Jeesuksen surmaamisesta neuvotellaan – Mark 14:1-2

Juutalaiset viettävät pääsiäistä nisan-kuun viidentenätoista päivänä. Se sijoittuu maalis-huhtikuulle, kevätpäiväntasausta seuraavaan täydenkuun päivään.

Nisan-kuun neljäntenätoista päivänä (2 Moos 12:6) teurastettiin pääsiäislammas, joka syötiin päivän vaihduttua eli auringon laskettua. Lammas oli syötävä kokonaan tuona yönä, siitä ei saanut jättää mitään seuraavaan päivään (2 Moos 12:8-10). Tähteetkin piti polttaa ennen aamun koittoa. Pääsiäisateria syötiin siis nisan-kuun viidennentoista päivän alettua. Lain aitaamisen vuoksi se syötiin ennen puoltayötä, ettei vain vahingossakaan mitään olisi jäljellä auringon noustessa. Meidän ajanlaskumme mukaan todennäköisin pääsiäisen ajankohta, eli tuon kevään nisan-kuun viidestoista päivä on ollut 7.4.30 jKr.

Happamattoman leivän juhla alkoi viidestoista päivä nisan-kuuta ja kesti viikon, nisan-kuun kahdenteenkymmenenteen ensimmäiseen päivään. Se liittyi pääsiäiseen - silloin tuli kaikki hapantaikina hävittää talosta (2 Moos 12:15-20). Happamattoman leivän juhlasta oli tullut myös ohran ensisadon juhla. Hapantaikinan hävittäminen kuvasi uutta alkua: hapantaikinan juuri hävitettiin, taikinan tekeminen alkoi taas alusta. Jeesuksessa uusi aika oli murtautumassa maailmaan (vertaa Mark 8:14-21 ja 1 Kor 5:7-8).

Kaksi päivää pääsiäiseen (jae 1) tarkoittanee keskiviikkoa. Tosin ei ole varmaa, käyttääkö Markus juutalaisten vai roomalaisten ajanlaskua (vertaa jakeen 12 selitys). Se, että alkukirkossa keskiviikkoa vietettiin paastopäivänä Juudaksen kavaltamispäätöksen muistoksi (vertaa jakeet 10-11), puhuisi sen puolesta, että Markus tarkoittaa keskiviikkoa eikä torstaita, joka olisi toinen mahdollisuus.

”Ei kesken juhlan” (jae 2) voidaan ymmärtää joko kirjaimellisesti: vasta juhlan jälkeen, tai se voidaan ymmärtää laajemmin: ”Ei keskellä juhlivaa kansaa”, johon jakeen loppu näyttäisi viittaavan.

Pääsiäisen aikana Jerusalemin väkiluku moninkertaistui. On arvioitu, että normaalisti kaupungissa oli noin 50000 asukasta, mutta pääsiäisen aikaan satojatuhansia pyhiinvaeltajia. Koska pääsiäislampaan sai teurastaa vain Jerusalemissa, pyhiinvaellus oli erityisen suosittua silloin. Muualla pääsiäisateria nautittiin ilman lammasta.

Koska kaupunki oli täynnä pyhiinvaeltajia, oli ymmärrettävää, että Jeesuksen vastustajat eivät halunneet vangita Jeesusta keskellä väkijoukkoa, koska kansa olisi saattanut ryhtyä vastustamaan vangitsemista. Vastustus olisi voinut kehittyä kapinaksi tulkittavaksi levottomuuksiksi (vertaa Joh 11:49-52). Jeesus oli raivattava syrjään kaikessa hiljaisuudessa, syrjässä kansasta.

Juhlan jälkeen, jo nisan-kuun kuudestoista päivä, kansa alkoi poistua Jerusalemista. Jeesus olisi voinut päästä galilealaisten pyhiinvaeltajien joukossa pois Jerusalemista. Nyt Jeesuksen vastustajilla oli parhain mahdollisuus raivata Jeesus: hän ei ollut omiensa keskellä, vaan vastustajien ”kotikentällä”. Markus oli jo aiemminkin kertonut suunnitelmista tappaa Jeesus (Mark 3:6, 11:18, 12:12).

Kirjaimellinenkin tulkinta on mahdollinen. Silloin on ajateltava, että Juudaksen yllättävä tarjous kavaltaa Jeesus (jakeet 10-11) sai Jeesuksen vastustajat muuttamaan suunnitelmiaan. Jeesus ei kuollut vastustajiensa vaan Jumalan aikataulun määräämänä hetkenä.

Jeesuksen voiteleminen – Mark 14:3-9

Jeesus yöpyi pääsiäisviikolla Jerusalemin ulkopuolella, Betaniassa (jae 3, Mark 11:1,19).

”Spitaalia sairastaneen Simonin” (jae 3) on jo tulkintaa: kreikassa puhutaan vain spitaalisen Simonin talosta. Toki todennäköisin vaihtoehto on se, että Simon oli parantunut taudistaan. Tuskin asiaa olisi mainittu, jos talon isäntä olisi yhä ollut sairas. Eihän hän silloin olisi voinut olla aterian isäntänä (vertaa Luuk 17:11-13, 3 Moos 13:45-46). Vielä epätodennäköisempää on, että kysymyksessä olisi vain edellisen omistajan mukaan nimetty talo.

Se, että Jeesus - mitä ilmeisimmin - oli parantanut Simonin, paljastaa sen, että hän oli - kuten Johanneksen evankeliumissa kerrotaan - käynyt jo aiemmin Jerusalemissa. Toiseksi se osoittaa, ettei Markus ole kertonut läheskään kaikkea, mitä Jeesuksen julkisen toiminnan aikana tapahtui (vertaa Joh 21:25).

Johannes (Joh 12:3) kertoo, että nainen oli Maria, Martan ja Lasaruksen sisar.

Nardusta (jae 3) saatiin Himalajan rinteillä kasvavan pensaan versoista. Se oli hyvin kallista. Voitelu ei välttämättä ollut sidoksissa Jeesuksen messiaanisuuteen, sillä kunnioitettuja ihmisiä voideltiin yleisemminkin (vertaa Ps 23:5, katso myös LaulL 1:12, 4:12-14). Mutta on syytä muistaa, että Messias tarkoitti Voideltua. Israelin kuninkaat voideltiin (1 Sam 16, Daavid), juuri edellä kansa oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi ja Israelin kuninkaaksi (Matt 21:9, Luuk 19:38).

Johannes kertoo, että öljyä oli yli kolme desilitraa (Joh 12:3, Kirkkoraamattu-1938). Voiteen arvo oli noin vuoden palkka (jae 5). Meidän rahassamme puhuttaisiin siis kymmenistä tuhansista euroista.

Markus ei kerro, ketkä paheksuivat tapahtunutta (jae 4). Matteus sanoo, että he olivat opetuslapsia (Matt 26:8), Johannes nostaa esiin Juudas Iskariotin (Joh 12:4).

Juutalaisilla oli tapana antaa toisilleen lahjoja pääsiäisyönä (vertaa jae 5), mutta paheksuntaa aiheutti, se, että nyt annettiin liian arvokas lahja: noin suurella rahasummalla olisi voitu auttaa monta ihmistä (vertaa Joh 13:29).

Jeesus käytti Vanhan testamentin ohjetta (5 Moos 15:11 "Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.") puolustaessaan naisen tekoa: köyhiä tulee auttaa, mutta siihen teillä on aina mahdollisuus. Sen sijaan hyvän tekeminen Jeesukselle ei ollut enää pitkään mahdollista (jae 8).

Huomaa, ettei köyhyys ole Jumalan tahto, vaan Raamattu toteaa tosiasian, joka johtuu ihmisten ahneudesta. Jumala haluaa kristittyjen työskentelevän köyhien hyväksi. Siitä onkin useita esimerkkejä kirkon historiassa.

Jakeessa 8 Jeesus ennakoi sitä, että hän tulee kokemaan rikollisille tarkoitetun kuoleman. Hautaus tehdään niin nopeasti, että voiteleminenkin jää tekemättä (katso Mark 16:1 "Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.").

Jae 9 ennustaa kristillistä lähetystyötä. Se on ristiriidassa Jeesuksen pikaisen paluun odotuksen kanssa (vertaa Mark 9:1). Ei näytä siltä, että alkukristityt olisivat odottaneet niin palavasti Jeesuksen paluuta kuin osa nykyajan Raamatun tieteellisistä tutkijoista väittää.

Naisen teko on esimerkki kaikkien aikojen kristityille: mikään ei saa olla liian kallista uhrattavaksi Jeesukselle. Mikään ei saa olla arvokkaampaa kuin Jeesus (vertaa Mark 9:42-48).

Juudas kavaltaa Jeesuksen – Mark 14:10-11

Miksi Juudas kavalsi Jeesuksen? Tuo kysymys on vaivannut kristittyjen mieliä. Raamattu ei kerro syytä. Se sanoo vain, että "Saatana meni Juudakseen" (Luuk 22:3).

On esitetty kolme arvausta:

1. Juudas pettyi Jeesukseen. Joko hän odotti, että Jeesus olisi ryhtynyt kapinaan roomalaisia vastaan tai sitten hän ei hyväksynyt Jeesuksen suorittamaa Jerusalemin temppelin puhdistusta. Eli joko Juudas oli selootti - nimi Iskariot voisi tulla sikariot-sanasta, joka tarkoitti seloottien tikarimiestä, salamurhaajaa - tai sitten Juudas oli vanhoillinen juutalainen - olihan hän ainut Juudasta kotoisin ollut Jeesuksen opetuslapsi.

2. Juudas halusi vain nopeuttaa asioita. Hän halusi Jeesuksen aloittavan kapinan Roomaa vastaan. Juudas halusi laittaa Jeesuksen niin ahtaalle, että hänen olisi pakko aloittaa kapina.

3. Juudas oli ahne. Hän petti Jeesuksen rahasta (Matt 26:15, Joh 12:6).

Juudaksen tehtävä oli auttaa vangitsemaan Jeesus ilman melua, kaikessa hiljaisuudessa. Matteus kertoo Juudakselle maksetun hinnan: kolmekymmentä hopearahaa (Matt 26:15). Se oli orjan hinta (2 Moos 21:32), mutta ennen kaikkea se oli profeetta Sakarjan ennustama hinta, joka maksettaisiin Messiaasta:

Sitten sanoin heille: "Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta." Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa."
(Sak 11:12)

Pääsiäisateria – Mark 14:12-21

Jakeessa 12 on sisäinen ristiriita. Happamattoman leivän juhla alkoi nisan-kuun viidestoista päivä, mutta pääsiäislampaat teurastettiin jo nisan-kuun neljästoista päivä.

Ratkaisuksi on ehdotettu:

1. Markus käyttää kreikkalaista/roomalaista ajanlaskutapaa, jossa päivä alkoi aamusta: lampaiden teurastuspäivän iltana alkoi happamattoman leivän juhla.

2. Markus käyttää kansanomaista ajanmääritystä - hänhän ei ollut Papiaksen mukaan kovin tarkka ajanmäärityksissään - aattokin laskettiin mukaan juhlaan (vertaa meidän joulumme). Juutalaisten tiedetään puhuneen tällä tavoin epämääräisesti.

3. Jos nisan-kuun viidestoista päivä oli sapatti, ateria valmistettiin päivää aiemmin, ettei olisi tarvinnut tehdä ruokaa sapattina ja rikkoa sapattisäädöksiä. Ei kuitenkaan tiedetä, oliko tällainen tapana. Itse Mooseksen laissa puhutaan vain nisan-kuun viidennestätoista päivästä ilman poikkeuksia.

Meidän ajanlaskumme mukaan oli torstai (jae 12). Luukas kertoo, että aterian valmistivat Pietari ja Johannes (jae 13, Luuk 22:8). Vesiruukkua kantoivat yleensä naiset (Joh 4:7), miehet käyttivät leilejä. Veden kantaminen oli orjan työtä (5 Moos 29:10, Joos 9:27).

Luukas antaa kuvan, että Jeesus oli sopinut kaiken ennalta (Luuk 22:13). Yläsali (jae 14) voi olla sama sali kuin se, jossa opetuslapset kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (Apt 1:13). Voi olla, että se sijaitsi Johannes Markuksen kotitalossa (vertaa Apt 12:12). Tänä päivänä turisteille näytettävä yläsali ei voi olla sama paikka, sillä Jerusalem hävitettiin kokonaan vuosien 66-70 ja 132-135 jKr. kapinoiden yhteydessä.

Pääsiäislammas oli vuoden vanha karitsa (myös vuohia käytettiin). Koska se piti syödä kokonaan tuona yönä, ateriaseurueeseen kuului 10-15 henkeä. Alunperin pääsiäislammas syötiin seisten (2 Moos 12:11), mutta tuohon aikaan köyhienkin tuli syödä se makuulta, herrasväen tapaan. Se oli osoitus siitä, että Israel oli vapaa kansa.

Talon isäntä oli varannut patjat (jae 15), opetuslapset valmistivat itse aterian. Markus kertoo itse ateriasta hyvin vähän.

Jeesus paljastaa, että yksi hänen läheisimmistä opetuslapsistaan kavaltaa hänet (jakeet 19-20). Siinä toteutui Ps 41:10:n ennustus: ”Vieläpä ystävänikin, johon luotin ja joka söi pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.” (vertaa Joh 13:18)

Pois meneminen (jae 21) voisi olla vain kuva kuolemisesta, mutta siihen sisältyy samalla ajatus palaamisesta Isän luo (vertaa Joh 7:3, 8:14,21, joissa on kreikassa sama verbi kuin jakeessa 20).

Ehtoollisen asettaminen – Mark 14:22-25

Johannes ei kerro evankeliumissaan ehtoollisen asettamisesta, mutta kaikkein varhaisin kirjallinen kuvaus löytyy evankeliumikirjojen ulkopuolelta - Paavalin kirjeistä:

"Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
(1 Kor 11:23-25).

Juutalaisella pääsiäisaterialla esitettiin kysymyksiä ja vastattiin, mitä mikin ruokalaji tarkoitti (katso 2 Moos 12:26-27). Nyt Jeesus antoi leivälle ja viinille uuden merkityksen: ”Tämä on minun ruumiini ja vereni.”

Siunaaminen (jae 22) tarkoittaa juutalaisessa ajattelussa kiittämistä: Jeesus kiitti Jumalaa leivästä. Nykyisellä juutalaisten pääsiäisaterialla kiitos kuuluu: ”Siunattu sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailman kuningas, joka tuot leivän esiin maasta.” (Jukka Thurén) Mark 6:41:ssä onkin käännetty: ”...lausui kiitoksen.”

Murtaminen (jae 22) tarkoittaa itse asiassa leivän repimistä. Jeesuksen ruumiskin pian ”revittäisiin”: häntä pahoinpideltäisiin monin tavoin.

Malja (jae 23) on joko kolmas tai neljäs (vertaa jae 25) juutalaisen pääsiäisaterian neljästä maljasta. Juutalaiset sekoittivat viiniin vettä; näin tekevät myös jotkut papit ehtoollisella (siinä voidaan nähdä myös viittaus siihen, että Jeesuksen kyljestä vuoti verta ja vettä, Joh 19:34).

Jakeessa 23 ”kiitti” on kreikassa eri sana kuin jakeessa 22. Tästä kreikan sanasta tulee eukaristia, jota joskus käytetään ehtoollisen nimityksenä.

Liiton veri (jae 24) voidaan yhdistää Vanhan testamentin vihmontavereen (2 Moos 24:8, katso myös Sak 9:11), jolla Mooses vahvisti Jumalan ja kansan välisen liiton. Toisaalta esikuvana voidaan nähdä Egyptistä lähtemisen yhteydessä verellä sivellyt ovenpielet ja -kamana (2 Moos 12:7). Sen sijaan Jeremia ei puhu verestä uuden liiton yhteydessä (Jer 31:31-34). Ajatus veren juomisesta on yhä edelleen kauhistus juutalaisille (vertaa 3 Moos 7:26-27): juutalainen ei halua sekoittaa eläimen sielua omaansa (samalla tavalla Jehovan todistajat perustelevat verensiirron kieltämisen: sielut sekoittuisivat). Mutta ehtoollisen siunaus on juuri tässä: saa tulla osalliseksi Jeesuksesta.

Markus ei mainitse Jeesuksen kehotusta viettää ehtoollista (vertaa Luuk 22:19 ja 1 Kor 11:25), kuten ei uutta liittoakaan (Luuk 22:20 ja 1 Kor 11:25). Vuodatetaan (jae 25) on jumalallinen passiivi: Jeesuksen kuolemassakin tapahtuu Jumalan tahto.

Uusi Kirkkoraamattu on jakeessa 24 kääntänyt selittäen ”kaikkien”, ei kirjaimellisesti ”monien”. Asiallisesti uusi käännös on oikein: moni tarkoittaa tässä kaikkia (sama muutos on tehty muuallakin, katso esimerkiksi Mark 10:45 ja Room 5:15).

Luther ei voinut suostua reformoituun ehtoolliskäsitykseen, joka pitää ehtoollista pelkkänä muistoateriana. Luther piti kiinni sanoista ”tämä on”. Lutherin mukaan Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa.

Paimenta lyödään, lauma hajoaa – Mark 14:26-31

Pääsiäisyönä ei saanut poistua Jerusalemista (5 Moos 16:7). Koska Jerusalemissa oli paljon pyhiinvaeltajia, myös Öljymäen länsirinne Betfagea myöten (Mark 11:1) laskettiin kuuluvaksi kaupunkiin. Öljymäen itärinteellä sijainneeseen Betaniaan ei sen sijaan voinut enää mennä.

Kiitosvirsi (jae 26) oli Ps 115-118. Psalmit 113 ja 114 oli laulettu jo aterian alkupuolella. Ps 113-118:ta kutsuttiin halleliksi. Laulaminen on kuulunut alusta asti myös kristillisen kirkon jumalanpalvelukseen ja muuhun kokoontumiseen (1 Kor 14:26, Ef 5:19, Kol 3:16).

Opetuslasten luopuminenkin (jae 27) oli ennustettu Vanhassa testamentissa (Sak 13:7, katso myös Joh 16:32).

"-- Kohoa, miekka, paimentani kohti, nouse uskottuani vastaan! sanoo Herra Sebaot. Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle, pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni."
(Sak. 13:7)

Ennustus Jeesuksen ilmestymisestä Galileassa (jae 28) toteutui Jerusalemin ilmestysten jälkeen (Matt 28:16-20, Joh 21:1-14, katso myös Mark 16:7).

"Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät."
(Matt 28:16-17)

Jae 28 on samalla ennustus siitä, ettei kaikki pääty Golgatan ristille ja Jerusalemiin.

Jae 29 paljastaa, että Juudas oli jo lähtenyt (Joh 13:30): ”Vaikka muutkin kuin Juudas lähtisivät, minä kyllä jään!” Ehkäpä Jeesuksen kysymyksessä Joh 21:15:ssä: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” on viittaus tähän Pietarin sanaan.

Juutalaisten päivät alkoivat illalla, auringon laskiessa, mutta Jeesus tarkentaa: kieltäminen tapahtuu jo yöllä, ennen aamunkoittoa (jae 30).

Huomaa, että myös muut opetuslapset arvioivat oman uskollisuutensa ja kestävyytensä (Mark 4:17) väärin (jae 31). Se, että apostoleiden lankeemus on kerrottu näin korostetusti, on osoitus siitä, ettei kirkkoa ole perustettu minkään uskonsankarijoukon vaan Jeesuksen työn varaan.

Meitäkin uhkaa hengellinen ylpeys ja varomattomuus. Ei ole syytä olla ylpeä vaan nöyrä (katso 1 Kor 10:12-13 "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.").

Getsemane – Mark 14:32-42

Getsemane (jae 32) tarkoittaa ”öljykuurnaa”, ”öljypuristamoa” (vertaa Jes 63:3). ”Paikka” (jae 32) voitaisiin kääntää sanatarkasti maatila. Johannes kutsuu paikkaa puutarhaksi (Joh 18:1).

Tänä päivänä Öljymäen rinteellä on vuosina 1919-1924 rakennettu ”Kaikkien kansojen kirkko”, jonka sisällä on pala mosaikkilattiaa vanhemmasta, ilmeisesti 300-luvulla rakennetusta, kirkosta. Voi olla, että kirkko on Getsemanen paikalla. Sen sijaan rinteellä kasvavat oliivipuut eivät voi olla Jeesuksen ajalta, sillä 60-luvun lopulla jKr. Rooman joukot hävittivät kaikki Jerusalemin ympäristön puut piirittäessään kaupunkia. Juuria hekään eivät pystyneet hävittämään, ne voivat olla ”peräisin Jeesuksen ajalta”.

Luukas kertoo, että Jeesuksella oli tapana mennä Getsemaneen (Luuk 22:39), samoin Johannes: Joh 18:2. Siksi Juudas Iskariotin oli helppo johdattaa Jeesuksen pidättäjät oikeaan paikkaan (jae 43).

Tälläkin kertaa Jeesus otti ”sisäpiirin” - Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin - erilleen (Mark 5:37, 9:2, katso myös Mark 13:3) ja meni syrjään rukoilemaan.

Jeesus rukoili ajan tyyliin ääneen (vertaa Hepr 5:7), joten nuo kolme opetuslasta kuulivat, mitä hän rukoili (jakeet 35-36). Mutta seurakunnan pylväätkin (Gal 2:9) osoittautuivat - Pietarin vakuutteluista huolimatta - heikoiksi. He nukkuivat ja Jeesus jäi yksin.

Malja (jae 36) kuvaa sitä Jumalan vihaa (Jer 25:15-16), jonka Jeesus joutui ottamaan kantaakseen sen Golgatan ristille: (Jes 53:4-6, 1 Piet 2:24).

"Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen."
(Jes 53:4-6)

Jeesus alistui Isän tahtoon (jae 36, Matt 6:10). Ei ollut muuta tietä sovittaa maailman synnit. Isän (jae 36) ainoan Pojan oli mentävä Golgatan ristille.

Kristillinen kirkko kutsuu Jumalaa Isäksi Jeesuksen opetuksen (Matt 6:9) ja esimerkin perusteella (Room 8:15, Gal 4:6).

"Rukoilkaa te siis näin: -- Isä meidän, joka olet taivaissa!"
(Matt 6:9)

Jakeen 38 käännös on muutettu, koska pelättiin, että kirjaimellinen käännös ymmärrettäisiin väärin, kreikkalaisen ruumis-henki-jaottelun mukaisesti. Raamattu korostaa, että ihmisistä käydään taistelua (katso Room 7:21-23, Ps 51:12).

Samoin kuin kirkastusvuorella (Mark 9:6) opetuslapset eivät tiedä, mitä sanoa, kun Jumalan todellisuus tulee lähelle (jae 40).

Jakeessa 41 on vaikea käännösongelma. ”Kaikki on selvää” (Kirkkoraamattu-1992) ja ”Jo riittää” (Kirkkoraamattu-1938), ovat oikeastaan vain arvauksia, sillä sanaa ei esiinny missään muualla kreikkalaisessa tekstissä, laskuja lukuunottamatta. ”Kuittaan maksetuksi”, ei kuitenkaan sovi käännökseksi tähän. ”Jo riittää” perustuu latinankielisen Vulgatan käännökseen; ehkä sen kääntäjät 300-luvulla vielä tiesivät, mitä sana tarkoitti.

Jeesus halusi mennä vangitsijoitaan vastaan (jae 42). Jopa tuolla hetkellä hän hallitsi tapahtumien kulkua.

Jeesuksen vangitseminen – Mark 14:43-50

Jakeessa 43 Markus toistaa - sinänsä täysin turhaan - että Juudas oli yksi Jeesuksen kahdestatoista lähimmästä opetuslapsesta. ”Seipään” (jae 43) sijaan voitaisiin kääntää ”nuija”. Joka tapauksessa kysymyksessä oli nopeasti kokoon kerätty joukko. Juudaksen ilmoitus oli pannut asiat liikkeelle.

Vaikka pääsiäisenä onkin täysikuu, puutarhan pimeyteen olisi ollut helppo hävitä. Kansaa täynnä olleesta Jerusalemista olisi ollut vaikeaa löytää yksinäistä karkulaista. Juudas halusi antaa varman merkin. Jakeen 45 voisi tulkita jopa niin, että Juudas halasi Jeesusta ja näin esti Jeesusta pakenemasta.

Jakeen 43 lopussa mainitaan kolme Suuren neuvoston pääryhmittymää: ylipapit (aiemmat ylipapit istuvan lisäksi ja temppelin viisi korkeinta virkamiestä), lainopettajat ja vanhimmat (=merkittävimpien sukujen päämiehet). Neuvosto oli jo todennut Jeesuksen syyllisyyden; se vangitsi Jeesuksen ja aikoi tuomita hänet.

Juudaksen suudelmasta on tullut yleisesti käytetty petoksen merkki ja symboli (jakeet 44-45). Vanhasta testamentista löytyy toinenkin petollinen suutelija: Daavidin sotapäällikkö Joab (2 Sam 20:9).

Johannes kertoo, että miekalla iskijä oli Pietari (jae 47, Joh 18:10). Palvelijan nimi oli Malkos. Luukas kertoo, että Jeesus paransi miehen korvan (Luuk 22:51). Se jäi Jeesuksen viimeiseksi parannusihmeeksi.

Ennustukset toteutuivat taas kerran: Messiasta kohdellaan kuin rikollista (jae 48, Jes 53:12, katso myös Luuk 22:35-38).

Markus? Mark 14:51-52

Vanha kristillinen perimätieto väittää, että alastomana paennut nuorukainen oli Markus. Näin Markus kertoo evankeliumikirjan kirjoittajan. Muutama yksityiskohta tuntuisi tukevan perimätietoa. Markuksen koti lienee ollut varakas (vertaa jae 15: iso yläsali, katso myös Apt 12:12). Nuorukainen oli pukeutunut pellavaiseen vaatteeseen - arvokkaaseen asuun.

Se, ettei nuorukainen ollut pukeutunut kunnolla, voisi selittyä sillä, että hän oli lähtenyt nopeasti retkelleen. Tämä voisi selittyä Markuksen kohdalla kahdellakin tavalla. Joko hän olisi lähtenyt Jeesuksen ja opetuslasten perään heidän poistuttuaan yläsalista; tai sitten Markuksen taloon olisi tuotu viesti siitä, että väkijoukko oli lähtenyt pidättämään Jeesusta.

Jeesuksen kuulustelu – Mark 14:53-65

Jeesus vietiin ylipapin taloon (jae 53). Johannes sanoo, että ensiksi Hannaksen luo (Joh 18:13). Matteus kertoo, että Jeesusta kuulusteltiin Kaifaksen talossa (Matt 26:57). Ilmeisesti talot olivat lähekkäin, olivathan Hannas ja Kaifas sukulaisia.

Uusi käännös kääntää jakeessa 53 ”ylin papisto”, mutta jakeessa 55 ”ylipapit”. Ylin papisto tarkoitti paitsi silloista ylipappia, myös hänen edeltäjiään ja temppelin viittä korkeinta virkamiestä. Tuohon aikaan roomalaiset erottivat ylipappeja mielensä mukaan, vaikka Mooseksen lain mukaan virka oli tarkoitettu elinikäiseksi.

Suureen neuvostoon kuului ylipapin lisäksi 70 jäsentä. Ylin papisto oli saddukeuksia, lainopettajat fariseuksia, vanhimmat ilmeisesti saddukeuksia. Päätös oli laillinen, jos 23 neuvoston jäsentä oli paikalla (kertoo noin vuodelta 200 jKr. oleva säädös). Eli jakeen 64 ”kaikki” tarkoittaa vain paikalla olleita neuvoston jäseniä. Voi olla, että paikalle oli kutsuttu vain valittu joukko neuvoston jäseniä, ettei päätöksestä tulisi riitaa (Joh 7:50-52). Ainakin Joosef Arimatialainen ja Nikodemos (Joh 19:38-42, Luuk 23:50-51) olivat poissa kokouksesta.

Pietari ei ottanut Jeesuksen varoitusta (jae 30) vakavasti vaan meni ylipapin talon pihalle (jae 54).

Suuren neuvoston olisi pitänyt kokoontua temppelissä olleessa kokoushuoneessaan, mutta ilmeisesti kokous haluttiin pitää salassa kansalta. Jos temppeliin olisi menty keskellä yötä, olisivat kysymykset heränneet. Siksi oltiin koolla ylipapin talossa (jae 53). Muutenkin oikeudenkäynnissä rikottiin lakia: tuomiota ei olisi saanut julistaa yöllä, eikä Jeesukselle näytetä annetun kunnon tilaisuutta puolustautua. Näyttää siltä, että tärkeintä oli saada aikaan tuomio.

Toisaalta on esitetty, että kysymyksessä olisikin ollut vain kuulustelu, jonka perusteella Jeesuksen luovuttamisesta roomalaisille päätettiin: itse tuomio olisi jätetty roomalaisten tehtäväksi. Olivatpa muotoseikat miten tahansa, Suuri neuvosto halusi saada Jeesuksen tuomituksi kuolemaan (jae 55), mutta sen pystyi tekemään vain Rooman edustaja, maaherra, sillä Rooma oli ottanut Suurelta neuvostolta pois vallan langettaa kuolemantuomioita (Joh 18:3).

Laki vaati tuomion perusteeksi kahden todistajan yhtäpitävää kertomusta (4 Moos 35:30, 5 Moos 17:6, 19:15). Ilmeisesti todistajien sanat menivät ristiin (jae 59). Lopputulos oli kuitenkin se, ettei todisteita Jeesuksen tuomitsemiseksi löytynyt ja hänet olisi pitänyt vapauttaa.

Jo Vanhassa testamentissa valitetaan sitä, että hurskaita syytetään väärin perustein (jae 56, Ps 27:12, 35:11).

Syytös temppelin hävittämisestä nousee Jeesuksen ennustuksesta, että vanha temppelipalvelus loppuu, kun alkaa uusi, Kristuksen sovitustyöhön perustuva, pelastuksen aika (jae 58, Joh 2:19-22).

Uusi käännös on lisännyt jakeessa 58 ”ihmiskäsin tehdyn...” Takana on ajatus, että nykyihminen arvostaa jotakin, joka on käsintehtyä - siis tehdastekoisen vastakohtaa - mutta juutalainen ajattelu lähti siitä, että Jumalan tekemä on arvokasta ja ihmiskäsin tehtyä pidettiin jopa epäjumalankuvana (5 Moos 4:28, Jes 44:9-20, vertaa Dan 2:45).

Jeesus oli syytön (jae 60), mutta koska hänen tehtävänsä oli kantaa ihmiskunnan syyllisyys Golgatan ristille, hän ei osoittanut syyttömyyttään vaan suostui tuomittavaksi.

Jakeessa 61 on uudessa Kirkkoraamatussa turha ja vääräkin lisäys. Ylipappi ei olisi koskaan sanonut: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?”. Jumalan nimeä ei haluttu lausua vaan käytettiin erilaisia kiertoilmauksia, kuten Ylistetty, Voima (jae 62) jne.

Ylipapin kysymys tulee hyvin lähelle Pietarin tunnustusta (Mark 8:29).

Ps 2:7 sanoo, että Messias on Jumalan poika. Yleensä se ymmärrettiin laajemmin: kaikki Jumalaan uskovat ovat hänen lapsiaan.

Messiaan vaikeneminenkin oli ennustettu Vanhassa testamentissa (jae 61, Ps 38:14-15, Jes 53:7).

Jakeen 62 alussa on ”minä olen” (Joh 18:5), joka yhdistettiin Jumalan nimeen (2 Moos 3:14). Jeesuksen vastauksessa yhdistyy kaksi messias-ennustusta: Ps 110:1 ja Dan 7:13 (jae 62).

"Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen.* Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen..."
(Dan 7:13)

Messiaaksi tunnustautuminen ei ollut vielä jumalanpilkkaa, mutta Jeesus korotti itsensä Jumalan rinnalle (vertaa Mark 2:7, Joh 5:18, 10:33). Jumalanpilkasta oli vain yksi rangaistus: kuolemantuomio (jae 64, 2 Moos 22:27, 3 Moos 24:16).

Vaatteen repäiseminen (jae 63) oli kauhistumisen merkki (1 Moos 37:29, 2 Kun 18: 37, 19:1). Laki kielsi ylipapilta tämän (3 Moos 10:6, 21:10), mutta nyt olikin erityistilanne.

Jae 65 paljastaa, ettei kysymyksessä ollut rehellinen ja aito oikeudenkäynti, mutta pilkassakin toteutuivat Vanhan testamentin ennustukset (Jes 50:6, 53:7, katso myös 4 Moos 12:14, 5 Moos 25:9, Job 30:10).

Juutalaiset opettivat Jes 11:2-4:ään perustuen, että Messias tietää asiat näkemättä niitä. Siksi Jeesusta vaadittiin profetoimaan (jae 65, vertaa Matt 26:68).

Pietari kieltää Jeesuksen – Mark 14:66-72

Jakeessa 54 aloitettu kertomus Pietarista jatkuu. Markus osoittaa, kuinka Pietari on Jeesuksen vastakohta: Jeesus tunnustaa, Pietari kieltää.

Palvelustyttö (jae 66) oli ovenvartija (Joh 18:16-17, vertaa Apt 12:13).

Nasaretilainen (jae 67) oli Jeesuksen seuraajista käytetty nimitys (Apt 24:5, katso myös Matt 2:23). Ensimmäisen kieltämisen jälkeen Pietari alkaa peräytyä: hän menee ulommalle pihalle (jae 68).

Galilealaiset (jae 70) tunsi murteesta (Matt 26:73, vertaa Tuom 12:6). Galilea oli tunnettu kapinallisuudestaan. Juudas Galilealainen (Apt 5:37) aloitti kapinan vuonna 6 jKr.. Myös vuoden 66 kapina alkoi Galileasta.

Jeesus oli sanonut, että hän kieltää tuntevansa sen, joka kieltää hänet ihmisten edessä (Mark 8:38, Matt 7:21-23, 10:32-33).

"Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
(Mark 8:38)

Pietari kielsi Jeesuksen, mutta Jumala armahti hänet. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi Pietarille (Luuk 24:34, 1 Kor 15:5) ja kysyi Gennesaretin järven rannalla häneltä kolme kertaa, rakastiko hän Jeesusta (Joh 21:15-17): Pietari sai ”kumota” kieltonsa kolmella tunnustuksellaan. Jumalan armo on suurempi kuin meidän uskottomuutemme:

"Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden."
(Room 5:20-21)

Rabbit kielsivät pitämästä kanoja Jerusalemissa, mutta ylipappi saddukeuksena ei noudattanut lainopettajien määräyksiä (jae 72).

Kieltonsa jälkeen Pietari poistui yöhön kenenkään estämättä (Matt 26:75, Luuk 22:62). Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (Joh 20:2) Pietari ”palaa näyttämölle”.