai Jumala ja ihminen, kuten kirkko on opettanut alusta asti.

Paavali sanoo, että suun tunnustuksella pelastutaan (Room 10:10). Siksi Jeesuskin kysyi opetuslapsiltaan, mitä he ajattelivat. Mikä oli heidän käsityksensä Jeesuksesta. Kukaan ei voi piiloutua yleisen mielipiteen tai edes kirkon opetusten taakse. Jokaisen on henkilökohtaisesti vastattava kysymykseen, kuka Jeesus on.

Jeesus sanoo, ettei Pietarin tunnustus ollut lähtöisin ihmisistä, vaan Jumalasta (jae 17). On tärkeää lukea myös seuraava jakso eli jakeet 21-23, josta selviää, että kyse ei ole siitä, mitä Pietari on, vaan siitä uskontunnustuksesta, jonka Pietari antoi. Sen uskontunnustuksen varaan kristillinen kirkko on rakennettu ja rakennetaan (jae 18).
Roomalais-katolinen kirkko on väärällä tavalla nostanut Pietarin kirkon perustaksi. Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä, että kirkko on rakennettu sille perustukselle, jonka apostolit ja profeetat ovat asettaneet, ja että sen kulmakivi – siis se, jonka varassa se seisoo tai kaatuu – on Jeesus Kristus.

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa,
jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat
ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus."
(Ef 2:20)

Huomaa, että jo kirjan alusta lähtien (Matt 4:18) Matteus on kutsunut Simonia Pietariksi, vaikka oikeastaan vasta tämän jälkeen olisi pitänyt tehdä niin. Hänellä oli vielä yksi muukin nimi: Keefas. Pietari tulee kreikankielen kalliota tarkoittavasta sanasta: petra – Petros, Keefas vastaavasta arameankielisestä sanasta – keefaa. Paavali kutsuu Pietaria Keefaaksi: 1 Kor 1:12, 3:22, 9:5, 15:5, Gal 1:18, 2:9,11,14, lisäksi se on Joh 1:42:ssa.

Messias (jae 16, Kirkkoraamattu-1992) tarkoittaa arameassa/hepreassa ”voideltua”. Sama sana kreikassa on Kristus (Kirkkoraamattu-1938).

Sitominen ja päästäminen (jae 19) viittaa syntien anteeksiantamiseen (vertaa Matt 18:15-20). Se on kirkon keskeinen tehtävä täällä maan päällä. Avaimista tulikin apostoli Pietarin tunnus – esimerkiksi Helsingin tuomiokirkon katon patsaissa.

Kansalla oli vääriä messiasodotuksia (vertaa Joh 6:14-15, joka liittyy edellä kerrottuun ruokkimisihmeeseen, Matt 14:13-21). Niitä odotuksia ei pitänyt ruokkia, vaan opetuslasten tuli vaieta Jeesuksen messiaanisuudesta (jae 20). Eivätkä he itsekään vielä oikein ymmärtäneet, millainen Messias Jeesus todella oli (jae 22). Kärsimys Golgatan ristillä oli heillekin suuri yllätys ja pettymys.

Ensimmäinen kärsimysilmoitus – Matt 16:21-23

Jo aiemmin Jeesus oli kätketysti puhunut kuolemastaan (Matt 9:15, ylkä otetaan pois ja Matt 12:40, Joonaan merkki), mutta nyt hän sanoo ensimmäisen kerran suoraan, että hänet tapetaan ja että hän nousee kolmantena päivän kuolleista.

Nyt Jeesus haluaa puhua siitä, mitä Messiaan seuraaminen tarkoittaa. Millainen tie on opetuslasten edessä (jakeet 21-23) ja mitä se tarkoittaa (jakeet 24-28).

Vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat muodostivat juutalaisten suuren neuvoston, ylimmän päättävän elimen (jae 21).

Näyttää siltä kuin Pietari ja muut opetuslapset eivät lainkaan kuulisi Jeesuksen viimeisiä sanoja. He kuulivat vain kärsimyksen ja kuoleman, mutta eivät ylösnousemusta. Näin voi käydä meillekin: kuulemme tai luemme vain osan Jumalan Sanan lupauksista.

Kalliosta tuli kompastuskivi: nyt Pietari ei kuule Jumalan puhetta, vaan oman sydämensä ja suorastaan Saatanan puhetta. Siksi Jeesus sanoo hänelle kovat sanat (jae 23). Sana Saatana tulee hepreasta. Se tarkoittaa ”vastustajaa” tai ”syyttäjää” (vertaa Job 1:6-12).

Olen usein miettinyt, oliko yksi syy Pietarin harhautumiseen ylpeys ja itsensä yliarvostaminen Jeesuksen kauniiden sanojen jälkeen. Ehkä. Ainakin hengellinen ylpeys on usein syynä erilaisiin lankeemuksiin ja ongelmiin kirkossa.

Jeesuksen seuraamisen hinta – Matt 16:24-28

Edellä on esimerkki siitä, mitä itsensä kieltäminen merkitsee: Pietarin piti luopua omista ajatuksistaan ja toiveistaan ja suostua Jumalan tahtoon Jeesuksen kohdalla.

Jumala on antanut meille elämän. Ja vain hän voi antaa meille todellisen hengellisen elämän. Vain Jeesuksen sovitustyössä voimme saada osaksemme iankaikkisen elämän. Siitä luopuminen on typeryyttä, sillä meillä ei ole mitään, millä voimme lunastaa sielumme, jos luovumme Jumalan armosta (jae 26).

Jakeen 26 merkityksen ja vakavuuden moni ihminen ymmärtää vasta, kun on jo uhrannut elämänsä tämän maailman alttareille. Taistelu ihmisistä ei suinkaan ole laantumassa, vaan lopun ajan lähestyessä Saatana yhä innokkaammin yrittää riistää ihmiset pois Jumalan valtakunnasta. Meidän tulisi syvästi ymmärtää, mistä ja mihin meidät on pelastettu.

Jae 27 on ensimmäinen ennustus Jeesuksen toisesta tulemuksesta.

Jae 28 on yksi evankeliumien vaikeita jakeita. Se tuntuisi tarkoittavan, että Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu vielä tuon sukupolven aikana. Vaikka näin ei käynyt, alkukirkko kunnioitti niin syvästi Jeesuksen sanoja, että säilytti ne, vaikka niiden ymmärtäminen ei ollutkaan helppoa. Eikä sanojen ole pakko tarkoittaa vain tuota yhtä tulkintaa. Voi olla, että niissä on viittaus siihen, mitä Matteus kertoo heti seuraavaksi: Kirkastusvuorella kolme opetuslapsista sai nähdä Jeesuksen kirkkauden. Toki tuntuu oudolta, miksi korostetaan, että osa on vielä elossa, jos kyse on jostain hyvin pian tapahtuvasta.

Voi olla, että Jeesus puhuu ylösnousemuksestaan ja Pyhän Hengen vuodatuksesta, jotka paljastivat hänen voittonsa Saatanan valloista. Mutta silloinkin jää ongelmaksi korostus, että edes osa on elossa. Suurin osa opetuslapsista näki sen.

Voi olla, että Jeesus puhuu vuodesta 70, jolloin Jerusalemin temppeli hävitettiin. Se oli lopullinen merkki vanhan ajan päättymisestä: sen jälkeen ei enää ollut vanhan liiton uhripalveluksia.