Synoptinen apokalypsi

Kaikissa synoptisissa evankeliumeissa - Matteus, Markus ja Luukas - on juuri ennen kärsimyshistoriaa Jeesuksen opetus lopunajoista. Tätä jaksoa kutsutaan synoptiseksi apokalypsiksi. Johanneksella ei ole Jeesuksen opetusta lopunajoista evankeliumikirjassa, mutta hän kirjoittikin kokonaisen Ilmestyskirjan (=apokalypsi, katso Ilm 1:1-2).

Matteuksella on synoptikoista laajin kuvaus lopunajoista (Matt 24-25), Luukkaalla osa opetuksesta on jo aiemmin (Luuk 17:20-37, itse apokalypsi on Luuk 21).

Kun luemme näitä jakeita, on syytä huomata, että osa niistä on jo toteutunut, mutta osa on yhä vieläkin tulevaisuutta. Vaikka tapahtumat näyttävät seuraavan toisiaan nopeasti peräkkäin, niiden välissä voi todellisuudessa olla satoja vuosia. Asiaa on usein havainnollistettu kuvalla taivaanranalla näkyvistä vuorista: ne näyttävät olevan lähekkäin, mutta todellisuudessa on ovat kymmenien kilometrien päässä toisistaan.

Temppelin hävitys – Mark 13:1-2

Vain tämän kerran (jae 1) Markus jättää kertomatta, kuka opetuslapsista puhui.

Temppeli oli todella hieno rakennus: marmoria ja kultaa. Itse asiassa se oli tuohon aikaan vielä keskeneräinen (vertaa Joh 2:20), mutta vain viimeistelytyöt olivat kesken. Jerusalemissa on ollut kolme temppeliä, tosin juutalaiset laskevat kaksi viimeistä yhdeksi eli he puhuvat vain ensimmäisestä ja toisesta temppelistä.

Salomo rakensi temppelin 900-luvulla eKr. - ilmeisesti temppeliä rakennettiin vuosina 966-959 eKr. Babylonian joukot hävittivät tuon temppelin vuonna 586 eKr. valloittaessaan Jerusalemin.

Kansan palattua Babylonian pakkosiirtolaisuudesta temppelin uudelleenrakentaminen aloitettiin, mutta vastustajien häirintä keskeytti rakennustyöt pariksi vuosikymmeneksi. Lopulta temppeli valmistui 516 eKr. Tuo temppeli, jota kutsuttiin rakentamisen aikaisen käskynhaltijan mukaan Serubbabelin temppeliksi (Hagg 1:1-2) - kärsi vaurioita roomalaisten vallatessa Jerusalemin vuonna 63 eKr., mutta temppeli ei kuitenkaan tuhoutunut.

Herodes Suuri halusi rakentaa mahtavia rakennuksia tuon ajan hallitsijoiden tyyliin. Niinpä hän aloitti vuonna 20 eKr. temppelin täydellisen uudelleenrakentamisen. Moorian vuoren huippua laajennettiin, että isompi temppeli sopisi alueelle. Tuota vuoren huipun laajennusta on nykyäänkin nähtävissä Itku- eli Länsimuurissa. Temppeli valmistui lopullisesti vasta vuonna 64 jKr. Vuonna 66 jKr. alkoi juutalaisten kapina Galileassa ja vuonna 70 jKr. roomalaiset joukot valloittivat Jerusalemin. Valloituksen yhteydessä temppeli syttyi tuleen ja kun kivien väliin sulanutta kultaa etsittiin, temppeli hajotettiin kivi kiveltä, eli Jeesuksen ennustus toteutui kirjaimellisesti (jae 2, vertaa Hagg 2:15).

Tänä päivänä Moorian vuorella on Kalliomoskeija, joka on muslimien kolmanneksi pyhin paikka sekä El Aksan moskeija. Tutkijat riitelevät siitä, onko kalliomoskeija juuri juutalaisten temppelin paikalla vai onko temppelin paikka hieman sivummalla. Joka tapauksessa kalliomoskeija ja juutalaisten temppeli eivät voi olla samalla vuoren huipulla.

Länsimuurin suurimmat kivet ovat yli 30 metriä pitkiä. Juutalainen historioitsija Josefos sanoo temppelin suurimpien kivien olleen 25 x 8 x 12 kyynärää.

Jeesuksen tultua temppelin aika alkoi olla ohi. Kun Jeesus antoi täydellisen uhrin, temppelin esikuvallisten uhrien aika oli ohi. Tämän osoittaa selvästi Heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr 9:1-28):

..."kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."
...
"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit".
(Hepr. 9:14,28)

Tähän viittasivat myös Jeesuksen pilkkaajat ymmärtämättä, mitä Jeesus tarkoitti sillä, että kolmessa päivässä rakennetaan uusi temppeli (Mark 14:58, 15:29). Temppelin hävitys oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa: Jer 7:14, 26:6, Miika 3:12.

"Teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee rauniokumpu, ja temppelivuoren peittää metsä."
(Miika 3:12)

Jeesus jätti temppelin viimeisen kerran (jae 1). Jumala poistui temppelistä. Sen aika alkoi olla ohi (vertaa Hes 10).

Lopun ajan enteitä - Mark 13:3-13

Öljymäki kohoaa temppelin yläpuolelle. Sieltä näkyi koko temppelialue (jae 3).

Kysymyksen esittäjinä oli neljä opetuslasta: kolmen ”sisäpiiriläisen” lisäksi mukana oli Andreas, Simon Pietarin veli, eli siis kaksi veljesparia. He kysyivät yksityisesti Jeesukselta sitä, milloin Jerusalemin temppeli tuhoutuisi. He halusivat saada merkkejä tuhon lähestymisestä (jae 4).

Huomaa, ettei Jeesus vastaa kysymykseen ”milloin” (jae 4). Pikemmin Jeesus kehottaa seuraajiaan olemaan valmiina milloin tahansa, koska lopun hetkeä ei voi tietää (jae 32).

Kun Sakarja ennusti Jerusalemin hävitystä, hän ennusti Jumalan seisovan Öljymäellä (Sak 14:1-5).

"Herra itse lähtee sotaan viholliskansoja vastaan, niin kuin hän on lähtenyt ennenkin vihollisen hyökätessä. Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella."
(Sak. 14:3,4)

Puhun mieluummin lopun ajan enteistä kuin merkeistä. Merkki antaa mielikuvan jostakin, joka on helposti tunnistettavissa ja ymmärrettävissä. Enne on vaikeaselkoisempi. Vaikka Jeesus kertoo lukuisia asioita, jotka edeltävät hänen paluutaan, se on kuitenkin yllätys kaikille ihmisille, myös niille, jotka ovat sitä odottaneet. Sitä ei voi laskea edeltävistä tapahtumista. Anssi Simojoki on sanonut osuvasti: ”Lopun ajan merkit ymmärretään vasta sitten, kun ne ovat jo historiaa.”

Jakeessa 4 Kirkkoraamattu-1992 käännös on epäselvä. Opetuslapset kysyivät kahta asiaa:
1. Milloin pyhäkön hävitys tapahtuu?
2. Milloin kaikki alkaa kulkea kohti lopullista päätöstään?

Voisi tietysti ajatella, että temppelin hävitys aloittaa viimeiset tapahtumat, mutta olemme nähneet, että sen jälkeen on kulunut vuosisatoja ja meidän aikamme jatkuu yhä.

Jeesus antaa viisi ennettä hänen paluustaan:
1. eksytykset (jakeet 5-6)
2. sodat (jakeet 7-8)
3. maanjäristykset (jae 8)
4. nälänhätä (jae 8)
5. kristittyjen vainot (jakeet 9-13)

Harhaopettajia on ollut aina (vertaa Apt 20:29-30, Juud 12-13: ”radaltaan harhautuneita tähtiä” = johtavat kulkijan harhaan).

Lopun aikoina tulee erityinen Antikristus (1 Joh 2:18,22, 2 Joh 7). Antikristus ei välttämättä ole Kristuksen vastakohta, vaan hänen jäljittelijänsä, matkijansa (vertaa jae 6).

”Minä se olen” (jae 6) oli Jeesuksen tuntomerkki (Mark 6:50), mutta samalla se viittaa Jumalan nimeen, jonka Mooses sai palavan pensaan äärellä (katso 2 Moos 3:14).

Kiihkeä Kristuksen paluun odottaminen (2 Tess 2:1-12) ”helpottaa” Jumalan vastustajan työtä: kiihkeä odotus johtaa helposti siihen, että nähdään ennustusten toteutumista sielläkin, missä sitä ei ole.

"Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä."
(2 Tess 2:1-2)

Jakeessa 7 on kreikassa ”dei”, joka tarkoittaa jumalallista välttämättömyyttä: näin täytyy tapahtua, koska se kuuluu osana Jumalan suunnitelmiin.
Synnytystuskien alku (jae 8) puhuu siitä, ettei loppu tule hetkessä, vaan kehitys vie oman aikansa. Toisaalta se muistuttaa siitä, että uusi aika on murtautumassa esiin (vertaa Jes 26:17, Jer 22:23).

Paavalia oli ruoskittu juutalaisten toimesta viisi kertaa (2 Kor 11:23-25, vertaa 5 Moos 25:3).

"Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut "yhtä vaille neljäkymmentä" ruoskaniskua, kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty... "
(2 Kor 11:24-25a)

Myös maalliset hallitsijat vainoavat kristittyjä. Näin tapahtui Markuksen aikanakin: Rooman valtiovalta vainosi kristittyjä. 60-luvulla sekä Paavali että Pietari kärsivät marttyyrikuoleman Rooman toimesta.

Jakeen 10 voi helposti ymmärtää väärin: evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen vainoa. Mutta ”sitä” tarkoittaa tässä kaiken loppua; Kristuksen paluuta (vertaa Matt 24:14, jossa ajatus on selkeämpi).

"Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu."
(Matt 24:14)

Jeesus lupasi Pyhän Hengen avuksi vainotuille kristityille (jae 11). Pyhä Henki toisaalta antaa kristityille viisauden puolustaa itseään, toisaalta rohkeuden todistaa vainoajilleen ja kuulustelijoilleen Kristuksesta (vertaa Fil 1:20-21). Luukas kertoo meille Apostolien teoissa esimerkkejä Pyhän Hengen avusta (Apt 7:55, 13:9):

"Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ..."
(Apt. 4:8)

Jumala oli luvannut samanalaisen avun myös Moosekselle:

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."
(2 Moos 4:12)

Samoin tulevalle Messiaalle (5 Moos 18:18) ja profeetta Jeremiaalle:

"Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: -- Minä annan sanani sinun suuhusi."
(Jer 1:9)

Vaikeinta vainoissa on lähisukulaisten epäluotettavuus. ekin kavaltavat kristittyjä heidän vainoajilleen (jae 12, katso Miikan ennustus samasta asiasta: Miika 7:5-6).

Kristityt joutuvat kaikkien vainottaviksi (jae 13, vertaa 1 Kor 1:23, 1 Piet 4:14-16). Kestävyys loppuun asti merkitsee sitä, ettei luovuta Kristuksesta vainojenkaan keskellä (jae 13, Hepr 6:11-12, Hepr 10:35-39).

"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet."
(Hepr 3:14)

Suuri ahdinko – Mark 13:14-23

”Turmion iljetys” (jae 14) liittyy Danielin kirjan ennustukseen Jerusalemin temppelin häpäisemisestä (Dan 9:27, 11:31, 12:11):

"...Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon."
(Dan 9:27b)

Sellainen oli jo kerran tapahtunut: Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes pystytti temppelin polttouhrialttarin tilalle Zeukselle tarkoitetun alttarin ja Zeuksen patsaan vuonna 168 eKr. (1 Makk 1:54-59). Tämä johti makkabilaissotaan, jonka juutalaiset voittivat ja niin saivat itsenäisyyden noin sadaksi vuodeksi.

Vuonna 40 jKr. Rooman keisari Caligula antoi määräyksen oman patsaansa pystyttämisestä Jerusalemin temppeliin. Hänhän oli myös ”jumala”, joten patsas olisi ollut epäjumalankuva. Määräyksen täytäntöönpanoa viivyteltiin ja kun vuonna 41 jKr. Caligula murhattiin, patsas jäi pystyttämättä.

Turmion iljetys tarkoittaa jotakin sellaista, jonka tarkoitus ja päämäärä on nousta elävää Jumalaa ja oikeaa jumalanpalvelusta vastaan (vertaa Dan 11:36). On huomautettu, että jakeessa 14 verbi on maskuliinimuodossa: kyse on siis joko miehestä (vertaa jakeet 22-23) tai miestä esittävästä patsaasta. Turmion iljetys on opetuslasten pyytämä merkki (jae 4).

”Huomatkoon lukija tämän!” (jae 14) on Markuksen - tai jo häntä aikaisempi - lisäys: Jeesus ei kirjoittanut vaan puhui.

Vuonna 66 jKr. puhjenneen juutalaiskapinan aikana Jerusalemin kristityt lähtivät kaupungista ennen sen valloitusta vuonna 70 jKr. He pakenivat Jordanin itäpuolelle, Dekapoliksen alueelle, erityisesti Pellan kaupunkiin.

Vuorilla (jae 14) oli luolia, joihin voi majoittua ja siellä oli myös helpompi piileskellä vihollista (katso 1 Moos 19:17, Joos 2:16). Luukas puhuu tässä yhteydessä Jerusalemia piirittäneistä armeijoista (Luuk 21:20), jolloin yhteys Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr. on vielä selvempi.

Katolta pääsi alas talon ulkopuolella olevia portaita (jae 15, vertaa Mark 2:4), siksi ei pidä enää mennä takaisin taloon sisälle.

Enteistä huolimatta lopun tulo on yllätys myös kristityille:

"Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon."
(1 Tess 5:1-3)

Ei ole aikaa palata noutamaan edes kaikkein tärkeimpiä tavaroita (jae 16). Ei pidä katsoa taakse- vaan eteenpäin (1 Moos 19:17,26).

Pienten lasten äitien pako on kaikkein vaikeinta (jae 17).

Talvi (jae 18) merkitsee Israelissa paitsi kylmyyttä - Juudean vuorilla sataa luntakin - myös sadekautta.

Pimeys on synkimmillään ennen Kristuksen paluuta ja tämän ajan loppua (jae 19, Dan 12:1). Menemme kohti pimeyttä, emme kohti valoisampia aikoja.

Jae 20 on terävä muistutus siitä, että Kristuksen kirkon tuntomerkki on risti. Oikeita kristittyjä vainotaan, sen sijaan väärät opettajat saavat olla rauhassa. Tämä nähtiin selvästi monissa kommunistivaltioissa: hallituksen johtoon taipuneet kirkot saivat olla rauhassa.

Aikakin on Jumalan hallinnassa (jae 20, vertaa Joos 10:12-14). Tämä jae on samalla varoitus ylpeyttä vastaan: kristittyjen ei tule suhtautua tuleviin koettelemuksiin kevyesti (vertaa jae 22), mutta toisaalta on muistettava, että asiat ovat kuitenkin koko ajan Jumalan hallinnassa.

Valitut (jae 20) ovat kristittyjä, niitä, jotka Jumala on valinnut ja kutsunut omikseen (1 Kor 1:27).

Vääriä messiaita (jakeet 21-22) oli ollut ennen Jeesuksen tuloa (Apt 5:36-37), heitä on tullut Jeesuksen jälkeenkin ja tulee vielä uudelleen, ennen kuin loppu tulee.

Ihmeet (jae 22) ovat hyvä keino houkutella ihmisiä seuraamaan itseään (Ilm 13:13-18). Mutta ihmeet eivät ole aina merkki siitä, että Jumala toimii (5 Moos 13:2-4); Saatana voi pukeutua valon enkeliksi eksyttääkseen kristitytkin (2 Kor 11:14). Vain Jumala voi varjella meidät eksymästä (jae 22).

Jumala on valmistanut meitä näihin tapahtumiin kertomalla ne jo ennalta (jae 23, Jes 41:26, 43:9, 45:21).

Ihmisen Pojan paluu – Mark 13:24-32

Jae 24 muistuttaa meitä siitä, että tämän maailman loppuminen ei ole ihmisten päätettävissä. Ihminen pystyy tuhoamaan vaikka koko maapallon ydinaseilla, mutta ei muuttamaan tähtiä ja taivaalla vaikuttavia voimia. Loppu on Jumalan hallinnassa ja päätettävissä.

Jo Vanhassa testamentissa on ennustuksia siitä, kuinka aikojen lopulla Jumala pimentää tähdet ja jopa auringon sekä kuun (Jes 13:10, Joel 2:10, 3:4, Aam 5:18-20).

Noina päivinä (jae 24) tarkoittaa päivää, jolloin Jumala toimii erityisellä tavalla, usein nimenomaan kaiken loppua (Jer 3:18, 31:29, 33:15-16, Sak 8:23).

Taivaan voimien järkkyminenkin (jae 25) on ennustettu Vanhassa testamentissa (Jes 13:10, 24:21-23, 34:4, Hes 32:7-8, Joel 2:10, 3:4,15, Aam 8:9, katso myös Ilm 6:14). Se on kuva Jumalan tuomiosta.

Ennustus Ihmisen Pojan tulemisesta (jae 26) on ennustettu Danielin kirjassa (Dan 7:13-14).

Pilvi (jae 26) on usein Jumalan läsnäolon vertauskuva (Ps 18:10-16, Ps 97:1-5, Jes 19:1, Ilm 14:14-16).

"Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä."
(2 Moos 13:21-22)

Loppu merkitsee sitä, että Jumala kokoaa omansa eri puolilta maailmaa (jae 27, 5 Moos 30:3-4, 32:37, Jes 43:5-6, 60:4, Jer 32:37, Hes 34:13, 36:24). Viikunapuu (jae 28) oli juutalaisille kotionnen vertauskuva (1 Kun 5:5, Miika 4:4, Sak 3.10). Ihmisen Pojan paluu merkitsee hänen omilleen kotiinpaluuta. Kaikesta pelottavasta huolimatta sittenkin jotakin hyvää on tulossa: kesä on Israelissa sadonkorjuun aikaa.

Jotkut raamatunselittäjät katsovat, että jakeen 28 ennustus viikunapuun oksan virkoamisesta toteutui vuonna 1948, jolloin Israel jälleen sai oman valtion. On totta, että monet Vanhan ja Uuden testamentin ennustukset lopusta ”edellyttävät” Israelin valtion olemassaoloa, joten sekin ehto lopun tulemiselle on nyt täyttynyt.

Jae 30 on synnyttänyt useita selitysmalleja:

1. Liberaaliteologit lähtevät siitä, että Jeesus - tai Markus, joka kirjoitti nämä sanat - erehtyi: loppu ei tullutkaan niin pian kuin ensimmäinen kristillinen sukupolvi odotti.

2. Jotkut ajattelevat, että Jumala muutti suunnitelmiaan; Hän siirsi lopun tuloa (vertaa 1 Moos 18:16-33, 2 Moos 33.12-17).

3. Jotkut tulkitsevat jaetta niin, että ”sukupolvi” tarkoittaa sitä sukupolvea, joka elää maan päällä silloin, kun lopun ajan viimeiset tapahtumat alkavat tapahtua (lähtien jakeessa 24): kaiken huipentuma tapahtuu yhden sukupolven aikana.

4. Jotkut tulkitsevat ”sukupolven” tarkoittavan Israelia: Israelin kansa ei häviä ennen kuin loppu tulee.

5. Jotkut tulkitsevat, että ”sukupolvi” tarkoittaa koko ihmiskuntaa: ihmiset eivät hävitä itseään, vaan loppu on Jumalan kädessä.

6. On myös esitetty, että ”sukupolvi” tarkoittaisi kristittyjä, kirkkoa. Sitä ei hävitetä kovistakaan vainoista huolimatta ennen Kristuksen paluuta (vertaa jae 20).

Jae jää arvoitukselliseksi. Mikään selitys ei ratkaise kaikkia ongelmia.

On syytä kuitenkin huomata kaksi asiaa: heti perään, jakeessa 31, korostetaan Jeesuksen sanojen luotettavuutta ja kestävyyttä. Sen jälkeen on myös talletettu Jeesuksen sana siitä, ettei lopun hetkeä tiedä kukaan muu kuin Jumala, ei edes Poika (jae 32).

Aluksi Jumala loi taivaan ja maan (1 Moos 1:1), lopuksi hän hävittää ne (jae 31). Ainoa kestävä perusta elämälle on Jumalan sana (jae 31, Matt 7:24-27, Jes 40:8).

”Se päivä” (jae 32) on ilmaisu, joka usein tarkoittaa kaiken loppua (Aam 8:3,9, Miika 4:6, 5:9, 7:11-12).

Jeesuksen tulo ihmiseksi (Fil 2:5-11) merkitsi alistumista tiettyihin rajoituksiin (jae 32). Vain Jumala tietää lopun ajankohdan (Sak 14:7). Jokainen, joka väittää tässä asiassa olevansa Jeesusta viisaampi, on harhaopettaja (katso Apt 1:7).

Jeesus ei piirrä opetuslapsille karttaa tai anna tarkkaa aikataulua lopun tapahtumista. Sellaiset saattaisivat johtaa ajattelemaan: ”Loppu on vielä kaukana, ei vielä kannata valvoa ja odottaa Kristusta palaavaksi.” (vertaa Luuk 12:45-46) Jokaisen kristillisen sukupolven on oltava valmis olemaan viimeinen sukupolvi maan päällä.

Valvokaa! Mark 13:33-37

Kaikki sellainen opetus lopunajoista, jossa ei korosteta valvomisen tärkeyttä, on vajavaista, ehkä jopa väärää. Tärkein kehotus, jonka Jeesus antoi lopunaikoihin liittyen oli lyhyt ja ytimekäs: ”Valvokaa!” (jae 37)

Jeesus oli lähdössä pois (jae 34) ja hän jätti seuraajilleen tiettyjä tehtäviä. Onko ovenvartijan tehtävä annettu seurakunnan työntekijöille vai koskeeko se kaikkia kristittyjä? Jos on valvonut yön, ei voi valvoa päivää, joten lienee niin, että tehtävä on annettu joillekin kristityille, ei kaikille. Jos jakeen 37 ”te” tarkoittaa noita neljää opetuslasta (Mark 13:3), tehtävä voisi olla annettu seurakunnan johtajille.

Jakeessa 35 on mainittu neljä jaksoa yöllä. Roomalaiset jakoivat yön neljään yövartioon (Mark 6:48), sen sijaan juutalaisilla yövartioita oli kolme (Luuk 12:38, alaviite).

Kehotus valvomiseen ja varuillaoloon oli jo jakeissa 5, 9 ja 23, mutta tässä synoptisen apokalypsin päättävässä lyhyessä jaksossa tuo kehotus on neljä kertaa: jakeissa 33, 34, 35 ja 37.