Johdanto Markuksen evankeliumiin

Varhaisin evankeliumi

Nykyinen tutkimus pitää Markusta varhaisimpana evankeliumikirjana. Luukas ja Matteus käyttivät omissa töissään Markusta lähteenä, toisena lähteenä heillä oli Jeesuksen sanojen lähde, eli Q- tai Logia-lähde (siitä ns. kaksilähdeteoria synoptisten evankeliumien johdanto-opissa). Johannes mitä ilmeisimmin tunsi kaikki kolme synoptista evankeliumia, mutta kirjoitti tietoisesti erilaisen evankeliumikirjan. Markus siis aloitti uuden kirjallisuudenlajin: evankeliumikirjat.

Matteusta, Markusta ja Luukasta kutsutaan synoptisiksi evankeliumeiksi (kreikassa: syn=yhdessä, opsis=näkö, siitä synoptinen=yhdessä katsova) Käytännöllisesti katsoen koko Markuksen evankeliumin tekstille löytyy rinnakkaiskohta joko Matteukselta tai Luukkaalta. Markuksessa on 661 jaetta, joista Matteuksella on rinnakkaisjae 606:lle ja Luukkaalla 380:lle. Vain Markuksessa olevia jakeita on vain 31. Matteuksella ja Luukkaalla on 250 rinnakkaisjaetta, joita ei ole Markuksella. Nämä Matteuksen ja Luukkaan yhteiset kohdat ovat lähes kokonaan Jeesuksen puheita, siksi on päätelty, että he ovat käyttäneet lähdettä, joka on sisältänyt nimenomaan Jeesuksen puheita.

Kuka, missä, milloin, kenelle?

Tavallinen raamatunlukija ei ole kovin kiinnostunut jonkun Raamatussa olevan kirjan syntyhistoriasta. Sen sijaan Raamatun tieteellinen tutkimus tutkii Raamatun kirjojen syntyä ahkerasti. Kuuluisa englantilainen Raamatun selittäjä John Stott on osuvasti sanonut: "Johdanto-oppi on tylsää, mutta hyödyllistä!" Tietyt taustatiedot voivat auttaa tavallistakin Raamatun lukijaa ymmärtämään lukemaansa paremmin.

Varhaisin kristillinen perimätieto Markuksen evankeliumista on ns. Papiaan katkelma noin vuodelta 130 jKr., jonka kirkkoisä Eusebius kertoo Kirkkohistoriassaan (320-luvulla).

"Tämänkin sanoi presbyteeri: Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkkaan mitä hän muisti, hän ei kuitenkaan järjestyksessä kirjoittanut sitä mitä Herra sanoi ja teki. Sillä hän ei kuunnellut Herraa eikä seurannut häntä, vaan myöhemmin hän oli, kuten olen sanonut, seurannut Pietaria. Tämä esitti opetuksiaan tarpeen mukaan, ei tehdäkseen Herran lausuntojen kokoelmaa. Sen tähden ei Markus menetellyt väärin kirjoittaessaan osan niistä, sen mitä hän muisti. Yhtä asiaa hän piti silmällä, ettei jättäisi mitään kuulemistaan mainitsematta sekä ettei niissä esittäisi mitään väärin."

Markus oli siis apostoli Pietarin tulkki, joka kirjoitti evankeliumin Pietarin näkökulmasta. Kirjoitusaika lienee ollut joko hieman ennen tai hieman jälkeen Pietarin marttyyrikuolemaa Roomassa vuonna 64 jKr.

Monet tutkijat ovat epäilleet Hierapoliksen piispan Papiaksen tietoja. Mutta ketään "kilpailevaa" kirjoittajaa ei ole pystytty esittämään, on vain puhuttu 70-luvulla tapahtuneesta kirjoitustyöstä.

Jos Markus ei olisi evankeliumin todellinen kirjoittaja, miksi näin merkittävä kirja olisi laitettu näin tuntemattoman kristityn nimiin. Eikö olisi ollut luonnollisempaa laittaa teos suoraan Pietarin nimiin, jos kirjoittajaa ei kerran tiedetty?

Varhaiset lukijat luottivat Markuksen tietoihin, tuskinpa Matteus ja Luukas muuten olisivat käyttäneet Markusta lähteenään (vertaa Luuk 1:1-4).

On selvää, ettei oppimaton kalastaja Simon Pietari tullut toimeen ilman tulkkia. Apostolien tekojen (Apt 12:17) ja Paavalin viittauksien (1 Kor 9:5, Gal 2:11) perusteella tiedämme, että 40-luvulta jKr. lähtien Pietari kiersi Välimeren itäpäätä ja julisti evankeliumia juutalaisille. Mutta monet diasporassa, hajaannuksessa, eläneet juutalaiset eivät enää osanneet isiensä pyhää kieltä, hepreaa - tai oikeammin sen murretta arameaa - vaan vain itäisen Rooman yleiskieltä, kreikkaa.

Markuksen käyttämä kreikka on paikoin kömpelöä, joten hänkään ei ole ollut "korkeasti sivistynyt".

Markuksen evankeliumi on kirjoitettu pakanakristityille, sillä hän selittää paikka paikoin juutalaisia tapoja (vertaa Mark 7:3, 12:42, 14:12 ja 15:16).

Kuka Markus oli?

Johannes Markus mainitaan noin kymmenen kertaa Uudessa testamentissa - tosin osa voi tarkoittaa jotakuta samannimistä kristittyä, sillä Markus oli yleinen nimi tuohon aikaan. Emme tiedä hänestä paljoakaan, mutta jotakin kuitenkin:

Hänen äitinsä Marian kotona Jerusalemissa kokoontui seurakunta 40-luvulla. Sinne Pietari meni enkelin vapautettua hänet vankilasta (Apt 12:12). Johannes Markus oli Barnabaksen serkku (Kol 4:10), joten oli ymmärrettävää, että Barnabas otti hänet mukaan, kun hän Paavalin kanssa lähti Syyrian kristittyjen avustusmatkan jälkeen Jerusalemista Syyrian Antiokiaan (Apt 12:25). Markus oli mukana myös ensimmäisellä lähetysmatkalla, mutta jätti Barnabaksen ja Paavalin, kun työ siirtyi Kyprokselta nykyisen Turkin alueelle (Apt 13:13).

Barnabas halusi ottaa Markuksen mukaan myös toiselle lähetysmatkalle, mutta Paavali ei siihen suostunut. Niinpä heidän tiensä erkanivat: Barnabas ja Markus lähtivät Kyprokselle, Paavali ja Silas nykyisen Turkin alueelle (Apt 15:36-41).

Myöhemmin Paavalin suhteet sekä Barnabakseen että Markukseen korjautuivat, sillä Paavali mainitsee molemmat työtovereinaan kirjeissään:
- 2 Tim 4:11 - Markus (ja Luukas, siis kaksi evankelistaa olivat yhdessä)
- Filem 24 - Markus
- 1 Kor 9:6 - Barnabas

1 Piet 5:13:ssa Pietari kutsuu Markusta "poikani Markukseksi", josta on arveltu, että Markus saattaisi olla tullut kristityksi Pietarin työn kautta.

Kristillinen perimätieto kertoo, että Markus kärsi marttyyrikuoleman Egyptissä.

Miksi juuri 60-luvulla?

Miksi evankeliumikirjoja alettiin kirjoittaa juuri 60-luvulla? Syitä on useitakin:

 1. Jeesuksen kuolemasta oli kulunut jo yli 30 vuotta. Silminnäkijöiden joukko alkoi käydä vähäiseksi. Oli saatava heidän tietonsa muistiin, ennen kuin he kuolivat.

 2. 60-luvun alussa kolme keskeistä alkukirkon johtajaa kärsi marttyyrikuoleman:
- Jaakob, Jeesuksen veli, Jerusalemissa vuonna 62
- Pietari Roomassa vuonna 64
- Paavali Roomassa 60-luvun lopulla tai samaan aikaan kuin Pietari

 3. Lähetystyö oli synnyttänyt uusia seurakuntia ympäri Välimeren itäpäätä. Ne tarvitsivat myös kirjallisia kertomuksia Jeesuksen elämästä. On selvää, että jotakin oli "paperilla" jo ennen Markustakin, mutta Markus lienee ollut ensimmäinen kokonaisesitys Jeesuksesta (vertaa Luuk 1:1-4).

Kirjan jaottelu

Kirja voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan:
1. Mark 1:1-8:26 Jeesuksen toiminta Galileassa
2. Mark 8:27-10:52 Jeesuksen matka Galileasta Jerusalemiin
3. Mark 11:1-16:20 Tapahtumat Jerusalemissa

Jeesuksen julkisen toiminnan viimeinen viikko saa korostetun aseman Markuksen kerronnassa. Markuksen evankeliumia onkin sanottu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyshistoriaksi.