Mark 1:1 – Evankeliumi lähti liikkeelle

"Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin."
(Mark. 1:1)

Kreikassa jakeesta 1 puuttuu verbi. Se on siis ”vajaa” lause. Voi olla, että Markus on tarkoittanut sen kirjansa otsikoksi.

Uudessa Kirkkoraamatussa sana evankeliumi on käännetty ilosanomaksi, jotta lukija ei ajattelisi sen tarkoittavan tässä Markuksen evankeliumikirjaa vaan itse sanomaa, Jumalan hyvää uutista Jeesuksesta.

Evankeliumi-sanaa ei ole kreikankielisessä Vanhassa testamentissa eli Septuagintassa, mutta vastaava verbi - julistaa hyvää sanomaa, ”evankelioida” - löytyy alkukielessä: Ps 40:10, Jes 40:9, Jes 41:27, Jes 61:1 ja:

"Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -- Sinun Jumalasi on nyt kuningas!"
(Jes. 52:7)

Me pidämme ”Kristusta” usein vain Jeesuksen toisena nimenä, mutta itse asiassa se on kreikannos heprean Messias-sanasta, joka tarkoittaa voideltua (Matt 1:16). Jeesus oli tuohon aikaan yleinen nimi. Juutalainen historioitsija Josefos mainitsee parikymmentä Jeesusta. Nimi on kreikannos heprean Joosuasta, joka tarkoittaa ”Herra pelastaa” tai ”Herra on voittaja”. Toivottiin ja odotettiin voittoa roomalaisista miehittäjistä ja se näkyi poikalasten nimissä.

Markus on laittanut heti alkuun tärkeimmän: Jeesus on Jumalan Poika. Tämä salaisuus paljastuu vähitellen evankeliumikirjan edetessä kohti Golgatan ristiä ja tyhjää hautaa.

Kreikassa jakeen 1 ensimmäinen sana on ”alku”. Liittyykö Markus 1 Moos 1:1:n alkuun: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (vertaa Joh 1:1)? Joka tapauksessa Jeesuksen tulo maailmaan merkitsi uutta alkua: lain aika pelastustienä oli väistymässä ja tilalle tuli evankeliumi.

Johannes Kastaja – Mark 1:2-8

Jakeen 3 lainaus on Jes 40:3:sta. Johannes Kastaja päätti 400 vuoden hiljaisuuden. Samuelista (100-luvulta eKr.) Malakiaan (400-luvulle eKr.) oli lähes jatkuvasti ollut profeettoja Israelissa ja Juudassa. Mutta Malakian jälkeen profetismi oli vaiennut, osa jopa pelkäsi, että lopullisesti.

Eliaa odotettiin palaavaksi (Mal 3:23). Johannes pukeutui kuin Elia (jae 6, 2 Kun 1:8, Sak 13:4, Mark 9:11-13). Elian odotettiin olevan Messiaan tien valmistaja. Näin myös Johannes näki oman tehtävänsä (jakeet 7-8).

Autiomaa oli juutalaisille Jumalan ilmoituksen paikka, jossa ajateltiin oltavan lähempänä Jumalaa (Apt 7:37).

Parannuksen, kääntymyksen vaatimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä; sitähän olivat lähes kaikki aiemmatkin profeetat julistaneet. Uutta sen sijaan oli kaste. Voi olla, että juutalaiset alkoivat kastaa käännynnäisiä proselyyttikasteella vasta 100-luvulla jKr. Essealaisilla oli päivittäin toistuvat ”pesunsa”, mutta Johanneksen kaste vaikuttaa kertakaikkiselta, vain kerran suoritetulta.

Johanneksen kaste oli synnintunnustus ja samalla Jumalan käsiin jättäytyminen. Johanneksen julistuksessa voidaan nähdä ajatus siitä, että vielä nyt voi tehdä jotakin. Kun Messias tulee tuomarina, sitten ei enää ehdi tehdä mitään. Nyt on aika kääntyä Jumalan puoleen. Kun Jumala antoi kymmenen käskyn lain Siinailla, sitä edelsi kansan puhdistautuminen ja pyhittyminen (2 Moos 19:10). Johanneksen kastekin valmisti kansaa Jumalan kohtaamiseen.

Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste, joka on kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Mooseksen laissa oli määrätty, mitä heinäsirkkoja sai syödä (3 Moos 11:21-23, jae 6).

Ilmeisesti Johannes toimi eri paikoissa Jordanin rannoilla (Joh 1:28, 3:23). Jordanin laakso oli rikkaiden juutalaisten talvilomapaikka. Siellä oli lämpimämpää kuin Jerusalemissa (vertaa Luuk 3:10-11).

Kengän nauhojen aukaiseminen voi tarkoittaa valmistautumista jalkojen pesemiseen (vertaa Joh 13:1-20). Rabbit opettivat, että heidän oppilaidensa tuli tehdä opettajilleen kaikki orjien työt lukuunottamatta kengän paulojen aukaisemista. Se oli halpa-arvoinen, vain orjille sopiva tehtävä.

Kristillinen kaste on vesi- ja henkikaste (jae 8, vertaa Joh 3:5, katso myös Hes 36:25-27).

Vaikka Johanneksen toiminta-aika jäi lyhyeksi - ilmeisesti vain noin vuoden mittaiseksi - hän oli aikansa merkittävä hahmo. Juutalainen historioitsija Josefoskin mainitsee hänet. Hänen aloittamansa liike jatkui vielä hänen kuolemansa jälkeen (Apt 19:1-7), mutta ilmeisen pienenä. Osa hänen seuraajistaan siirtyi Jeesuksen opetuslapsiksi (Joh 1:35-39).

Jeesuksen kaste – Mark 1:9-11

”Niinä päivinä” (jae 9) on viittaus messiaaniseen aikaan (katso Jer 31:29, Joel 4:1).

Galilean Nasaret oli mitätön kylä. Sitä ei mainita kertaakaan Vanhassa testamentissa, Josefos ei mainitse sitä Galilean kaupunkien luettelossaan ja juutalaisessa perimätiedossa se mainitaan vain kerran - erään pappissuvun kotikaupunkina. Ilmeisesti myöhempi juutalainen kirjallisuus vaikenee tietoisesti ”kristittyjen lahkon” perustajan kotikaupungista (katso myös Joh 1:46).

Jeesuksen astuminen julkisuuteen lienee tapahtunut vuonna 27 jKr. (vertaa Luuk 3:1-2, Joh 2:20; temppelin rakennustyöt oli aloitettu 18 eKr. ja siitä 46 vuotta eteenpäin vie vuoteen26 jKr.)

Miksi Jeesus tuli Johanneksen kasteelle? Synnittömänä (Hepr 4:15) hän ei tarvinnut syntien sovitusta (jae 4)! Voidaan nähdä montakin syytä, mutta toisaalta kyseessä on lopulta Jumalan valinta (vertaa Matt 3: 15).
1. Jeesus asettui ihmisten osaan (Fil 2:5-11).
2. Kaste oli Johannekselle merkki Messiaan työn alkamisesta (Joh 1:32-34).
3. Kaste oli Jeesukselle vahvistus Jumalan antaman tehtävän aloittamiseksi.
4. Jeesus otti kantaakseen ihmisten synnit. Matka kohti Golgatan ristiä alkoi.

Taivaiden aukenemisesta (jae 10) käytetään samaa sanaa kuin temppelin esiripun repeämisestä (Mark 15:38). Jumalan ja ihmisen välissä olevat asiat saivat mennä syrjään. Jumala otti yhteyden ihmisiin (katso Hes 1:1: "Silloin taivaat aukenivat, ja minä näin näkyjä, jotka Jumala oli lähettänyt.", Ilm 4:1: "Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki"...).

Kyyhkysen vertauskuvallisuudesta on monia selityksiä. Kyyhkynen oli ainoa lintu, joka hyväksyttiin uhrieläimeksi. Se oli siis Jumalan valitsema ja kelpuuttama lintu. Siksi se sopii hyvin Pyhän Hengen vertauskuvaksi.

Jumalan puheessa (jae 11) yhdistyy kolme Vanhan testamentin jaetta:
- 1 Moos 22:2 - Abraham uhraamassa ainoaa poikaansa: "Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat..."
- Ps 2:7 - Israelin kuningas nousemassa valtaistuimelleen: "Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin."
- Jes 42:1 - Herran kärsivä palvelija: "Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen."

Jeesus on koko Vanhan testamentin kirjoitusten täyttymys:

"Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu."
(Luuk 24:27)

Jeesuksen kasteessa koko Kolminaisuus oli läsnä: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kasteessa veteen yhdistyi Jumalan sana ja Pyhän Hengen työ (jakeet 11 ja 8).

Jeesuksen koetteleminen – Mark 1:12-13

Heti (jae 12) on yksi Markuksen suosikkisanoja, se on evankeliumissa 42 kertaa. Uusi käännös on kääntänyt sen useilla eri tavoilla.

Huomaa, että Henki johdatti Jeesuksen Saatanan koeteltavaksi. Hengellisessä elämässä on kysymys taistelusta Saatanaa vastaan. Me emme kestä tuota taistelua yksin, vaan meidän on turvauduttava Jumalan apuun (katso Ef 6:10-20). Taistelu ei siis ole merkki hengellisen elämän ongelmista, pikemmin päinvastoin: jos taisteluita ei ole, on syytä huoleen.

Matteuksella (4:1-11) ja Luukkaalla (4:1-13) on tarkempi kuvaus autiomaan tapahtumista.

40 päivää muistuttaa meitä Mooseksen viipymisestä Siinain vuorella 40 päivää laintauluja saamassa (2 Moos 24:18, 34:28) ja Elian 40 päivän pakomatkasta Siinain vuorelle (1 Kun 19:8). Israelin kansan autiomaavaellus kesti 40 vuotta ja sen aikana selvitettiin, halusiko kansa seurata Jumalaa vai ei (5 Moos 8:2-3). Israel lankesi syntiin ja kapinaan Jumalaa vastaan. Jeesus kesti koetuksen.

Enkelit (jae 13) mainitaan myös autiomaavaelluksen aikana (2 Moos 23:20,23, 32:34).

Jeesuksen ohjelmanjulistus – Mark 1:14-15

Herodes Antipas - Herodes Suuren poika - vangitsi Johannes Kastajan, koska Johannes nuhteli häntä avioliitosta veljensä vaimon Herodiaan kanssa (Mark 6:17-20). ”Oli vangittu” on passiivimuoto, jolla ilmaistaan Jumalan toiminta. Jumalan tahdosta Johannes siirtyi syrjään ja Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

”Aika on täyttynyt” (jae 15) viittaa Jumalan valitsemaan hetkeen (vertaa Gal 4:4, katso myös Jes 40:2, 46:13). Jumalan valtakunta tuli lähelle Jeesuksessa (jae 15, vertaa Luuk 17:20-21). Jumalan valtakunta ei ole paikallaan pysyvä vaan voimme sanoa, että se tulee koko ajan: koko ajan se laajenee ja voittaa puolelleen uusia ihmisiä, jotka kääntyvät synneistään ja uskovat evankeliumin.

Ensimmäiset opetuslapset – Mark 1:16-20

Jälleen Markus kertoo lyhyesti, tiivistetysti. Luukas kertoo enemmän yksityiskohtia (Luuk 5:1-11), sen sijaan tässä kohdassa Matteus seuraa Markuksen kerrontaa.

On kysytty, voiko Johanneksen (Joh 1:35-42) kertomusta opetuslasten kutsumisesta sovittaa yhteen synoptisten evankeliumien kertomusten kanssa. Ilmeisesti nämäkin neljä opetuslasta seurasivat aluksi Jeesusta ”pätkittäin”. Markus, Matteus ja Luukas ovat kertoneet opetuslasten lopullisen siirtymisen Jeesuksen seuraajiksi, Johannes on tallettanut meille heidän ensikosketuksensa Jeesuksen kanssa (vertaa Apt 1:22 ”alkaen Johanneksen kasteesta”). Tämä selittäisi sen, miksi veljesparit ovat valmiita seuraamaan Jeesusta ”niin helposti”: he tunsivat Jeesuksen jo ennalta, nyt oli tullut aika lähteä seuraamaan häntä kokopäiväisesti.

Opetuslasten kutsuminen heti Jeesuksen julkisen toiminnan alussa paljastaa, että Jeesuksen tarkoitus oli perustaa uusi yhteisö. Hänen kuolemansa jälkeen tarvittaisiin työn jatkajia, apostoleita, ”ihmisten kalastajia” (jae 17).

Vanhassa testamentissa ajatus ihmisten kalastamisesta liittyy kielteisiin tilanteisiin ihmisten saattamista Jumalan tuomittavaksi (Jer 16:16, Hes 29:4, Aam 4:2). Jeesus antoi sille uuden, myönteisen merkityksen.

Juutalaisuudessa oppilas etsi rabbin. Jeesus menetteli päinvastoin: hän valitsi seuraajansa, apostolit.

Galileanjärveä (jae 16) kutsuttiin myös Gennesaretinjärveksi (Luuk 5:1) ja Tiberiaan järveksi (Joh 6:1, 21:1). Myös Kinneret-nimeä käytettiin. Järvi on 21 kilometriä pitkä ja leveimmillään 12 kilometriä. Järven pinta on 200 metriä Välimeren pinnan alapuolella.

Opetuslasten kutsuminen lienee tapahtunut lähellä Kapernaumia, sillä Simon ja Andreas asuivat siellä (jae 29). Simon on kreikkalainen muoto Simeonista. Andreas on kreikkalainen nimi. Galilea oli ”pakanoiden Galileaa”, jossa käytettiin paljon kreikkaa.

Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Elia kutsui Elisan seuraajakseen (1 Kun 19:19-21). Elisan ja Elian välillä käytiin keskustelu ja Elisa kävi hyvästelemässä vanhempansa ennen Elian seuraan lähtemistä. Jeesus ei keskustellut, hän vain kutsui miehet seuraansa (vertaa Luuk 9:57-62).

On tärkeää huomata, että opetuslapset tulivat sellaisina kuin he olivat. Jeesuksen seurassa he muuttuivat. Onko meillä rohkeutta kutsua ihmisiä Jeesuksen seuraan sellaisenaan ja luottaa siihen, että Jeesus kyllä muuttaa heidät aikanaan tahtonsa mukaan. Vai haluammeko ensin nähdä muutoksia, todisteita halusta seurata Jeesusta tosissaan?

Kapernaumin synagogassa – Mark 1:21-28

Kapernaumiakaan (jae 21) ei mainita Vanhassa testamentissa. Siellä lienee tuohon aikaan asunut parisentuhatta henkeä. Kaupungin nimi tarkoittaa ”Nahumin kylää” tai ”Lohdutuksen kylää”. Kaupungista tuli Jeesuksen julkisen toiminnan tukikohta (katso Mark 9:33 "He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsilta...").

Jeesus noudatti juutalaisuuden uskonnollisia tapoja: hän kävi synagogassa. Jeesus ei halunnut asettua oman aikansa juutalaisuuden ulkopuolelle.

Maallikotkin saivat selittää Vanhan testamentin kirjoituksia synagogan esimiehen luvalla (jae 21, katso myös Apt 13:15, 14:1, 17:2, 18:4).

Lainopettajien periaate oli, ettei hyvä opettaja opettanut mitään uutta, vaan hän vain toisti edeltäjiensä opetuksia. Ei ole sattumaa, että rabbien lainselitysten kokoelman nimi on Mišna, joka tarkoittaa kertausta.

Jeesus ei vedonnut muihin auktoriteetteihin vaan hän puhui omalla arvovallallaan (jae 22). Jos jo Jeesuksen puhe oli herättänyt hämmästystä, saastaisen hengen ulosajaminen (jakeet 25-26) lisäsi sitä entisestään.

Toisen osapuolen nimen tietämisellä ajateltiin olevan maagista voimaa toisen yli (jae 24). Jeesus ei ollut kiinnostunut tuollaisesta taikauskosta, vaan käski hengen vaieta ja poistua miehestä (jae 25). Vaikenemiskäskyyn liittyi Jeesuksen halu pysyä ”salassa”: hän ei halunnut tulla yhdistetyksi kansan maallisiin messias-odotuksiin. Tästä puhumme myöhemmin lisää (katso jae 34: "Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.").

Galilea oli varsin pieni alue, vajaat sata kilometriä pitkä ja reilut 50 kilometriä leveä, joten ei ole ihme, että sanoma Jeesuksesta ja hänen tekemästään ihmeestä levisi nopeasti koko maakuntaan (jae 28).

Pietarin kotona – Mark 1:29-34

Pietarin ja Andreaksen syntymäpaikka oli vajaa kymmenen kilometriä Kapernaumista pohjoiseen sijainnut Betsaida (Joh 1:44). Ehkä kalastus oli tuonut heidät molemmat Pietarin vaimon (1 Kor 9:5) kotikaupunkiin.

Jakeessa 30 ei varsinaisesti esitetä pyyntöä, että Jeesus parantaisi Pietarin anopin. Ongelma esitetään Jeesukselle ja hän päättää, mitä tekee. Täydellinen parantuminen tulee esiin siinä, että nainen heti palvelee taloon saapuneita vieraita. Sapattiateria syötiin yleensä synagogajumalanpalveluksen jälkeen.

Tällä kertaa Markus ei selitä juutalaisia tapoja, vaan hän jättää lukijan pääteltäväksi, miksi vasta sapatin loppuminen toi parannettavat Pietarin talon edustalle (jae 32).

Juutalaisessa ajanlaskussa päivä vaihtuu illalla, kello 18 aikoihin. Uusi päivä alkaa, kun taivaalla näkyy kaksi tähteä. Sapatin loppuminen merkitsi kantamiskiellon (Jer 17:21-22) päättymistä. Muutenkin liikkuminen oli vapaampaa.

Jälleen Jeesus kieltää kertomasta, kuka hän on (jae 34). Jeesus ei halunnut tulla samaistetuksi kansan odotuksiin uudesta daavidilaisesta kuninkaasta, joka antaisi kansalle uudelleen sen kiihkeästi kaipaaman itsenäisyyden (vertaa Mark 11:19-10). Jeesus halusi, että ihmiset ensin oppisivat, millainen Messias hän on ja vasta sitten hän antaisi käyttää itsestään tuota nimitystä. Markuksen evankeliumissa tulemme huomaamaan, kuinka vaikeaa jopa Jeesuksen opetuslapsille oli luopua omista messias-odotuksistaan ja suostua seuraamaan Jumalan valitsemaa kärsivän Messiaan tietä (Mark 8:27-33).

Evankeliumi koko Galileaan – Mark 1:35-39

Tässä jaksossa puhutaan arvojärjestyksistä.

Ensiksikin on syytä huomata, että Jeesus käytti aikaansa rukoukseen (jae 35). Markus kertoo kolmesta tilanteesta, joissa Jeesus rukoili: tämän lisäksi Mark 6:46, ruokkimisihmeen jälkeen ja Mark 14:32-42, Getsemanen rukoustaistelu. Varmaan Jeesus rukoili päivittäin. Meilläkään ei saisi koskaan olla niin kiire, ettemme ehdi pitää yhteyttä Jumalaan.

Toiseksi: Jeesus muistutti opetuslapsiaan siitä, että hän ei tullut tekemään ihmeitä tai parantamaan ihmisiä heidän sairauksistaan, vaan hänen päätehtävänsä oli julistaa evankeliumia (jae 38, vertaa Mark 1:14-15: Jeesuksen ”ohjelmanjulistus”). Meidänkin olisi opittava, milloin menestyksestä tulee meille haitta. Joskus on hyvä lähteä eteenpäin, vaikka työ jossakin sujuukin hyvin. Suosio ei sittenkään saa määrätä sitä, mitä me teemme ja mitä emme.

Kolmanneksi: Jeesus ei halua olla vain Kapernaumin ihmeidentekijä, vaan hän haluaa kertoa evankeliumia koko Galileassa (jae 38). Kirkkohistoria osoittaa, että sellainen herätys, johon ei ole liittynyt ajatusta uusille alueille menemisestä, on ennemmin tai myöhemmin kuihtunut. Elävään kristillisyyteen kuuluu lähetysnäky.

Maininta pahojen henkien karkottamisesta (jae 39) on monella tavalla merkityksellinen. Siellä, missä Jumala toimii, aloittaa Saatana vastahyökkäyksen. Jeesuksen aikana pahojen henkien toiminta oli vilkasta. Oli kysymys hengellisestä taistelusta, sotatilasta. Parantumiset toimivat merkkeinä ja vahvistuksina siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle (jae 27, vertaa Luuk 7:18-23).

Spitaalisen puhdistuminen – Mark 1:40-45

Spitaali oli inhottava tauti. Siihen ei ollut mitään parannuskeinoa. Siihen sairastuneet ajettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Se teki kantajastaan myös kultillisesti epäpuhtaan, saastaisen. Spitaaliseen koskeminen merkitsi saastumista (3 Moos 13:45-46, 3 Moos 5:2). Tauti tarttui kosketuksen kautta, joten terveet eivät halunneet olla missään tekemisissä spitaalisten kanssa.

Tuon ajan kielenkäytössä spitaali-sanaa käytettiin useista vaikeista ihosairauksista, ei vain meidän leprana tuntemastamme sairaudesta.

Rabbit pitivät spitaalisia elävinä kuolleina (4 Moos 12:12, 2 Kun 5:7) ja heidän parantumistaan pidettiin kuolleista heräämiseen verrattavana ihmeenä. Vanha testamentti tunsi vain kaksi spitaalista parantunutta: Mooseksen sisaren Mirjamin (4 Moos 12:10-15) ja syyrialaisen Naamanin (2 Kun 5:1-14).

”Jos vain tahdot” (jae 40) osoittaa, että miehellä oli vahva usko Jeesuksen mahdollisuuksiin.

Huomaa jakeessa 40: puhdistaa - ei parantaa. Spitaali oli sittenkin ennen kaikkea kultillinen ongelma. Se saastutti ja heitti kantajansa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Papeille näyttäytyminen (jae 44) merkitsi merkin antamista juutalaisuuden uskonnollisille johtajille. Uskottiin, että Messiaan tullessa spitaalisetkin parantuisivat (Matt 11:5-6).

Juutalainen ei polvistunut kuin Jumalan edessä; tämä liittyi jumalankuvan tekemiskieltoon (2 Moos 20:4-5, vertaa Ilm 22:8-9). Miehen polvistumisessa voidaan nähdä viittaus siihen, että hän piti Jeesusta Jumalana tai ainakin Jumalan lähettiläänä.

Jae 45 antaa meille vakavan muistutuksen siitä, että hyvääkin tarkoittava ”omapäisyys” - tekeminen vastoin Jumalan tahtoa - ei tuo siunausta vaan estää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Kun Jeesus ei voinut tulla kaupunkeihin, kansa meni hänen luokseen asumattomiin seutuihin (jae 45). Sanoma veti puoleensa. Jos meidän sanomamme ei vedä ihmisiä puoleensa, voidaan kysyä onko siinä jotakin vikaa?