Matt 4:1-11 - Kolme kiusausta

Huomaa, että jakeessa 1 sanotaan, että Henki vei Jeesuksen autiomaahan kiusattavaksi (vertaa 1 Kor 10:13). Kreikan sana ”peirasmos” tarkoittaa itse asiassa kahta asiaa. Ensiksikin kiusausta langeta syntiin, pois Jumalan tahdosta. Niinkuin apostoli Jaakob kirjoittaa: meidän himomme kiusaavat meitä (Jaak 1:14). Toiseksi sana tarkoittaa koettelemista - ”katsotaan, mitä tästä seuraa”. Jeesuksen kohdalla oli kysymys jälkimmäisestä, hänhän oli synnitön, joten hänen oma lihansa ei houkutellut häntä lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Mutta silti kyse oli todellisesta mahdollisuudesta langeta pois Jumalan tahdosta (Hepr 4:15)

Julistus, joka lupaa kristittynä elämistä ilman taisteluja, on epäraamatullista. Pikemmin taistelu vain kiihtyy, kun Saatana yrittää voittaa ihmisen uudelleen puolelleen. Ei hänen kadotukseen matkaavia kovin paljon tarvitse kiusata, sen sijaan taivaan tiellä Saatana ei soisi kenenkään kulkevan (vertaa Room 7:13-25 ja Job 1:6-12).

”Ylös erämaahan” (jae 1, Kirkkoraamattu-1938) on kirjaimellinen käännös: Jordanilta noustaan ylöspäin, kun mentiin Juudean autiomaahan.

Neljäkymmentä (jae 2) on Raamatussa tärkeä (symbolinen) luku. Mooses oli Siinain vuorella 40 päivää juomatta ja syömättä, kun Jumala antoi hänelle laintaulut (2 Moos 34:28), profeetta Elia vaelsi 40 päivää syömättä ja juomatta Jumalan antaman ruoan voimalla (1 Kun 19:8) ja Israelin kansa joutui vaeltamaan autiomaassa 40 vuotta (5 Moos 8:2-3), kun se nousi kapinaan Jumalaa vastaan, eikä halunnut valloittaa Luvattua maata, kun vakoojat palasivat 40 päivän tiedusteluretkeltä sinne (4 Moos 14:34).

Saatanan puhuttelu ei ole merkki epäilyksestä tai edes pyri herättämään Jeesuksessa epäilyä siitä, olisiko hän Jumalan poika vai ei (jakeet 3 ja 6). Kyse on tavallaan toteamuksesta: ”Kun kerran olet Jumalan Poika, niin…”, ”Sinähän olet Jumalan Poika, tee siis…”

Kolmella kiusauksella Saatana pyrki saamaan Jeesuksen luopumaan Jumalan tahdon mukaisesta tiestä. Samalla kyse oli siitä, millainen Messias, Vapahtaja Jeesus halusi olla:
1. Ensimmäinen kiusaus: käytätkö valtaasi oman etusi ajamiseen.
2. Toinen kiusaus: oletko valmis saavuttamaan aseman Messiaana ja kansansuosion merkeillä ja ihmeillä - niitähän Jeesukselta vaadittiin lukemattomia kertoja hänen julkisen toimintansa aikana.
3. Kolmas kiusaus: oletko valmis tekemään sopimuksen Saatanan kanssa.

Kaikkiin kolmeen kiusaukseen Jeesus vastaa lainaamalla Vanhaa testamenttia, nimenomaan kohtaa, jossa puhutaan autiomaavaelluksesta, sen syistä ja seurauksista (5 Moos 6 ja 8).

Jeesuksen lankeaminen ensimmäiseen kiusaukseen ei olisi tehnyt mitään pahaa kenellekään. Kuka olisi murehtinut muutaman kiven muuttumista leiviksi? Mutta kyse ei ollut vain siitä, mitä tapahtuu tässä silmin havainnoitavassa maailmassa, vaan siitä, mitä tapahtuisi Jeesuksen ja Jumalan välillä. Jeesuksen vastaus on lainaus 5 Moos 8:3:sta ja samaan asiaan hän viittaa myös Vuorisaarnan lopussa: ihmisen on rakennettava elämänsä Jumalan asettaman perustuksen varaan. Jos elämä on vain tätä ajallista elämää ja sen asioita varten, käy huonosti (Matt 7:24-27). Jeesus ei tullut maan päälle palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt 20:38).

Toinen kiusaus liittyi juutalaisten haluun ja odotuksiin saada maallinen Messias; kapina-johtaja ja kuningas, joka vapauttaisi heidät Rooman miehitysvallan alta. Juutalaiset odottivat, että Messias ilmestyisi temppelin harjalle. Kun hän vielä heittäytyisi sieltä alas ja saisi Jumalalta ihmeellisen pelastuksen, kansa varmasti uskoisi häneen.

Mutta jälleen ongelma oli se, ettei tuollainen kuulunut Jumalan suunnitelmiin. Jumalaa ei pidä koetella. Kun Jumala kutsui Gideonin tuomariksi, olisi Gideonille pitänyt riittää Jumalan sana, mutta kaksi kertaa hän vaati Jumalalta merkkiä (Tuom 6:36-40). Jumala antoi vaaditut merkit. Mutta meidät pitää olla hyvin varovaisia merkkien pyytämisessä: jos meillä on selkeä Jumalan sana Raamatussa, ei sitä voida kumota millään merkeillä.

Jeesuksen vastaus (jae 7) on lainaus 5 Moos 6:16:sta.

"Älkää koetelko Herran, Jumalanne, kärsivällisyyttä, niin kuin teitte Massassa

Jeesuksen lankeaminen kolmanteen kiusaukseen olisi merkinnyt Jumalan pelastussuunnitelman tuhoutumista. Jeesuksesta olisi tullut Saatanan palvelija. Mutta kuinka herkästi me ihmiset lankeamme tässä kohdassa: ”Eihän yksi pieni asia voi olla kovin tärkeä! Tässä kohden voin totella Saatanaa, kunhan vain muuten noudatan Jumalan tahtoa!” Mutta Jeesus sanoi, ettemme voi palvella kahta herraa (Matt 6:24). Tälläkin kertaa (jae 10) Jeesus lainaa 5 Mooseksen kirjaa (5 Moos 6:13).

Kun apostoli Paavali puhuu hengellisestä taisteluvarustuksesta (Ef 6:10-17), siinä on vain yksi hyökkäysase - kaikki muut ovat puolustautumista varten - Hengen miekka eli Jumalan Sana (Ef 6:17). Sitä Jeesus käytti kolme kertaa ja sitä meidänkin pitäisi oppia käyttämään.

Mutta on tärkeä huomata, että myös Saatana osaa Raamattua. Vaikka jae 6 onkin ainoa kohta koko Uudessa testamentissa, jossa Saatana lainaa Vanhaa testamenttia (Ps 91:11-12), hän muuallakin pyrkii ”lukemaan kuin piru Raamattua”. Erilaisia harhaoppeja on syntynyt ja syntyy jatkuvasti väärästä raamatuntulkinnasta. Kristityn tulee tuntea Raamattunsa ja muistaa, että sen keskeinen punainen lanka on sanoma Jeesuksesta maailman syntien sovittajana.

Jae 10 muistuttaa meitä siitä, että ensimmäinen käsky on kaikkien muiden käskyjen noudattamisen edellytys: jos ei rakasta Jumalaa yli kaiken, ei voi rakastaa lähimmäistäkään kuin itseään (vertaa Matt 22:34-40 ja Luuk 18:18-27).

Kärsittyään tappion Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan (jae 11). Mutta pian näemme, kuinka taistelu jatkui Golgatan ristille asti - Saatana yritti eri tavoin saada Jeesuksen luopumaan Jumalan tahdon täyttämisestä ja maailman syntien sovittamisesta. Kristittykin voi vahvistua hengellisistä voitoista ja se voi jopa merkitä sitä, että Saatana näkee hänet ”turhan kovaksi palaksi” ja keskittyy heikompien kiusaamiseen (Jaak 4:7).

Meillekin kuuluu Jumalan lupaus:

”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”
(Joos 1:9)

Matt 4:12-17 - Uusi kotikaupunki

Herodes Antipas vangitsi Johannes Kastajan, kun tämä oli arvostellut hänen avioliittoaan (Matt 14:1-12). Emme tiedä, kuinka Johannes julisti ja kuinka hänen ja Jeesuksen julkinen toiminta meni ”päällekkäin”. Ilmeisesti Johanneksen julistus kesti noin vuoden verran, mutta valitettavasti meillä ei asiasta mitään selkeää tietoa Raamatussa.

Synoptiset evankeliumit - Matteus, Markus ja Luukas - puhuvat oikeastaan vain kahdesta Jeesuksen käynnistä Juudeassa ja Jerusalemissa. Sen sijaan Johannes kertoo useammasta käynnistä. Selkeästi Jeesuksen julkinen toiminta on painottunut pohjoiseen maakuntaan eli Galileaan, mutta suurina juhlina hän on käynyt etelässä, Jerusalemissa.

Jeesus ei julkisen toimintansa aikana elänyt lapsuutensa kotikaupungissa Nasaretissa, vaan siitä noin 30 kilometrin päässä olleessa Kapernaumissa (jae 13). Kapernaum sijaitsi Gennesaretin järven rannalla (ja oli 700 metriä alempana kuin Nasaret), lähellä Jordanin pohjoisen osan suuta. Se oli tuohon aikaan Galilean tärkein kaupunki, jossa asui noin 30000 ihmistä. Se sijaitsi muinaisten Sebulonin ja Naftalin heimojen raja-alueella. Noista heimoistahan ei ollut juuri mitään jäljellä, vaan ne olivat sulautuneet Assyrian pakkosiirtolaisuudessa ympäröiviin kansoihin. Simon Pietari asui siellä (Mark 1:21,29). Kapernaumia ei mainita kertaakaan Vanhassa testamentissa.

Jälleen toteutuu ennustus (jakeet 15-16), tällä kertaa Jes 8:23-9:1. Tuo alue oli etelän hurskaiden juutalaisten silmissä epäilyttävää seutua - siellä asui liikaa pakanoita ja pakanuudella oli liian suuri vaikutus. Kaupungin läpi kulki tärkeä Meren tie, joka johti Damaskoksesta Välimeren rannikolle.

Jeesus aloittaa julistuksensa aivan samoilla sanoilla (jae 17), mitä Johannes Kastajakin oli käyttänyt (Matt 3:2).

Matt 4:18-22 - Ensimmäiset opetuslapset

Galileanjärvellä (jae 18) oli kolme muutakin nimeä: Gennesaretin järvi, Galilean meri ja Kinneret. Se sijaitsee 208 metriä Välimeren pintaa alempana - se on osa suurta hautavajoamaa, joka ulottuu Keniasta Palestiinaan - ja on 12 kilometriä leveä ja 21 kilometriä pitkä. Järven veden suolapitoisuus kasvaa etelään päin mentäessä, koska haihtuminen on kuuman ilman ja alhaisen sijainnin takia voimakasta. Itse asiassa tällä hetkellä ollaan - myös keinokasteluun käytetään paljon järven vettä - huolestuneita siitä, että Jordaniin virtaa aivan liian vähän vettä järven eteläpäästä.

Johannes kertoo, että Andreas esitteli Simonin Jeesukselle (Joh 1:31-51). Andreas oli ollut Johannes Kastajan opetuslapsi ja lähtenyt Johanneksen sanojen rohkaisemana seuraamaan Jeesusta (Joh 1:35,40).

Miksi sitten muut evankeliumit kertovat ensimmäisten opetuslasten kutsumisen toisella tavalla? Ilmeisesti kysymys on ”useammassa vaiheessa” tapahtuneesta kutsumisesta. Jos mietimme tämänkertaista kertomusta, tuntuu uskomattomalta, että muutama sana saa kaksi kalastaja jättämään työnsä ja seuraamaan tuntematonta opettajaa. Toki tätä voidaan perustella Jeesuksen ainutlaatuisuudella. Mutta todennäköisempää on kuitenkin se, ettei nyt kuvata Jeesuksen ensimmäistä tapaamista Simonin ja Andreaksen kanssa, vaan kyseessä on lopullinen kutsu apostoliksi, jota edelsi aiempi(a) tapaaminen(misia).

Veljesten syntymäkaupunki oli Betsaida, mutta ilmeisesti Simonin avioituminen oli tuonut veljekset läheiseen Kapernaumiin (Mark 1:21,29).

Andreaan kohtalo on mielenkiintoinen. Hän on jäänyt lähes kokonaan veljensä Simon Pietarin varjoon. Mutta silti hänellä oli oma tärkeä tehtävänsä. Hän toi Simonin Jeesuksen luo (Joh 1:40). Osaammeko me nähdä oman osamme Jumalan lahjana meille - vai kaipaammeko näkyvämpää, ”tärkeämpää” osaa Jumalan suunnitelmissa?

Myös Jaakobin ja Johanneksen (jae 21) kohtalot poikkesivat paljon. Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka kärsi marttyyrikuoleman (Apt 12:1-2), sen sijaan Johannes oli apostoleista ainoa, joka ei kärsinyt marttyyrikuolemaa.

Jeesus käytti kieltä, jota kalastajat ymmärsivät (jae 19, vertaa myös Matt 13:47-50). Meidänkin pitäisi osata puhua uskonasioista tavalla ja sanoilla, joka tulee ymmärretyksi.

Jeesuksen seuraamiseen ei tarvittu - eikä tarvita vieläkään - mitään erityisiä ennakkovalmisteluja tai -taitoja. Miksi Jeesus kutsui oppilaikseen oppimattomia kansanmiehiä eikä lainopettajia ja fariseuksia? Ehkä yksi syy oli se, että he olivat ”pilalleoppineita” - he tunsivat kyllä Raamatun tekstit, mutta tulkitsivat niitä väärin isien perinnäissääntöjen harhaanjohtamina (vertaa Joh 8:31-59, katso myös 1 Kor 1:28). Jeesuksen olisi ensin pitänyt poistaa vanha, väärä opetus ja vasta sitten antaa uusi, oikea opetus. Näinhän kävi myöhemmin Saul Tarsolaisen kohdalla, josta tuli apostoli Paavali. Myös tämän päivän kirkossa on pakko kysyä, tekeekö oppineisuus ihmisistä hyviä kirkon työntekijöitä. Vai onko oppineisuudesta jopa haittaa - onko se johtamassa järkeisuskoon ja Jumalan ilmoituksen hylkäämiseen?

Jakeessa 18 mainittu verkko oli pyöreä heittoverkko, jonka reunoihin oli kiinnitetty painoja. Sitä heittämällä kalastaja pyrki joko rantavedessä tai veneessä seisoen ”saartamaan” saaliinsa. Jakeessa 21 puhutaan taas ilmeisesti syvän veden verkoista.

Matt 4:23-25 - Maine leviää

Synagogalaitoksen syntyhistoria ei ole aivan selvä. Ilmeisesti se syntyi Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana 500-luvulle eKr., kun Jerusalemin temppeli oli tuhottu ja kansa eli poissa omasta maastaan. Synagogien johdossa olivat maallikot - papisto palveli Jerusalemin temppelissä. Lainopettajat opettivat kansaa. Kymmenen miestä voi perustaa synagogan. Nimi tulee kreikan sanoista syn - yhteen ja agoo - kokoontua.

Jae 23 muistuttaa meitä taas siitä, kuinka vähän evankelista kertovat meille siitä kaikesta, mitä Jeesus teki (vertaa Joh 21:25).

Jakeessa 23 Kirkkoraamattu-1992 on kääntänyt evankeliumin ilosanomaksi. Sinänsä aivan oikein, mutta toisaalta evankeliumi on sanana jo saanut selkeän, oman merkityksensä.

Jeesus sekä julisti että paransi (jae 23). Parantumiset olivat merkki Jumalan valtakunnan tulosta lähelle (Matt 11:5).

Kuunvaihetaudin oletettiin liittyvän kuun vaiheisiin (jae 24). Ajatus näkyy edelleen englannin kielen hullua tarkoittavassa sanassa ”lunatic”. Tauti ”tuli ja meni”, eli siihen liittyi kohtauksia, joiden oletettiin liittyvän siihen, millaisena kuu näyttäytyi taivaalla. Ehkä epilepsia oli yksi tauti, jota pidettiin kuunvaihetautina.

Matteus mainitsee myös riivatut (jae 24). Tällä hetkellä tuntuu, että länsimaissa riivaajiin uskovat vain elokuvien ja sarjafilmien tekijät. Mutta esimerkiksi Afrikassa tilanne on jo aivan toinen.

Jeesuksen maine levisi myös pakana-alueille: Syyriaan ja Dekapolikseen. On vaikea sanoa, kuinka paljon Jeesuksen kuulijoiden joukossa oli pakanoita. Mutta myös etelästä - Juudeasta ja Jerusalemista - tultiin kuulemaan Jeesusta (jae 25). Kuulijoita on ollut paljon.

Dekapolis tulee sanoista deka - kymmemen ja polis - kaupunki. Siis kymmenen kaupunkia. Niistä vain yksi - Stykhopolis - sijaitsi Jordanin länsirannalla, muut yhdeksän - Damasko, Filadelfia, Rafana, Gadara, Hippos, Dion, Pella, Gerasa ja Kanatha - olivat joen itäpuolella.