Kolmannen päivän aamuna – Mark 16:1-8

Huomaa, että jakeen 1 ja 2 tapahtumat sijoittuvat eri päivään meidän kalenterissamme. Ostokset tehtiin sapatin päätyttyä (jae 1), siis lauantai-iltana klo 18:n jälkeen. Haudalle mentiin varhain seuraavana aamuna eli sunnuntaina (jae 2).

Markuksen evankeliumissa ei anneta Jeesuksen opetuslapsista ihanteellista vaan realistinen, totuudenmukainen kuva. Miesopetuslapset olivat ties missä. Naisetkin menivät Jeesuksen haudalle katsomaan Jeesuksen ruumista, vaikka Jeesus oli useasti (Mark 8:31, 9:31, 10:34) ennustanut nousevansa kuolleista kolmantena päivänä. Jeesuksen kuolleistaherääminen ei synnytä heissä iloa vaan he kauhistuvat (jae 8).

Jeesuksen ruumiin voiteleminen (jae 1) ei ollut ruumiin balsamointia - jota egyptiläiset harrastivat - vaan vainajan kunnioittamista. Hautaus oli tapahtunut kiireessä (Mark 15:42-47) ja osa siihen liittyvistä tehtävistä oli jäänyt tekemättä tai tehty puutteellisesti.

Suunnitelma ruumiin voitelemisesta osoittaa, etteivät opetuslapset odottaneet Jeesuksen ylösnousemusta. Se oli heille suuri yllätys. Kertomuksen aitouteen viittaa myös se, että ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi kerrotaan naiset (jae 1). Juutalaisuudessa nainen ei kelvannut todistajaksi. Jos ylösnousemuskertomukset olisivat keksittyjä, olisi tyhjälle haudalle varmasti marssitettu vakuuttavampia todistajia.

Maria Magdalena (jae 1) oli Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen nelinkertainen todistaja (Mark 15:40, 47, 16:1, 16:9).

Sapatin jälkeinen päivä (jae 2) eli sunnuntai oli juutalaisen ajanlaskun mukaan kolmas päivä Jeesuksen kuolemasta. Ensimmäinen päivä olivat ne muutamat tunnit perjantaina ennen sapatin alkua (Mark 15:34-37), toinen päivä oli sapatti ja kolmas päivä alkoi sapatin päätyttyä noin klo 18 lauantai-iltana. Hoosean ennustus (Hoos 6:1-3) toteutui. Kreikassa tapahtuma ilmoitetaan samoin kuin Hoosean ennustuksessa: ”…kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös…”; alkutekstissä sanotaan, että Jeesus on ”herätetty” (jae 6); passiivi ilmaisee jälleen Jumalan toiminnan.

Myös Jeesus oli ennustanut ylösnousemisensa kolmantena päivänä (Mark 8:31, 10:34, 14:58, Joh 2:19).

Kristityille ylösnousemuksen päivästä tuli jumalanpalvelus- ja pyhäpäivä (Apt 20:7, Ilm 1:10).

Auringon nouseminen (jae 2) on pääsiäisvirressä 105, säkeistössä 1, yhdistetty Kristuksen nousemiseen kuolleista: ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella”. Golgatan vuorella saatiin voitto kuolemasta ja kaikesta Perkeleen vallasta. Ylösnousemus valaisee, kirkastaa tuon voiton (katso Room 1:4).

Haudan oven sulkevan kiven ura oli kalteva: kivi oli helppo laskea alamäkeä oviaukon eteen, mutta se poistaminen vaati sen työntämistä ylämäkeen (jae 3). Jumala oli kuitenkin avannut haudan naisille (jae 4). Jeesus ei tarvinnut kiven poisottamista poistuakseen haudasta (katso Luuk 24:36, Joh 20:19,26).

Jakeessa 4 kreikassa puhutaan katseen kohottamisesta - "katsahtaessaan ylös" (Kirkkoraamattu-1938).

Molemmat Mariat (jae 1) olivat olleet katselemassa, kun Jeesus haudattiin (Mark 15:47), joten he eivät erehtyneet haudasta, kuten joskus on väitetty.

Haudoissa oli usein kaksi huonetta, kammiota. Ensimmäinen oli varsinainen hauta ja takimmainen oli vainajien luiden säilytyspaikka.

Nuorukaisen valkeat vaatteet (jae 5) paljastivat hänet taivaalliseksi olennoksi (Matt 28:3, Mark 9:3, Ilm 1:14, 3:4, 6:11), kyseessä oli siis enkeli (Matt 28:2). Oikea puoli oli hyvien uutisten puoli (vertaa Luuk 1:11).

”Hän on noussut kuolleista” (jae 6) on alkutekstissä ”hänet on herätetty”. Ylösnousemus oli Jumalan teko (katso Room 4:24-25, 8:11, 10:9, 1 Piet 1:21). Eliaa etsittiin hänen taivaaseenottamisensa jälkeen kolme päivää (2 Kun 2:16-18), mutta turhaan. Yhtä turhaa olisi ollut Jeesuksen etsiminen kuolleiden joukosta.

Ylösnousemuksesta tuli kristillisen uskon lähtökohta ja luovuttamaton perusasia. Pietari puhui siitä ensimmäisen helluntain saarnassaan (Apt 2:24) ja Paavali katsoo, ettei kristillistä uskoa voi olla ilman uskoa Kristuksen ylösnousemukseen (1 Kor 15:4, 16-20).

Jälleen kerran Jumalan todellisuuden kohtaaminen saa ihmiset pelkäämään (jakeet 6 ja 8). Usein enkelit aloittavat puheensa ”älä pelkää” (noin 80 kertaa Raamatussa Jumalan sanoina).

Pietarin erityinen mainitseminen (jae 7) voi johtua siitä, että hän oli opetuslapsijoukon johtaja tai siitä, että Jeesuksen kolme kertaa kieltänyt (Mark 14:66-72) Pietari tarvitsi erityisen vakuutuksen siitä, että Jeesus yhä halusi hänet apostolikseen (vertaa Joh 21:15-19). Kun Paavali kertoo Jeesuksen ilmestymisistä, hän mainitsee Jeesuksen ilmestymisistä ensimmäisenä Pietarille ilmestymisen (1 Kor 15:5, vertaa Luuk 24:34).

Ylösnousemuskertomuksissa läheskään kaikkea ei ole kerrottu (vertaa Joh 21:25). Siksi meidän kuvamme pääsiäisen tapahtumista jää vajavaiseksi.

Enkeli toistaa Jeesuksen lupauksen mennä Galileaan (jae 7, Mark 14:28).

Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan."

Loppuiko Markuksen evankeliumi jakeeseen 8?

Parhaimpina pidetyissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ei ole jakeita 9-20. Kaksi merkittävää kirkkoisää Hieronymus ja Eusebius kertovat (300-luvulla), että melkein kaikista heidän näkemistään Markuksen käsikirjoituksista puuttuvat jakeet 9-20.

Tämä ”pitkän lopun” lisäksi tunnetaan myös ”lyhyt loppu”, joka on vain yhdessä vanhalatinalaisessa käsikirjoituksessa (noin vuodelta 400 jKr.) Lisäksi se on kuudessa kreikankielisessä käsikirjoituksessa ja joissakin vanhoissa käännöksissä pitkän lopun lisäyksenä. ”Mutta he ilmoittivat saman tien kaiken, mitä oli käsketty, Pietarille ja hänen joukolleen. Mutta sen jälkeen Jeesus itsekin lähetti näiden välityksellä auringon noususta sen laskuun saakka iankaikkisen pelastuksen pyhän ja katoamattoman sanoman. Amen”.

Jakeiden 9-20 tyyli poikkeaa niin paljon Markuksen tyylistä, että on varmaa, ettei sitä ole kirjoittanut sama henkilö kuin muuta evankeliumia. Jakeet ovat siis myöhempi lisäys - tiivistelmä ylösnousemuksesta kertovista luotettavaksi katsotusta perimätiedosta (katso alanootti Kirkkoraamattu-1992:ssa). Uudessa kirkkoraamatussa jakeet ovat hakasuluissa, jolla osoitetaan, etteivät ne ole Markuksen alkuperäistä tekstiä vaan myöhempi lisäys.

Jos poistamme jakeet 9-20, Markuksen evankeliumi päättyy hyvin oudosti: naiset pakenevat ja vaikenevat (jae 8).

Olisiko Markus todella päättänyt evankeliumin näin? Selityksiä oudolle lopulle on useita, mutta mikään niistä ei ole saavuttanut kaikkien hyväksyntää.

1. Markuksen työ jäi kesken. Pietari ehkä teloitettiin kesken evankeliumikirjan kirjoitusta. Mutta miksi Markus ei itse jatkanut, olihan hänellä itsellään tietoa tapahtumista? Paavali mainitsee Markuksen (jos hän on sama Markus) vielä viimeisessä kirjeessään (2 Tim 4:11), joten Markus tuskin kuoli yhtä aikaa Pietarin kanssa.

2. Alkuperäinen loppu on kadonnut. Papyrus oli haurasta, eikä olisi ihme, jos osa käsikirjoitusta olisi katkennut käärön lopusta. Syntynyt outo loppu olisi synnyttänyt lisäykset.

3. Markus todella lopetti näin. Hän halusi kertoa vain evankeliumin alusta (Mark 1:1), ei kaikkea tietämäänsä. Neron vainoissa 60-luvulla jKr. moni kristitty oli varmaan vaiennut uskostaan rangaistuksen pelossa. Kirjan päätös on rohkaisu heille: ihmisten vaikenemisesta huolimatta evankeliumi leviää.

4. On esitetty, että loppu olisi sensuroitu, hävitetty tahallaan. Tämä on pelkkä arvaus ja luulisi alkuperäisen lopun säilyneen jossain käsikirjoituksessa.

5. Markus ajatteli kirjoittaa toisen osan, kuten Luukaskin teki, mutta jostain syystä se jäi tekemättä.

Bo Giertz toteaa: ”Arvoitus on ratkaisematon”. Kirkkoisä Irenaeus lainaa nykyistä loppua vuoden 185 jKr. tienoilla, joten se on syntynyt varsin pian Markuksen kirjoittamisen jälkeen, mutta vielä 300-luvulla suurimmassa osassa käsikirjoituksia evankeliumi loppui jakeeseen 8.

Eräs armenialainen käsikirjoitus mainitsee jakeiden 9-20 kirjoittajaksi Aristionin. Papias mainitsee hänet toisena vanhuksena, joka vuoden 100 jKr. tienoilla vielä eli oli itse nähnyt Jeesuksen saarnaavan. Perimätiedon luotettavuus jää arvailujen varaan.

Vaikka nämä jakeet eivät olekaan Markuksen kirjoittamia, kuuluvat ne Uuteen testamenttiin, sillä ne olivat osa Markuksen evankeliumia, kun kirkko Pyhän Hengen johdossa hyväksyi Uuden testamentin kirjakokoelman. Näistä jakeista saamme todistuksen kristillisen uskon perusteista ja vaikutuksista noin vuoden 100 jKr. tienoilta.

Ylösnousseen Jeesuksen ilmestymiset – Mark 16:9-20

Myös Luukas mainitsee Magdalan Mariasta ajetun seitsemän pahaa henkeä (Luuk 8:2). Myös Johannes (Joh 20:11-18) kertoo Jeesuksen ilmestyneen Magdalan Marialle.

Markus korostaa usein Jeesuksen lähimpienkin opetuslapsien epäuskoisuutta (vertaa jakeet 11 ja 14).

Jae 12 kertoo Emmauksen tien kulkijoista (Luuk 24:13-35). Tässä, kuten koko jaksossa 9-20, tapahtumat edellytetään tunnetuiksi, joten niihin vain viitataan. Ilman tietoja Luukkaan kertomuksesta Emmauksen tien tapahtumista lukija jäisi ihmettelemään, mitä tarkoittaa ”hahmoltaan vieraana”.

Jeesuksen ilmestyminen yhdelletoista opetuslapselle (jae 14) on kerrottu sekä Luukkaan (Luuk 24:36-49) että Johanneksen (Joh 27:3-10) evankeliumeissa. Opetuslapsia oli enää yksitoista, koska Juudas Iskariot oli tehnyt itsemurhan (Matt 27:3-10).

Jakeissa 15-16 kerrottu lähetyskäsky on myös Matt 28:18-20:ssä. Jo aiemmin sitä oli ”ennakoitu” Markuksen evankeliumissa:

"Mutta sitä ennen on evankeliumi julistettava kaikille kansoille."
(Mark 13:10)

"Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki." (Mark 14:9)

Uskovien kasteen vaatijat vetoavat usein jakeeseen 16. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys aikajärjestyksestä vaan siitä, että molemmat ovat tarpeen: sekä usko että kaste. Kreikankielisen tekstin voisi kääntää sanatarkasti: ”uskova ja kastettu on pelastuva”. Huomaa myös, että Matteuksen välittämässä lähetyskäskyssä on ensin kaste (Matt 28:19) ja vasta sitten opettaminen (Matt 28:20).

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."
(Matt 28:19-20a)

Jotkut ovat huolissaan niistä lapsista, jotka ovat kuolleet pieninä ja jääneet kastamatta tai sitten aikuisiällä tulleet uskoon, mutta kuolevat ennen kastetta (jota tapahtuu joskus lähetyskentillä). Nouseeko heidän kohdallaan kasteen puute pelastuksen esteeksi? Tähän kirkko on vastannut: Jumala on sitonut ihmiset kasteeseen (=meille on annettu käsky kastaa), mutta ei itseään; Jumalalla on lupa ja valta pelastaa kenet hän tahtoo, myös kastamattoman.

Ihmeet (jae 17) on tarkoitettu tunnusmerkeiksi: tässä toimii Jumala. Niitä ei anneta ihmisen korottamiseksi vaan Jumalan kirkastamiseksi. Tämä jae edellyttää itsestäänselvyytenä, että uskovasta tulee myös Kristuksen todistaja. Ja sitä me olemmekin, tavalla tai toisella. Paavalilla on pitkiä luetteloita erilaisista armolahjoista (katso Room 12, 1 Kor 12-14).

Vierailla kielillä puhuminen viittaa helluntain kieli-ihmeeseen (Apt 2:4) ja kielilläpuhumisen armolahjaan, jota Paavali tosin pitää profetointia vähempiarvoisena lahjana (1 Kor 14:1-40). Kielilläpuhuminen mainitaan vain Markuksen evankeliumissa, ei muissa kolmessa.

Petojen vaarattomuus oli yksi messiaanisen ajan merkki (Jes 11:8). Paavalia purrut kyy ei saanut aikaan pahaa Maltan saarella (katso myös Dan 6, Daniel leijonien luolassa ja Ps 91:13 sekä Luuk 10:13):

"Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen."
...
"Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan." (Apt 28:3,5-6)

Myrkyn juomisesta ilman vahinkoa ei kerrota Uudessa testamentissa, mutta kirkkoisä Eusebius kertoo Kirkkohistoriassaan, että niin kävi Justus Barsabbakseslle, joka oli ehdolla Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi (Apt 1:23), mutta arpa lankesi Mattiaalle.

Jeesuksen taivaaseenastuminen (jae 19) on kuvattu myös Apostolien tekojen alussa (Apt 1:6-14). Jeesuksen istuminen Isän oikealle puolelle oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa:

Daavidin psalmi. Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen. (Ps 110:1)

Juuri tuohon ennustukseen sitoutuminen oli juutalaisten mielestä todistus Jeesuksen harjoittamasta jumalanpilkasta (Mark 14:62).

Paavali kertoo, että Jeesus ilmestyi yli 500 opetuslapselle (1 Kor 15:3-8). He lähtivät julistamaan evankeliumia eri puolille. Niin kauan kuin evankeliumi ei ole saavuttanut maailman kaikkia ihmisiä, on työn aika, evankeliumin julistamisen aika. Nyt ”viestikapula” on meillä.