Matt 2:1-12 - Idän tietäjät

Meille suomalaisille tämä Matteuksen kertomus on tuttu myös Tiernapojista, jossa tosin Raamatun ainekseen on lisätty muutakin.

Emme tiedä, kuinka paljon Jeesuksen syntymän jälkeen tietäjät tulivat Betlehemiin. Joka tapauksessa matkaan ja sen valmisteluihin meni kuukausia (vertaa jakeet 7 ja 16) - tuon ajan matkustaminen oli paljon hitaampaa kuin tämänpäivän nopea kulkeminen paikasta toiseen.

Kuningas Herodes (jae 1) tarkoittaa Herodes Suurta, joka hallitsi koko Palestiinaa vuosina 37-4 eKr. On laskettu, että todennäköisimmin Jeesus syntyi vuonna 7 eKr. Syy tähän ”epäjohdonmukaisuuteen” on se, että kun munkki Dionysios Exiquus 500-luvulla laski Kristuksen syntymävuotta, hän teki virheen. Kun ottaa huomioon sen ajan tiedonmäärän ja tutkimusmahdollisuudet, voisi jopa sanoa, että ihmeen hyvin hän onnistui. Koetapa itse laskea ilman kirkonkirjoja ja arkistoja, koska joku satoja vuosia sitten syntynyt sukulaisesi syntyi.

Herodes on hyvin epäluuloinen hallitsija (vertaa jae 3). Hän pelkäsi jatkuvasti vallankaappausta ja surmasi suuren joukon sukulaisiaan, mm. mielivaimonsa Mariamnen ja kolme poikaansa.

Jälkipolvet muistavat Herodeksen lähinnä hänen suurista rakennushankkeistaan, joista osa on säilynyt meidän päiviimme asti. Suurin hankkeista oli Jerusalemin temppelin uusiminen ja huomattava laajentaminen, jonka Herodes aloitti vuonna 19 eKr., mutta joka valmistui lopullisesti vasta lähes 70 vuotta myöhemmin (vertaa Joh 2:20). Temppeli oli Herodekselle vain rakennus muiden joukossa, hänhän ei ollut uskoltaan tai kansallisuudeltaan juutalainen, vaan idumealainen (Raamatussa: Edom).

Mitä tietäjät - sen ajan astrologit ja astronomit - näkivät idässä - ilmeisesti Kaksoisvirtainmaassa? Kysymys on vaivannut tutkijoita vuosisatoja. Eräs yleisimmistä selityksistä on Saturnus- ja Jupiter-planeettojen konjunktio - ne näyttivät menevän päällekkäin, siis niiden radat leikkaisivat toisiaan - joka tapahtui useita kertoja vuonna 7 eKr. Tämä selittäisi sen, kuinka tähti ilmestyi uudelleen tietäjien jatkaessa matkaansa Jerusalemista kohti Betlehemiä. Ja ajankohta osuu hyvin historian tietoihin Jeesuksen syntymän ajankohdasta. Kun vielä tiedetään, että Kaksoisvirtainmaan oppineet ajattelivat Jupiterin merkitsevän maailmanhallitsijaa, Saturnuksen viittaavan Palestiinaan ja Kalojen tähtikuvion liittyvän maailman lopunaikoihin, tuo konjuktio voisi hyvinkin selittää tietäjien matkan.

Myös pyrstötähteä tai supernovaa (elinkaarensa lopussa räjähtävää tähteä) on ehdotettu selitykseksi. Mutta voi olla, että Jumala sytytti aivan oman tähtensä taivaalle Jeesuksen syntymän merkiksi.

Juutalaisia oli jäänyt asumaan Kaksoisvirtainmaahan Assyrian (721 eKr.) ja Babylonian (586 eKr.) pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Itse asiassa vain pieni osa juutalaisia palasi Kyyroksen ediktin (539 eKr.) jälkeen takaisin isiensä maahan. Tämän takia on todennäköistä, että Kaksoisvirtainmaan oppineet tiesivät juutalaisten messias-odotuksista.

Matteus ei ole niinkään kiinnostunut siitä, mikä sai tietäjät liikkeelle, vaan hän haluaa kertomuksella muistuttaa meitä siitä, että heti Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala kutsui hänen luokseen myös pakanoita. Kertomus tietäjistä on Loppiaisen vanha evankeliumiteksti ja loppiainenhan on kirkkomme lähetyspyhä.

Jakeen 2 lopussa uusi Kirkkoraamattu kääntää ”kunnioittaa” (KR-1938: kumartaa), kun sama sana on jakeessa 9 käännetty ”kumartaa”. Itse asiassa sanan vaihtaminen jakeessa 2 luo pienen jännityksen: mihin kumartamiseen Herodes jakeessa 9 viittaa. Tämä on valitettavasti yksi KR-1992:n ominaispiirre: ei haluttu kääntää samaa kreikankielistä sanaa aina samalla suomenkielen sanalla (ns. konkordanssikääntäminen), vaan haluttiin etsiä paremmin suomen kieleen sopivia ilmaisuja. Samalla kuitenkin menetetään mahdollisuus suomenkielellä vertailla tiettyjä ilmaisuja Raamatussa: jotta löytäisi samat sanat, pitää osata jonkin verran kreikkaa ja hepreaa.

Herodes oli toki selvillä juutalaisten messias-odotuksista - olihan hän huolestunut kaikesta, joka saattaisi uhata hänen valtaansa. Niinpä hän tietäjien saavuttua kysyi neuvoa juutalaisten uskonnollisilta johtajilta (jae 4). Heille kysymys Messiaan syntymäpaikasta oli helppo: se oli ennustettu Miikan kirjan 5. luvun alussa yli seitsemänsataa vuotta aiemmin. Lainaus on varsin lähellä Septuaginta-käännöksen sanamuotoja.

Vaikka me tämän ajan kristityt usein ajattelemme, että Jeesuksen ajan juutalaiset eivät odottaneet Messiasta mitenkään innokkaasti, asia oli todellisuudessa aivan toisi. Gamalielin puhe juutalaisten Suuren neuvoston edessä (Apt 5:36-37) osoittaa, että tuohon aikaan juutalaisten parissa oli erilaisia messias-hahmoja ja heitä myös innokkaasti seurattiin.

Jakeessa 4 KR-1992 kääntää omituisesti: kreikankielisessä alkutekstissä on tietenkin Kristus (KR-1938), mutta suomennos puhuu messiaasta pienellä alkukirjaimella. Ilmeisesti tarkoitus on ollut korostaa, että Herodes puhui juutalaisten odottamasta vapauttajasta eikä kristittyjen Kristuksesta. Mutta ”tekstin muuttelu” on aina ongelmallista ja voi johtaa lukijan harhaan. Tuskinpa Herodes puhui arameaa, vaan käytti varmaan kreikkaa tuossakin tilanteessa.

Jakeessa 5 on ”Juudea” ja jakeessa 6 ”Juuda”. Kyse on kahden eri ”organisaation” kielenkäytöstä. ”Juuda” oli vanhatestamentillinen nimitys Israelin kansan eteläiselle asuinauleelle, jossa asuivat Juudan ja Benjaminin heimot – sekä valtaosa leeviläisistä. Roomalainen maakunta taas oli ”Juudea”.

Mutta on tärkeää huomata, että Herodes oli lopulta kiinnostuneempi syntyneestä Messiaasta, kuin juutalaisten uskonnolliset johtajat! Eivät he lähteneet Betlehemiin. Jaakob on oikeassa: usko ei ole vain tietoa, sen tulisi aina saada aikaan myös toimintaa, tekoja (Jaak 2:14-26). Pelkkä totenapitäminen ei riitä, tiedon täytyy myös muuttaa meitä (vertaa 5 Moos 29:28). Jeesus sanoikin lainopettajille myöhemmin, että kirjoitukset todistavat hänestä, mutta lainopettajat eivät halua ottaa tuota todistusta vastaan ja uskoa sitä (Joh 5:39-40).

Betlehem sijaitsi noin 8 kilometriä etelään Jerusalemista. Matkalla tietäjät näkivät uudelleen tähden (jae 9). Voimme sanoa, että inhimillinen järki johti heitä harhaan: tokihan kuninkaan piti syntyä pääkaupungissa, kuninkaanpalatsissa. Jumala on antanut meille järjen, jotta käyttäisimme sitä myös uskonasioissa. Mutta on tärkeää muistaa, että joskus järki voi johtaa meitä harhaan. Usko ei ole niinkään järjenvastaista kuin ylijärjellistä - se liikkuu eri tasolla kuin meidän järkemme.

Matteus ei selitä, miksi Jeesus Nasaretilainen syntyi Daavidin kaupungissa Betlehemissä. Luukas kertoo meille jouluevankeliumissaan syyn: keisari Augustuksen toimeenpanema veronkanto, jonka takia kaikkien piti mennä sukunsa kotikaupunkiin (Luuk 2:1-5).

Jeesuksen syntymästä on jo kulunut muutamia kuukausia, ja niinpä pyhä perhe ei enää ole tallissa, vaan asuu tavallisessa talossa (jae 11)

Huomaa jälleen, että Joosef on syrjässä ja Matteus puhuu Mariasta (jae 11). Moni pieni yksityiskohta puhuu Jeesuksen neitseellisestä syntymästä, vaikka järkeen sitoutunut tiede haluaakin sellaisen mahdollisuuden kokonaan kieltää.

Lahjojen määrästä on päätelty tietäjiä olleen kolme (jae 11). Lahjat olivat kuninkaallisia lahjoja. Mirha oli hajupihkaa, suitsuketta käytettiin myös muualla kuin jumalanpalveluksissa. Mirhaa ja suitsuketta saatiin Arabiasta, joten joskus on esitetty, että tietäjät olisivatkin tulleet Etelä-Arabiasta, mutta toki noita aineita käytettiin ympäri sen ajan Lähi-itää.

Myöhempi perimätieto antoi tietäjille nimetkin:
Kaspar, joka oli vanhus
Melkior, joka oli keski-ikäinen
Paltasar, joka oli nuorukainen

Myöhemmin syntyi myös legenda neljännestä tietäjästä, joka pitkien seikkailujen jälkeen tuli vasta pitkäperjantaina Jeesuksen ristin juurelle.

Vielä kerran Jumala puuttui tietäjien matkaan ja käski heitä olemaan menemättä Herodeksen luokse (jae 12).

Matt 2:13-15 - Pako Egyptiin

Tässä luvussa kerrotaan neljä kertaa, kuinka Jumala unen kautta johdatti asioita (jakeet 12, 15, 19 ja 22). Samoin neljä kertaa puhutaan Vanhan testamentin ennustusten täyttymisestä (jakeet 6, 15, 18 ja 23). Jumala on eri aikoina eri tavoin puhunut ihmisille. Meille tärkein johdatuksenantaja on Raamattu: luterilainen kirkko lähteekin siitä, että kaikki sellainen, joka on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, ei voi olla Jumalan ilmoitusta vaan sellainen on hylättävä.

Egypti oli Israelin vanha vihollinen, mutta se oli monta kertaa saanut toimia myös ”toisinajattelijoiden” turvapaikkana (Jer 26:21).

Itse asiassa profeetta Hoosea (Hoos 11:1) puhuu siitä, kuinka Jumala Mooseksen aikana kutsui Israelin kansan Egyptistä, mutta Matteus monta muutakin kertaa näkee, että Israelin historia oli esikuvaa tulevan Messiaan elämästä.

Jakso muistuttaa meitä siitä, että vaikka Jumala sallii pahan tekevän työtään tässä maailmassa, sen vallalle on asetettu rajat. Aivan oikein Luther kutsui Saatanaa ”Jumalan kahlekoiraksi”: sillä on rajat, joita se ei voi ylittää. Vaikka Herodes surmasi Betlehemin viattomat poikalapset, ei hän pystynyt tappamaan maailmaan syntynyttä Messiasta.

Saatana näki alusta alkaen, että helpoin tie Jumalan pelastussuunnitelman tyhjäksitekemiseen olisi joko tappaa Jeesus ”ennen aikojaan” tai saada hänet luopumaan Jumalan tahdon tiestä (Matt 4:1-11).

Huomaa jakeissa 13 ja 14 (katso myös jae 20), että niissä puhutaan ”lapsesta ja hänen äidistään”, ei Joosefin pojasta ja vaimosta. Nämäkin sanat viittaavat Jeesuksen neitseellisen syntymään.

Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Emme tiedä tarkasti, kuinka kauan pyhä perhe oli Egyptissä, mutta Matteuksen kertomuksesta saa kuvan, että paluu tapahtui hyvin pian Herodeksen kuoleman jälkeen (vertaa jae 22). Oletettavaa on, että Egyptissä oltiin kolmisen vuotta.

Vanha juutalainen lähde kertoo, että Jeesusta syytettiin ihmetekojen tekemisestä Egyptissä oppimansa taikuuden avulla. Tämä viittaa siihen, että Jeesuksen käynti Egyptissä pienenä lapsena oli yleisemminkin tiedossa, vaikka vain Matteus on sen meille evankeliumeissa kertonut.

Matt 2:16-18 - Betlehemin lastenmurha

Jakeen 16 käännös KR-1992:ssa ei ole kovin onnistunut: ”…pitäneet pilkkanaan”.

Lastenmurhan laajuutta on suuresti liioiteltu. Betlehem oli pieni kaupunki, eikä siellä ja sen lähitympäristössä ollut kovin monta alle kaksivuotiasta poikaa. Mutta toki teko sinänsä oli julma.

Kertomus sopii siihen kuvaan, joka meillä on maallisesta historiankirjoituksesta saatuna Herodeksesta ja hänen hallintatavoistaan. Herodes tiesi itsekin olevansa vihattu hallitsija; niinpä hän oli antanut määräyksen, että samana päivänä, jona hän kuolee, tulee tappaa juutalaisten johtajat, että kansa itkisi hänen kuolinpäivänään!

Rama sijaitsi noin 8 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista - siis kaupungin vastakkaisella puolella kuin Betlehem.

Raakel oli kantaisä Jaakobin mielivaimo, joka synnytti hänelle Joosefin (1 Moos 30:22-24) ja Benjaminin (1 Moos 35:16-20), jonka synnytykseen hän kuoli. Hänet haudattiin Betlehemiin (1 Moos 35:19). On hyvä huomata, että jo Jeremian aikana Raakel oli ollut satoja vuosia kuolleena. Mutta kansansa esiäitinä hän kantoi huolta siitä - sekä Jeremian aikana, että Betlehemin lastenmurhan aikana.

Ennustus (jae 18) on Jeremialta (Jer 31:15) ja liittyy alunperin kansan viemiseen pakkosiirtolaisuuteen, kauas pois kotoa. Heti perään (Jer 31:16-17) on ennustus siitä, kuinka Jumala kuitenkin antaa toivon paremmasta tulevaisuudesta. Myös - ja ennen kaikkea - sitä Jeesuksen syntymä merkitsi.

Betlehemin lastenmurhan muistopäivä on neljäs joulupäivä eli 28.12. eli Viattomien lasten päivä. Kuvaavaa on, että moni suomalainen ei enää muista päivän lähtötilannetta, vaan ajattelee sen nousevan tämän ajan lapsien elämän vaikeuksista.

Matt 2:19-23 - Paluu Egyptistä

Tuohon aikaan tieto kulki huomattavasti hitaammin kuin tänä päivänä, jolloin saamme kirjaimellisesti uutisia reaaliajassa ympäri maailmaa.

Jälleen Jumala lähetti sanansaattajansa Joosefin luo: on aika palata omaan maahan (jae 20).

Herodes Suuren jälkeen roomalaiset jakoivat hänen valtakuntansa neljään osaan. Juudean hallitsijaksi - etnarkiksi, ei kuninkaaksi - nimettiin Herodeksen poika Arkelaos, joka oli perinyt isänsä väkivaltaisuuden. Hän hallitsi vuosina 4 eKr. - 6 jKr., jonka jälkeen hänet erotettiin väkivaltaisen hallintatyylinsä takia ja Rooma otti Juudean suoraana hallintaansa ja asetti maaherroja.

Galilea oli hurskaiden (etelän eli Juudean) juutalaisten mielestä syrjäseutua, jonka asukkaita ei arvostettu. Nasaret oli tuohon aikaan pieni kylä - sitä ei mainita lainkaan Vanhassa testamentissa. Mutta jälleen täyttyy Vanhan testamentin ennustus: Messias on nasaretilainen. Ilmeisesti taustalla on Jes 11:1, jossa ennustetaan Iisain kannosta puhkeavasta vesasta, hepreaksi NeSeR, jossa on samat juurikonsonantit kuin Nasaret-sanassakin. Luukas kertoo, että Marian koti oli Nasaretissa (Luuk 1:26) - se selittää inhimilliseltä kannalta katsoen, miksi Joosef ja Maria valitsivat sen kotikaupungikseen.

Nasaretilainen oli pilkkasana (vertaa Joh 1:45-46), mutta Jeesuksen vuoksi se on jäänyt maailmanhistoriaan. INRI-lyhenteen N-kirjain tulee juuri tuon kaupungin nimestä (vertaa Matt 21:11).

Galileaa ja Pereaa hallitsi toinen Herodeksen poika eli Herodes Antipas, joka oli isäänsä parempi hallitsija. Hän saikin olla vallassa aina vuoteen 39 jKr. asti. Hän surmautti Johannes Kastajan (Matt 14:1-12) ja hänen eteensä Pilatus lähetti Jeesuksen tutkittavaksi pitkäperjantaina (Luuk 23:6-12).

Uuden testamentin kirjoittajat eivät kerro meille paljoakaan Jeesuksen lapsuudesta. Aivan varhaisimpien vaiheiden lisäksi Luukas kertoo Jeesuksen käynnistä Jerusalemin temppelissä 12-vuotiaana (Luuk 2:41-52).

Hurskas mielikuvitus loi lisää ”tietoa”, jota voimme lukea ns. apokryfisistä evankeliumeista, esimerkiksi Jaakobin protoevankeliumista. Mutta jo niiden tyyli ja tapahtumat poikkeavat valtavasti Raamatun evankeliumien kertomuksista ja ne on helppo ymmärtää legendoiksi.