Luvuissa 11 ja 12 Matteus selvittää, kuka Jeesus todella oli ja mitä merkitsee hänen oikea seuraamisensa. Matteus ei suinkaan kerro kaikkea aikajärjestyksessä, vaan hän selvästi ryhmittelee materiaaliaan. Hänellä on ollut suunnitelma mitä ja missä järjestyksessä hän halusi kertoa Jeesuksesta ja hänen toiminnastaan. Hän oli maininnut Johanneksen vangitsemisesta jo aiemmin (Matt 4:12), mutta tarkemmin hän kertoo Johanneksen vangitsemisen syistä ja hänen teloituksestaan vasta myöhemmin (Matt 14:1-12). Aikajärjestys ei ole ainoa mahdollinen kerrontajärjestys. Onhan nykyisissä elokuvissakin usein ”hyppyjä menneisyyteen tai tulevaisuuteen”.

Johannes Kastajan kysymys – Matt 11:1-6

On vaikea sanoa, olivatko opetuslapset tässä vaiheessa omalla julistusmatkallaan (Matt 10:1) vai olivatko he jo palanneet ja Jeesuksen seurassa. Matteus ei kerro meille lainkaan opetuslasten paluuta.

Johannes Kastajan kysymystä on tulkittu kahdella tavalla:
1. Johannes oli joutunut vankilassa epäilyksiin ja halusi kuulla Jeesukselta, oliko hän todella Messias
2. Johannes itse uskoi Jeesuksen messiaanisuuteen, mutta halusi ”siirtää” omat opetuslapsensa Jeesuksen seuraajiksi ja siksi lähetti heidät Jeesuksen luo

Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia. Vahvinkin usko voi horjua vaikeissa oloissa. Johannes hyvinkin saattoi kysellä, miksi Jeesus ei alkanutkaan tehdä sitä ”tulella kastamista”, jota hän oli ennustanut (Matt 3:11-12). Ja jos Jeesus kerran olisi tuleva kansansa vapauttaja, miksi hän ei vapauttanut omaa serkkuaan, joka makasi vankilassa.

Toisaalta tiedämme, että osa Johanneksen oppilaista säilyi vielä pitkään Johanneksen kuoleman jälkeen uskollisena opettajalleen. Johannes ymmärsi, että hänen aikansa oli nyt ohi (vertaa Matt 3:11). Hänen opetuslastensa oli syytä lähteä Jeesuksen seuraajiksi.

Itse ajattelen, että jopa Johannes oli vankilan ankeissa oloissa alkanut epäillä, olikohan hän sittenkin erehtynyt. Hänen omat odotuksensa Jeesuksen messiaanisuuden suhteen eivät olleet toteutuneet.
Meilläkin on vaara asettaa Jumalan toiminnalle erilaisia ehtoja. Mutta Jumala toimii, niin kuin hän on hyväksi nähnyt – usein aivan eri tavalla, kuin mitä me odotamme tai pidämme hyvänä (vertaa Jes 55:8-11).

Luukas kertoo (Luuk 7:18), että Johannes lähetti Jeesuksen luokse kaksi opetuslastaan (jae 2). Jakeen 3 kysymys tarkoittaa nimenomaan odotettua Messiasta.
Jeesus vastaa Johanneksen opetuslapsille teoillaan: katsokaa, mitä nyt tapahtuu (jakeet 5-6). Nyt toteutuvat Vanhan testamentin Messiaasta lausumat ennustukset (katso esimerkiksi Jes 29:18-19, 35:5-6, 61:1-2). Jeesus on ”se luvattu”, josta Vanhan testamentin kirjoittajat puhuvat. Kaikki kuusi messiaanisen ajan merkkiä, ihmettä (jakeet 5-6) olivat jo toteutuneet Jeesuksen julkisessa toiminnassa.

Jakeen 6 käännös Kirkkoraamattu-1992:ssa on selittävä ja vie tavallaan ajatuksen kauemmas alkuperäisestä tilanteesta. ”Joka ei loukkaannu minuun” (Kirkkoraamattu-1938) sopisi paremmin tähän tilanteeseen. Johannes Kastajalla ja hänen opetuslapsillaan oli vaara loukkaantua siihen Messiaaseen, jonka Jumala lähetti.

Jae 6 muistuttaa meitä siitä, että tekomme joko vahvistavat puhettamme tai vievät siltä pohjaa. Mutta on hyvä muistaa, ettei edes Jeesuksen yhtäpitävät puhe ja teot aina saaneet ihmisiä uskomaan häneen.

Tässä jaksossa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita emme välttämättä huomaa, jos emme ”pureksi” lukemaamme.

Jakeen 1 lyhyt kuvaus pitää sisällään suuren määrän Jeesuksen toimintaa. Paljon jäi evankelistoilta kertomatta (vertaa Joh 21:25).

Kuka Johannes Kastaja oli? Matt 11:6-19

Autiomaa (jae 7) on parempi sana kuin edellisen Kirkkoraamatun ”erämaa”. Autiomaa on todella autio, venäjän vastaavan sanan voisi suomentaa ”tyhjyys”, ”tyhjä paikka”. Siellä ei ollut mitään nähtävää (jae 8).

Jeesus antaa kansalle kolme vaihtoehtoa siitä, kuka Johannes Kastaja oli:
1. Poliittisen tuulen haistelija (jae 7), joka kääntyi aina sinne, jonne ”tuuli puhaltaa”. Mutta Johanneshan oli vankilassa arvosteltuaan kuningas Herodesta!
2. Hienosti pukeutunut - siis vaikutusvaltainen - mies (jae 8). Mutta Johannes pukeutui hyvin vaatimattomasti (Matt 3:4)
3. Profeetta (jae 9). Sitä Johannes todella oli. Hän oli Jumalan sanansaattaja. Hän oli suurin ihminen, joka oli maan päällä elänyt, sillä hänen tehtävänsä oli valmistella Messiaan tuloa (Mal 3:1, jae 11).

Tuon ajan hallitsijoilla oli todella ”edelläjuoksijansa” (jae 10), jotka valmistelivat kuninkaan saapumista (vertaa 1 Moos 41:43, Ester 6:9-11).

Jakeessa 11 on tärkeää nähdä, että kysymys on nimenomaan vanhan ja uuden liiton ”laatuerosta”: vanhan liiton paraskaan ei ole lähelläkään uuden liiton heikointa (vertaa Matt 9:14-17).

Huomaa myös ”piilotettu” viittaus Jeesuksen neitseestäsyntymään jakeessa 11: tietysti Jeesus oli suurempi kuin Johannes Kastaja.

Jae 12 on vaikea.

"Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen."

Sitä on käännetty eri tavoin.
1. Kirkkoraamattu-1992 käännös on perusteltu, mutta ajatukseltaan vaikea.
2. On haluttu kääntää jakeen lopussa, että vastustajat haluavat estää Jumalan valtakunnan tulemisen. Silloin ajatus on selkeä, mutta käännös ei ole luonnollisin noille kreikan sanoille.
3. On haluttu kääntää loppu: ”hartaasti pyytää, tavoitella”. Silloinkin ajatus on selkeä, mutta jälleen itse käännös ei ole luonnollisin vaihtoehto alkutekstille.

Mitä ilmeisimmin Jeesuksen sanat liittyvät Johannes Kastajan pidättämiseen. Jeesus haluaa sanoa, että tässä maailmassa on voimia, jotka joko haluavat muuttaa Jumalan suunnitelman – esimerkiksi fariseukset – ja voimia, jotka haluavat estää sen toteutumisen. Näihin voimiin kuului kuningas Herodes, joka oli vangituttanut Johannes Kastajan saadakseen hänet vaiennetuksi.

Johannes todella oli Malakian kirjassa ennustettu toinen Elia (Mal 3:23-24, vertaa Matt 17:9-13).

Jeesus sanoo, että hänen aikansa juutalaiset olivat kuin pikkulapsia. Kun ehdotettiin, että leikittäisiin häitä (=soitetaan huilua, jae 17), se ei kelvannut. Kun ehdotettiin, että leikitään hautajaisia (=pidettiin valittajaisia, jae 17), sekään ei kelvannut. Ihminen löytää aina syyn olla seuraamatta Jumalan tahtoa. Milloin se on liian ankara, milloin liian vapaamielinen. Ihminen on erinomaisen innokas keksimään omia pelastusteitään.

Jos Johannes Kastajaa syytettiin pahan hengen riivaamaksi (jae 18), sai Jeesuskin kokea saman kohtalon (Matt 12:22-32), tosin eri syystä.

Viisaus (jae 19) tarkoittaa tässä myös Jumalan pelastussuunnitelmaa. On tärkeä huomata, että Johannes Kastajan ja Jeesuksen kohdalla tuo suunnitelma oli erilainen, näyttäytyi erilaisena.

Parannus tai paatumus – Matt 11:20-24

Tämäkin jakso muistuttaa meitä siitä, ettei evankeliumeissa ole kerrottu kuin pieni osa siitä, mitä Jeesus teki julkisen toimintansa aikana. Emme tiedä mitään Korasinissa ja Betsaidassa tapahtuneista ihmeistä (jae 21). Ilmeisesti ne ajoittuvat siihen ajanjaksoon, jota Matteus kuvaa luvuissa 8 ja 9.

Jakso on myös muistutus siitä, että Jeesus odotti kuulijoiltaan parannusta. Jos parannusta ei tule, evankeliumi paaduttaa ihmisen. Näin oli käynyt monille Jeesuksen kuulijoille, jotka olivat myös nähneet hänen tekemiään ihmetekoja. Eivät ihmeet mitenkään automaattisesti synnytä uskoa (tänäänkään).

Korasinin tarkkaa paikkaa ei edes tunneta. Betsaida sijaitsi siinä, missä Jordanin pohjoinen osa laski Gennesaretin järveen, mutta tällä hetkellä paikalla ei ole edes raunioita.

Kapernaum (jae 23) tuhottiin noin vuonna 70 jKr. juutalaisten noustua kapinaan Roomaa vastaan. Kapina alkoi vuonna 66 jKr., mutta Roomassa vallinneen sekavan tilanteen takia Rooman vastahyökkäys eteni aluksi huonosti ja vasta muutaman vuoden kuluttua kapinan kukistaminen alkoi toden teolla.
Tänä päivänä Kapernaumissa on oikeastaan vain pyhiinvaelluskohteita. Itse kaupunkia ei enää ole. Kapernaum oli Jeesuksen kotikaupunki hänen julkisen toimintansa aikana.

Selkeämpi sanoma Jumalalta toi suuremman vastuun niille kaupungeille, joissa Jeesus toimi.

Tyros ja Sidon olivat Välimeren rannalla pohjoiseen Israelista sijainneita foinikialaiskaupunkeja, jotka olivat Balin palvonnan keskuksia. Vanhassa testamentissa oli useita ennustuksia niitä ja niiden jumalattomuutta vastaan (katso Jes 23, Hes 26-28). Niitä pidettiin varsinaisina synnin pesinä.

Kapernaumin saaman nuhteen taustalla on Jesajan kirjan luvussa 14 oleva pilkkalaulu Babylonian kuninkaalle: sitä ei tulla korottamaan taivaisiin vaan se joutuu kadotukseen (erityisesti Jes 14:13-15). Jeesus tavallaan sanoo, että Kapernaumin asukkailla tulee olemaan sama tie: heillä olisi ollut mahdollisuus päästä taivaaseen, mutta koska he hylkäsivät Jeesuksen ja hänessä tulleen pelastuksen, heitä odottaa kadotus.

Korasin mainitaan vain tässä (jae 21) ja Luukkaan evankeliumin rinnakkaiskohdassa (Luuk 10:13).

Betsaida (”kalastustalo”) oli Pietarin, Andreaksen ja Filippoksen kotikaupunki (Joh 1:44-45).

Sodoma oli Vanhassa testamentissa Jumalan vastustamisen, paatumuksen ja pahuuden vertauskuva (1 Moos 18-19).

Säkki ja tuhka (jae 21) olivat katumuksen merkkejä.

Lepo Jeesuksessa – Matt 11:25-30

Jakeessa 25 ei kreikankielisessä tekstissä ole sanaa ”kerran”. Se on Kirkkoraamattu-1992:n täysin turha lisäys.

Lapsenmielinen ei tarkoita lapsellista tai ymmärtämätöntä. Älykin on yksi Jumalan lahjoista, joita hän toivoo meidän käyttävän. Valitettavan usein sitä käytetään väärin, Jumalan vastustamiseen, mutta se ei tee tyhjäksi sen oikeaa käyttöä.

Lapsenmielisyyttä voisi kuvata nöyryydeksi, johon usko yhdistyy. Lapsi on vastaanottavainen. Hän odottaa isältään vain hyviä lahjoja. Englantilainen kristitty kirjailija C.S.Lewis on sanonut, että kristityllä tulisi olla lapsen sydän ja aikuisen pää.

Jeesuksen ja Isän välinen suhde on ainutlaatuinen (jae 27). Jae osoittaa myös sen, että pelastus on mahdollinen vain Jeesuksen kautta, hänen avullaan (vertaa Joh 14:6). Lain taakat uuvuttivat ihmisiä (jae 27, katso Matt 23:4). Nyt Jeesus kutsuu ihmisiä uskonnollisuudesta elävään uskoon, taakkojen alta lepoon.

Ies (jakeet 28,30) ei ole lisätaakka, vaan väline taakan kantamisen helpottamiseen. Taakka kyllä jää, mutta sitä on helpompi kantaa.
Synnin ies taas vetää ihmistä kohti kadotusta (Valit 1:14).