1. Kor. 7. - Kristillinen avioliitto

Kirjoittaja : 
Erkki Koskenniemi

Nyt käsiteltävä Ensimmäisen korinttilaiskirjeen seitsemäs luku on kristillisen avioliiton kannalta kaikkein tärkeimpiä Uuden testamentin jaksoja. Erityisesti kaikkien avioparien olisi hyvä lukea tämä jakso yhdessä vähintään kerran vuodessa ja keskustella siitä.

Tässä jaksossa Paavali antaa kokeneena sielunhoitajana ohjeita seurakunnalle. Nyt hän ei ole hyökkäävä eikä ankara, vaan antaa neuvonsa rauhallisesti.

Kertaamme sen muutamaan kertaan esillä olleen näkökulman, että erityisesti pakanuudesta kääntyneet miehet olivat tottuneet aivan toisenlaiseen perhe- ja sukupuolietiikkaan kuin seurakunnan juutalaisen kasvatuksen saaneet: Kreikkalaisten parissa miehen seksielämä alkoi fyysisen kykeneväisyyden myötä irtosuhteilla eikä avioliitossa uskollisuus omalle aviopuolisolle ollut edes ihanne.

Oliko Paavali ollut naimisissa?

Se, että tiedämme hyvin vähän Uuden testamentin keskeisten henkilöiden elämästä, käy ilmi tässäkin luvussa. Olisi hauska tietää, oliko Paavali ollut naimisissa vai ei. Juuri tässä seitsemännessä luvussa hän puhuu siitä, miten hän itse kykenee vaikeuksitta elämään ilman aviopuolisoa. Menneisyydestään hän ei sano mitään. Varhaisen juutalaisuuden parissa opetettiin useimmiten, että avioliitto oli Jumalan määräys: "Lisääntykää ja täyttäkää maa!" on käsky, joka sitoo kaikkia Jumalan omia. Siksi rabbit katsoivat velvollisuudekseen noudattaa käskyä ja avioitua. Ehkä apostolikin on tätä käskyä noudattanut, mutta jäänyt leskeksi. Mitään varmaa suuntaan tai toiseen ei kukaan voi tästä asiasta sanoa.

Onko avioliitto Jumalan tahto? 7:1-7

Paavali viittaa taas korinttilaisten hänelle todennäköisesti kirjeitse esittämään kysymykseen. Jotkut olivat ymmärtäneet asian niin, että oli parasta olla avioitumatta. Paavalin silmien edessä ovat tulevat kristittyjen vainot (7:26). Naimattomuutta hän pitää hyvänä ja arvokkaana asiana. Omalla kohdallaan hän pitää naimattomuutta Jumalan hänelle myöntämänä armolahjana. Yleinen sääntö se ei missään tapauksessa ole. Paavali ei jätä epäselväksi, mikä on normaalitapaus: jokaisella olkoon oma puolisonsa. Näin paine ns. vapaisiin suhteisiin vähenee.

Lyhyin, täsmällisin ja kaunein lausein Paavali jatkaa puhettaan, joka on tärkeä osa kristillisen avioliittoetiikan perustaa. Molemmilla aviopuolisoilla on sukupuolinen velvollisuutensa toista osapuolta kohtaan ja se tulee täyttää. Merkillepantavaa ja antiikin aikana käsittämätöntä on, että Paavali asettaa tässä aviopuolisot tasa-arvoiseen asemaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vaan hänen miehensä vallassa, mutta samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassaan, vaan vaimon vallassa. Tämä on johdonmukainen seuraus siitä, että Jumalan luomat mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, yhdeksi olennoksi.

Paavali kieltää toista aviopuolisoa solmimasta omin päin munkkilupausta: siitä seuraa vain hillittömyyttä. Määräajoista voidaan sopia, jotta molemmat voivat keskittyä rukouselämään, mutta niistä on sovittava yhdessä. Vielä tällainenkin sopimus on Paavalin myönnytys, ei määräys. Normaalitilanne on siis avioliitto ja siihen liittyvä sukupuolielämä.

Mennäkö siis naimisiin? 7:8-9

Paavali palaa naimattomiin ja leskiin. Uudelleen tulee esille se suuri arvo, minkä hän antaa naimattomuudelle. Tässä kohdassa hän seuraa muuta Uutta testamenttia, erityisesti Jeesuksen antamaa opetusta (Matt. 19:10-12), joka oli juutalaisuudessa enemmänkin uutta. Naimattomuus voi olla Jumalan lahja ja hänen antamansa tehtävä. Se on elämäntilanne, josta ei pidä kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä pois. Se ei ole mitenkään toisen luokan elämäntapa, vaan hyvin kunnioitettava ja arvostettava asia. Samalla Paavali kuitenkin varoo asettamasta taakkaa kenenkään päälle: Jos naimattomuus on raskas asia, Jumala ei estä ketään avioitumasta.

Meidän aikanamme yksinäisten ihmisten sukupuolisuudesta on puhuttu avoimemmin kuin ennen. Jossakin määrin tämä johtuu siitä, että aikamme on ylikorostetun seksuaalinen eikä se kerta kaikkiaan ymmärrä sukupuolista pidättyvyyttä. Tuskin koskaan maailmanhistoriassa seksiä on nostettu sellaiselle jalustalle kuin nyt. Syynä ei ole mikään muu kuin rahan ja inhimillisten himojen epäpyhä avoliitto: mainosmiehet saavat kaiken mahdollisen kaupaksi sukupuolisuudella ja viehättävyydellä.

Erityisesti nuorille ihmisille tämä on kova pala. Sukupuoliset seikkailut tai niiden puute on ihmisarvon mitta. Tällä tiellä emme saa edetä askeltakaan. Ihmisen arvo ei riipu hänen sukupuolestaan eikä sukupuolisesta kykeneväisyydestään eikä viehättävyydestään. Sen pohjana on yksin Jumalan luomistyö, jonka takia jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja ihailtava.

Vapaat suhteet eivät ketään vapauta eivätkä hänen itsetuntoaan kohota, ennemminkin päinvastoin. Siksi Jumalan sanan ohje on selkeä: Jos yksinolo käy vaikeaksi, tulee avioitua. Lutherin mukaan hyvä aviopuoliso tulee Herralta ja häntä tulee rukoilla jo varhain.

Lyhyt laki 7:10-11

Puhuessaan avioerosta Paavali ei suostu pohtimaan eikä miettimään omiaan. Siitä on yksiselitteinen Herran sana, jonka hän välittää korinttilaisille. Aviopuolisoa ei saa jättää, mutta jos niin kuitenkin käy, ovi on jätettävä auki. Tämä merkitsee sitä, että uutta avioliittoa ei saa solmia ennen kuin kuolema on aviopuolisot erottanut. Tämän jakson ymmärtämiseen tarvitaan vain sisälukutaitoa. Paavalin opetus ankkuroituu selkeästi Jeesuksen sanoihin, jotka on talletettu esim. Mark. 10:11-12 ja Matt. 19:6.

Erikoistapaus 7:12-16

Yhdestä erikoistapauksesta Paavali suostuu keskustelemaan ja sanomaan oman mielipiteensä. Kun kristinusko levisi, se myös jakoi perheitä. Toinen puolisoista tuli uskoon, toinen ei. Mitä silloin tehdään? Pitääkö silloin lähteä kiireemmän kaupalla pakoon maailmaa ja jättää toinen? Ei missään tapauksessa, sanoo Paavali, ellei toinen heitä ulos. Mutta jos toinen heittää ulos, minkäs teet? Silloin kristitty olkoon hyvällä omallatunnolla, sillä Jumala on kutsunut heidät rauhaan eikä taistelemaan jatkuvasti tunnontuskissa.

Tarkalta merkitykseltään epäselvä on jae 14. Joka tapauksessa Jumalan pyhyys jollakin tavalla välittyy hänen omiensa välityksellä. Millaista tämä pyhyys on, ei käy ilmi. Joka tapauksessa on syytä nähdä Jumalan asettaman avioliiton merkitys, kun se Jumalan oman ja jumalattoman ihmisen suhteeseen tuo Herran pyhyyttä. Mitään pitkälle vietyä uskonoppia ei tämän jakeen pohjalta kannata ryhtyä tekemään, koska sellainen on perustettava yksiselitteisille kohdille.

Pääsääntö 7:17-24

Paavali kytkee avioliitto-opetuksensa laajempiin yhteyksiin. Jokainen eläköön Jumalan edessä siinä osassa, minkä Herra hänelle antaa. Jos Jumala on kutsunut jonkun ympärileikattuna, seuratkoon hän Herraa juutalaiskristittynä. Jos Jumala on taas toisen kutsunut ympärileikkaamattomana, hänen ei tarvitse tulla ensin juutalaiseksi tullakseen kristityksi. Tärkeintä on, että molemmat kuuluvat Kristukselle.

Orja tai vapaa, naimattomuuden lahjan saanut tai sitä vailla, kaikkien kristittyjen tulee kapinoimatta pysyä siinä roolissa, jonka Jumala on antanut. Mitä merkitsee orjalle Jumalan antaman vapauden rinnalla se, että on ostanut itsensä oikeudellisesti vapaaksi? Tämä merkitsee ainakin sitä, että halu päästä korkealle ja näkyvälle paikalle, kaikkien ihailemaksi, ei ole kristillinen luonteenpiirre.

Epäselväksi kuitenkin jää, mitä Paavali tarkoittaa jakeessa 21. Jakeen alkupuoli on selkeä: "Vaikka voisit päästä vapaaksi", mutta jatko voi kuulua kahdella tavalla: a) "niin ole ennemmin siinä osassasi" tai b) "käytä mahdollisuuttasi". Joka tapauksessa on selvä asia, että Paavali ei perusta ihmisarvoa yhteiskunnalliseen asemaan.

Mieluimmin miten vain! 7:25-40

Paavali siirtyy puhumaan naimattomista nuorista naisista ja leskistä. Tässä hän kieltäytyy antamasta ehdottomia määräyksiä. Sen sijaan hän suostuu sanomaan oman mielipiteensä. Paavalin silmien edessä ovat kristittyjen vainot, jotka pian saapuivatkin. Kaiken kaikkiaan hän näkee tämän maailman olevan katoamassa. Se on kristityn pidettävä mielessä, kun hän miettii omaa elämäänsä. Kristitylle maa tuli halvaksi, kun taivas tuli omaksi. Vainojen vuoksi olisi Paavalin mielestä jokaisen suositeltavaa pysyä vanhassa asemassaan. Jos on naimisissa, ei pidä erota, jos on naimaton, ei pidä avioitua. Vainon aikana nimittäin perheestä on kaikkein suurin suru.

Sittenkin Paavali vetää ohjeensa heti takaisin: Jos joku tahtoo toisin tehdä ja mennä naimisiin morsiamensa kanssa, ei Paavalilla ole mitään sitä vastaan sanomista. Mentiin naimisiin tai ei, korinttilaiset menettelevät tässä asiassa oikein, koska Herran käskyä ei ole. Pääasia on, että kaikki tapahtuu "Herrassa". Tämä tarkoittaa melko varmasti, että molempien aviopuolisoiden on oltava Herran omia.

Huomattava on, että Paavali tässä jaksossa sallii uuden avioliiton leskille. Se on heidän omassa harkinnassaan. Omana mielipiteenään Paavali sanoo, että leski on onnellisempi pysyessään naimattomana, mutta tällä hän ei tahdo ketään orjuuttaa.

Sukupuolisuus on Jumalan lahja

Näköpiiriämme sumentaa se, että länsimaisessa ajattelussa ovat toisiinsa kietoutuneina sekä juutalainen että kreikkalainen ajattelutapa.

Kreikkalaisessa maailmassa miehen seksuaalisuus ei siis rajoittunut avioliittoon. Samaan aikaan kuitenkin filosofinen ihanne katsoi useimmiten toiseen sukupuoleen tunnettavan vetovoiman heikkoudeksi ja lihallisuudeksi. Tämä askeettinen näkökulma sai vuosisatojen kuluessa lisää kantavuutta. Kuten ruuan ja kaiken huvituksen kanssa myös seksuaalisuuden kanssa oli syytä elää vakavasti, ”platonisen” pidättyvästi. Näin myös avioliitto oli monen mielestä välttämätön paha eikä perhe-elämä ollut kurssissaan.

Nyt käsiteltävässä jaksossa tulee hyvin näkyviin, miten Raamattu suhtautuu sukupuolisuuteen. Vanhan testamentin lehdiltä meitä vastaan tulevat Jumalan luomistyön raikkaat tuulet. Raamattu puhuu sukupuolisuudesta ja avioliitosta häpeilemättä, luontevasti ja kauniisti. Jumalan säädökset ovat selvät ja perustuvat hänen luomistyöhönsä. Ne on tarkoitettu suojelemaan ja varjelemaan meitä, ettei kaunis asia muuttuisi helvetilliseksi tuhovoimaksi.

Meidän keskellämme nämä kaksi ajattelutapaa sekaantuvat toisiinsa. Siksi sukupuolisuuden kieltäminen ja kristillisyys usein liitetään toisiinsa, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tässäkin asiassa saisimme enemmän lukea Raamattua sen sijaan, että katsoisimme ympärillemme.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että tällä hetkellä poljetaan täysin lokaan Jumalan tahto ja hänen asetuksensa. Kun näin tapahtuu muissa asioissa, miksi ei sitten tässä? Joka hylkää Jumalan sanan, hylkää elämän tien ja ottaa vastuun elämästään omiin käsiinsä. Siitä varjele meitä, rakas taivaallinen Isä!