Vertaus kylväjästä – Mark 4:1-9

Tällä kertaa Markus antaa vaikutelman, että edellä kuvatuista tapahtumista on kulunut jo jonkin aikaa (jae 1). Evankeliumeja luettaessa on syytä muistaa, että näissä muutamissa luvuissa on kerrottu Jeesuksen toiminnasta noin kolmen vuoden ajalta. Evankelistojen oli pakko jättää kertomatta suuri osa siitä, mitä Jeesus teki (vertaa Joh 21:25 "Paljon muutakin Jeesus teki."). Eri kertomusten välillä voi olla kuukausienkin ”aukkoja”, jotka jäävät meiltä helposti huomaamatta.

Kylväjävertaus on ensimmäinen Markuksen meille kertomista Jeesuksen vertauksista. Kaikkiaan vertauksia on evankeliumeissa noin 30 kappaletta. Niistä vain kolme on kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa: kylväjävertaus, vertaus sinapinsiemenestä (Mark 4:30-32) ja vertaus viinitarhan vuokraajista (Mark 12:1-11).

Kreikassa vertausta tarkoittava sana merkitsee vierekkäin asettamista. Suomen sana ”vertaus” tulee lähelle sitä: verrata johonkin toiseen, siis tavallaan laittaa rinnakkain.

Yleensä vertauksilla on vain yksi tähtäyspiste. Jos vertauksen jokaiselle yksityiskohdalle aletaan etsiä tarkkoja tulkintoja, ajaudutaan yleensä harhaan.

Vertauksia ei aina ymmärretty, vaan ne jäivät osalle kuulijoista arvoituksiksi (vertaa jae 9 ja jakeet 10-12). Jeesus selitti kylväjävertauksen vain opetuslapsilleen, mutta kansa ei kuullut kuin itse vertauksen.

Vertauksien ymmärtäminen vaatii ”harjoittautumista”; tulee tuntea asiat, joista vertauksissa puhutaan. Tämän takia nykyajan suomalainen raamatunlukija ei aina ymmärrä, mitä Jeesus halusi opettaa vertauksellaan tai joskus jopa vertauksen ydin ymmärretään väärin. Tätä ongelmaa voisi kuvata vertauksella talosta ja sen piirustuksista. Arkkitehti ja rakennusmestari ymmärtävät piirustuksia katsomalla, millaisesta talosta on kysymys. Sen sijaan ”maallikko” ei välttämättä saa mitään kuvaa talosta.

Onneksi valtaosa Jeesuksen vertauksista aukeaa ilman erityistietoja, mutta joskus on syytä tutustua tuon ajan tapoihin, jotta voisi ymmärtää, mistä Jeesus oikeastaan puhui ja mitä hän halusi vertauksellaan opettaa.

Veneestä (jae 1) Jeesus pystyi puhumaan suurelle joukolle, joka oli kerääntynyt rannalle. Kapernaumin läheltä on löydetty kohta, jossa ranta nousee amfiteatterimaisesti tarjoten hyvän ”katsomon” suurelle väkijoukolle. Veneessä istuessa Jeesus pystyi myös keskittymään parantamisen sijaan kansan opettamiseen. Istuminen kuului juutalaisten opettajien, rabbien tapoihin.

Tuon ajan maanviljelijä kylvi ensin (jae 3) ja käänsi maan vasta sen jälkeen.

Tie (jae 4) voi tarkoittaa myös pellon halki kulkenutta polkua. Kuivana aikana kansa oli kulkenut pellon poikki ja maa oli tallautunut kovaksi. Näin lintujen oli helppo syödä pintaan jääneet jyvät. Kylvö tapahtui syksyllä, sateiden alettua ja pehmennettyä maan. Mutta sadekaan ei pystynyt pehmentämään kovaksi tallautunutta polkua.

Kun peltoa oli vähän, sitä raivattiin kaikkialle, mistä saattoi odottaa satoa. Myös vuorten rinteitä pengerrettiin. Erityisesti pengerretyillä pelloilla saattoi olla kohtia, joissa multaa oli vain ohuelti kallion päällä. Kun aurinko lämmitti ohuen multakerroksen, kasvu lähti nopeasti käyntiin, mutta koska kasvilla ei ollut syvää multaa, se myös kuivettui nopeasti (jakeet 5-6).

Ohdakkeet olivat tuon ajan pahoja rikkaruohoja (jae 6). Ne saattoivat kasvaa jopa kolme metriä korkeiksi ja kuivua neulanteräviä piikkejä täynnä olleiksi ”pöheiköiksi”. Jos ohdakkeita tuli paljon, satoa ei voinut korjata lainkaan, vaan pelto oli kulotettava (katso 1 Moos 3:18, ohdakkeet maanviljelijän harmina).

Tuona aikana hyvänä satona pidettiin kymmenkertaista satoa, tosin yhdessä korressa saattoi olla kolmisenkymmentä, parhaimmillaan jopa sata jyvää (jae 8, katso 1 Moos 26:12).

Usein selitetään, että vertauksen kylväjä olisi ollut erityisen tuhlailevainen kylvössään: hän kylvi sinnekin, mistä satoa ei olisi saatavissa. Mutta mitä ilmeisimmin kylväjä odotti satoa kaikesta kylvämästään; ei hän ajatellut, että osa olisi automaattisesti mennyt hukkaan. Hän toivoi satoa kaikista jyvistä, mutta tiesi, ettei kaikista jyvistä satoa sittenkään tulisi.

Jumala kylvää Sanaansa sinnekin, mistä on vaikea odottaa satoa, mutta silti kaikki Jumalan Sanakin tulee kylvää niin, että siitä odotetaan satoa.

Sadonkorjuu oli juutalaisille vertauskuva Jumalan valtakunnasta ja Jumalan tuomiosta (Joel 4:13 "Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää. Tulkaa polkemaan viinikuurnaa, se on jo täynnä, altaissa viini kuohuu yli reunojen. Suuri on kansojen pahuus", katso myös Ilm 14:14-20: "...Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: "Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi...").

Jae 9 voidaan tulkita kahdella tavalla:
1. Koska teillä kaikilla on korvat, kuulkaa, mitä Jumala haluaa puhua teille.
2. Jokainen ei ymmärrä, mutta jos Jumala on antanut sinulle hangellistä näkökykyä, käytä sitä (vertaa Matt 16:17).

Jälkimmäinen lienee oikea tulkinta tässä kohdassa (vertaa jakeet 11-12).

Vertausten tarkoitus – Mark 4:10-12

Jae 10 paljastaa, etteivät vain kaksitoista apostolia kuuluneet Jeesuksen opetuslapsijoukkoon, vaan se oli laajempi (vertaa Apt 1:21-22).

Ilmeisesti Markus on tässä kohdassa poikennut aikajärjestyksestä. Jaetta 9 tulisi seurata suoraan jakeet 21-34, sillä vielä jakeessa 36 Jeesus on veneessä. Lisäksi opetuslapset puhuvat vertauksista, ei vain yhdestä (kylväjä)vertauksesta.

On myös mahdollista, että jakeiden 21-34 kertomat vertaukset on puhuttu eri yhteydessä ja Markus on halunnut yhdistää lukuun 4 Jeesuksen opetuksia Jumalan valtakunnasta. Samalla tavalla Matteus on lukuun 13 kerännyt seitsemän vertausta Jumalan valtakunnasta, ja niistäkin ensimmäisenä on kylväjävertaus.

On tärkeää huomata jännitys jakeiden 10 ja 11 välillä (katso myös jae 13). Vaikka Jeesus sanoo, että Jumala on antanut (huomaa passiivi jakeessa 14) omilleen ymmärryksen käsittää Jumalan valtakunnan salaisuus, silti opetuslapsetkin joutuivat kysymään, mitä kylväjävertaus tarkoitti. Usko on Jumalan lahja ja vain sillä voi käsittää Jumalan salaisuuksia, mutta se ei tarkoita, että uskova heti ymmärtäisi kaiken. Itse asiassa Markus moneen kertaan (mm. Mark 9:32) tuo esiin Jeesuksen lähimpienkin opetuslasten ymmärtämättömyyden. Uskossa on aina kasvuvaraa, meistä ei tule tämän elämän aikana valmiita tai täydellisiä.

Jae 11 johtaa helposti harhaan. Sen voisi kääntää selittäen: ”Sekä te että nuo ulkopuoliset kuulette (vertauksia) Jumalan valtakunnasta, mutta te käsitätte niiden puhuvan minusta, sen sijaan ulkopuolisille ne jäävät käsittämättömiksi arvoituksiksi.” Sekä hepreassa että arameassa ”vertaus” ja ”arvoitus” ovat sama sana (Ps 49:5, 78:2, Sananl 1:6, Hes 17:2).

Jumalan valtakunnan salaisuus on pohjimmiltaan se, että Jumalan valtakunta tuli maan päälle Jeesuksessa (Luuk 17:20-21, katso myös 1 Kor 2:1-5). Vanhassa testamentissa salaisuus tarkoitti Jumalan sinetöityä suunnitelmaa, jonka hän paljastaisi vasta, kun sen aika olisi koittanut (Dan 2:19,30,47, 4:6, 12:4).

Jakeessa 12 on lainaus Jes 6:9-10:stä. Tosin siinä on yksi muutos: kun heprealainen teksti puhuu terveeksi tekemisestä, nyt puhutaan anteeksisaamisesta. Mutta ne kaksihan ovat lopulta sama asia, ne kuuluvat erottamattomasti yhteen (vertaa Mark 2:1-12). Samaa Jesajan kohtaa lainataan myös Joh 12:40:ssä ja Apt 28:26-27:ssä (molemmissa puhutaan parantumisesta).

Jesajan kohta on suoraa jatkoa Jesajan kutsumusnäylle. Jumala siis lähetti profeetan paaduttamaan kansaansa! Miten näin voi tapahtua? On tärkeää nähdä, ettei Jumalan sana voi palata tyhjänä takaisin (Jes 55:11): jos se ei saa synnyttää uskoa ja vetää ihmistä lähemmäs Jumalaa, se paaduttaa ja etäännyttää ihmistä Jumalasta. Ihminen, joka ei ota evankeliumia vastaan, paaduttaa itseään. Polku (jae 4) tallautuu yhä kovemmaksi.

Vertaukset ovat välttämättömiä puhuttaessa Jumalan valtakunnasta, koska emme koskaan pysty käsittämään sitä vajavaisella järjellämme. Jumalan on puhuttava meille tavalla, jonka voimme käsittää.

Kylväjävertauksen selitys – Mark 3:13-20

Sen ymmärtäminen, että vertauksissa on kysymys Jumalan sanan (jae 14) levittämisestä, on avain kaikkiin luvun 4 vertauksiin (jae 13).

Jae 15 muistuttaa meitä hengellisen taistelun todellisuudesta

"Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä."
(1 Piet 5:8).

Ei Saatana pyri ottamaan Jumalan sanaa pois vain niiltä, jotka kuulevat evankeliumin ensimmäisen kerran, vaan eri tavoin hän pyrkii erottamaan kaikki ihmiset Jumalasta (jakeet 16-19)

Jakeiden 16 ja 17 ymmärtäminen on Lähi-Idän asukkaille helpompaa kuin meille suomalaisille. Siellä kuivuus voi kestää vuosia. Kun sateet tulevat, autiomaa kukoistaa, mutta kuiva itätuuli voi kuivattaa kaiken päivässä (Matt 6:30). Toisaalta syvään juurtunut palmu kasvaa vuodesta toiseen, vaikka sateita ei tulisikaan: sen juuret ulottuvat niin syvälle, että kuivanakin aikana se saa kosteutta.
Kristityn tulee juurtua Kristukseen (Kol 2:7). Vain siten hän voi kestää Sanan takia tulevissa vainoissa ja ahdistuksissa uskovana (Mark 8:34-38, 10:30, 13:9-13).

Hyvinkin kasvun alkuun päässyt ja syvään juurtunut vilja saattoi kuolla, jos ohdakkeet nousivat ja tukahduttivat sen (jae 18). Tämä maailma tarjoaa monenlaisia korvikkeita uskolle Jumalaan (jae 19). Eri aikoina Saatana houkuttelee eri tavoin. Hän tuntee ihmisen heikot kohdat ja tietää, mikä on erityisen tehokas kiusaus kenenkin kohdalla. Ei hän kiusaa kaikkia samalla tavalla: kiusaus, joka on lähimmäisellesi lähes voittamaton, voi olla sinulle helppo ja päin vastoin.

Maallinen rikkaus ja hyvinvointi on kaikkina aikoina ollut vahva kiusaus (katso Mark 10:17-25, 5 Moos 8:17-20, 32:15, Sananl 30:7-9, Saarn 2:4-11, Jaak 5:1-6).

Kaiken edellä luetun jälkeen voi tuntua lähes ihmeeltä, että edes osa siemenistä tuottaa satoa (jae 20). Tulee muistaa, että hengellinen sato on aina Jumalan ihme (1 Tess 1:2-6).

Kylväjävertaus muistuttaa meitä siitä, minkä tämän päivänkin maanviljelijä tietää omasta kokemuksestaan: sato ei ole riippuvainen vain kylväjän taidoista ja ahkeruudesta. Paraskin kylvö voi epäonnistua, jos olosuhteet ovat huonot. Maanviljelijä ei yksin päätä, paljonko syksyllä korjataan satoa.

Hengellisessä työssä sato on aina Jumalan työn varassa. Meidän tulee kylvää Sanaa taitavasti ja ahkerasti, mutta siitä huolimatta lopullinen tulos on Jumalan kädessä (1 Kor 2:5, 3:1-11).

Jumalan Sana tuottaa suuremman sadon kuin mikään muu kylvötyö: iankaikkisen elämän. Pienestä alusta kristillinen kirkko on kasvanut kaikkialle maailmaan. Mutta vieläkin on kasvun varaa, yhä on Sanan kylvämisen aika.

Sanan oikea kuuleminen – Mark 4:21-25

Jeesus ottaa arkielämästä tutun esimerkin - lampun. Lamput olivat savisia "kannuja", joiden nokasta tuli sydän. Öljy oli oliiviöljyä. Lamppu sytytetään laitettavaksi lampunjalkaan (jae 21). Vakan alla se sammuu. Vakkaa käytettiin lampun sammuttamiseen, ettei huoneeseen olisi tullut käryä. Sängyn alla lamppu kyllä palaisi, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä.

Samalla tavalla usko Jeesukseen on tarkoitettu näkyväksi, ei kätkettäväksi. Huomaa jakeen 21 opetus: uskon tulee valaista koko elämää, ei vain pientä osaa siitä. Samalla jakeessa on maailmanlähetyksen näkökulma: Jeesus on koko maailman valo:

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
(Joh 8:12).

Jumalan salattu pelastussuunnitelma oli murtautumassa esiin (jae 22).

Jae 23 paljastaa, että nämä vertaukset on kerrottu kansalle, ei pelkästään opetuslapsille.

Jae 24 muistuttaa oikeudenmukaisuudesta. Toiselta ei tule vaatia enempää kuin itseltä. Mittaaminen toi juutalaisen kuulijan mieleen ajatuksen Jumalan tuomiosta.

Jae 25 on askarruttanut monia raamatunlukijoita.

Markuksen kirjoittaessa sitä oli helppo soveltaa juutalaisiin. He kuvittelivat omistavansa Jumalan ilmoituksen, mutta kun he hylkäsivät Jeesuksen, he menettivät myös Jumalan ja hänen ilmoituksensa.
Mutta me voimme soveltaa sanat myös tähän päivään: jos Jumalaa ei oteta vastaan, ajaudutaan yhä kauemmas hänestä, paadutaan.

Jumalan valtakunta on luonteeltaan tällainen: jos luulee jo omistavansa kaiken, jää Jumalan siunausten ulkopuolelle ja lopulta menettää kaiken. Itsetyytyväisyys uskon asioissa on hyvin vaarallista. On oltava valmis ottamaan vastaan uusia Jumalan lahjoja, ettei menetä vanhojakin.

Jumalan antamat lahjat tulee laittaa käyttöön. Jos opettelee uuden kielen, se unohtuu pian, jos sitä ei käytetä.

Itsestään kasvava vilja – Mark 3:26-29

Tämä vertaus on vain Markuksen evankeliumissa. Se on tavallaan vastapaino, täydennys kylväjävertaukselle. Kylväjävertaus korosti maaperän merkitystä, tämä vertaus tuo esiin sen, että ratkaisevaa on sittenkin Jumalan työ. Kun maanviljelijä on tehnyt kylvötyön loppuun, hänen on odotettava sadonkorjuun aikaa. Hän ei voi jouduttaa sadon valmistumista eikä toisaalta estää sitä. Kylvön jälkeen kaikki tapahtuu ”automaattisesti” (tätä tarkoittaa kreikan sana, joka on jakeessa 28 käännetty ”itsestään”).

Tänä päivänä maanviljelijä voi keinokastella ja käyttää tuholaismyrkkyjä yms., mutta siitä huolimatta jae 27 on yhä totta: kasvu on ihme, se on Jumalan teko, jota ihminen ei pysty määräilemään.

Jae 28 muistuttaa siitä, että asioilla on oma järjestyksensä. Paavalin Roomalaiskirje on esimerkki siitä, kuinka hengellisilläkin asioilla on oma järjestyksensä, sielläkin ”on noustava tyvestä puuhun”. Monet hengelliset liikkeet joutuvat vaikeuksiin, kun halutaan mennä suoraan pyhitykseen, ohi vanhurskauttamisen.

Ihmisen Poika kylvää pelastuksen siemenen ihmiskuntaan (jae 26). Hän myös korjaa sadon, kun sen aika tulee (jae 29).

Viljelijän on odotettava, että sato on kypsää (jae 29). Jos sen korjaa liian aikaisin, sillä ei tee mitään. Jeesuksen opetuslapsissa oli ainakin yksi selootti, vastarintaliikkeen mies: Simon Kananeus (Mark 3:18, ehkä myös Juudas Iskariot, katso selitys Mark 3:13-19:ään). Ehkä jae 19 oli hänelle muistutus siitä, ettei Jumalan valtakuntaa voi toteuttaa väkivalloin, itse valittuna aikana, vaan on odotettava aikaa, jonka Jumala itse on valinnut (katso 1 Kor 3:10-13).

Jakso muistuttaa myös siitä, ettei ihminen voi estää Jumalan valtakunnan kasvua. Sanassa on voima ja se tekee työtään - osin salassakin. Jumala saattaa aloittamansa työn päätökseen (Fil 1:3-6).

Sinapinsiemen – Mark 4:30-32

Tämä vertaus on kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa (katso Matt 13:31-32 ja Luuk 13:18-19).

Sinapinsiemenen pienuus oli yleinen sananparsi (jae 31). Se painaa noin yhden milligramman eli yhteen kiloon tarvitaan noin miljoona siementä. Sinappipensas kasvaa 2-3 metriä korkeaksi (jae 32). Sato on paljon enemmän kuin satakertainen (Mark 4:8,20).

Varjossa oleminen (jae 32) oli tuohon aikaan myös poliittinen ja uskonnollinen käsite. Suuret valtakunnat ottivat pienempiä suojaansa, varjoonsa (Hes 31:6, Dan 4:9,18). Toisaalta Jumala oli antanut lupauksen, että aikojen lopulla kaikki kansat etsisivät varjoa Israelin vuorelle istutetun puun suojista (Hes 17:23-24).

Jos katsomme tuon ajan historiaa, näemme, että Jeesuksen vertaus toteutui. Se, mitä hän teki, oli omana aikanaan mitätöntä; ei se yltänyt Rooman keisarien ja muiden mahtavien tekojen rinnalle. Mutta tuosta pienestä siemenestä kasvoi suuri puu, kristillinen kirkko ja lopulta se kantaa hedelmää aina iankaikkisuuteen asti.

Muista myös Jeesuksen sana sinapinsiemenen kokoisen uskon riittävyydestä (Luuk 17:6).

"Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta."
(Matt 17:20)

Tiivistelmä vertausten käytöstä – Mark 4:33-34

Markukselle on tyypillistä kokoelmat. Nyt päättyy vertausten kokoelma (4:1-34) ja alkaa ihmeiden kokoelma (4:35-5:43), luvussa 13 on kokoelma viimeisistä tapahtumista kertovista Jeesuksen puheista jne.

Uudemman kerran Markus muistuttaa, että hän on kertonut vain osan Jeesuksen kertomista vertauksista (jae 33, vertaa Mark 4:2).

Nyt oli vielä vertausten aika, avoimen julistuksen aika tuli vasta myöhemmin, hieman ennen Jeesuksen kärsimistä ja kuolemaa (Joh 16:29-30) ja sitä seuranneessa (pakana)lähetyksessä (Mark 13:10-13).

Selittää (jae 34) tulee kreikassa solmun avaamista tarkoittavasta sanasta. Selittäminen avasi vertausten solmut. Jumala tekee tänäänkin uskovissa työtään; Pyhä Henki avaa heille Raamattua, Jumalan ilmoitusta (jae 34, Joh 14:26).

Jeesus tyynnyttää myrskyn – Mark 4:35-41

Sama päivä (jae 35) viittaa siihen, että kaikki tässä luvussa kerrotut vertaukset olisi alunperin kerrottu yhden päivän aikana (vertaa jakeet 1 ja 36). Jos näin on, jakeet 10-20 kuuluisivat aikajärjestyksen mukaisesti kerrottuna muualle. Mutta on myös mahdollista, ettei jakeiden 36 ja 1 maininta veneestä sittenkään tarkoita samaa tilannetta Jeesuksen julkisessa toiminnassa.

Vastarannalle lähteminen (jae 35) olisi voinut tarkoittaa lähtemistä Gennesaretin järven yli suoraan itään tai kohti kaakkoa, Gerasan aluetta. Se, että Jeesus opetuslapsineen päätyi Gerasan alueelle (Mark 5:1), voi olla alkuperäinen suunnitelma tai myrskyn aikaansaama muutos matkareittiin.

Jakeessa 36 mainitut toiset veneet osoittavat kertojan olleen silminnäkijä. Veneet mainitaan, koska ne olivat mukana järvellä, vaikka niillä ei ole mitään merkitystä kertomuksessa. Ei edes kerrota, kuinka niiden kävi myrskyssä. Ehkä niissäkin oli Jeesuksen opetuslapsia (vertaa jae 10).

Ilmeisesti myrsky (jae 37) tuli lännestä, Välimereltä - ajautuihan vene Gerasan alueelle (Mark 5:1). Gennesaretin järven pinta on noin 200 metriä Välimeren pintaa alempana ja joskus myrsky nousee nopeasti, kun Välimereltä tulee tuuli, joka laskeutuessaan alas vuorten rinnettä jäähtyy ja synnyttää myrskyn. Markus käyttää myrskystä sanaa, joka tarkoittaa ”alhaalta ylös puhaltavaa tuulta”, siis pyörremyrskyä.

Gennesaretin järvessä ei ole yhtään saarta, joten myrskyn puhjetessa hukkumisen vaara oli todellinen: suojaa ei löydy, jos ei selvitä rannalle asti.

Jakeessa 38 on evankeliumien ainoa maininta Jeesuksen nukkumisesta. Hän eli kuten muutkin ihmiset, väsyi ja tarvitsi unta.

Nukkuminen (jae 39) oli merkki levollisuudesta ja luottamuksesta siihen, että Jumala pitää asioista huolen (3 Moos 26:6, Job 11:18-20, Ps 3:6, Sananl 3:21-26)

"Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa."
(Ps. 4:9)

Jakeen 38 sanoihin sisältyy sekä avunpyyntö että moite. Ilmeisesti opetuslapset odottivat Jeesuksen ryhtyvän veneen perämieheksi: ”Tee oma osasi, olethan perämiehen paikalla!” (jae 38) Tyynellä perämiestä ei tarvittu, soutajat pystyivät itse ohjaamaan venettä, mutta myrskyn tultua perämies oli tarpeen.

Mutta Jeesus ei ryhtynyt merimieheksi, vaan hän tyynnytti myrskyn (jae 39). Jeesus ei käytä "loitsuja" yms. tai pyydä Jumalalta apua, vaan hän toimii itse, sillä hän on Jumala, jolla on valta tuulen ja meren vallan yli (Job 38:8-11, Ps 65:8, 89:10, 93:3, 104:5-9, 107:29, Jer 5:22, 31:35).

"Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät."
(Ps. 107:29)

Usko (jae 40) tarkoittaa perimmiltään sitä, ettei Jeesuksen kanssa oltaessa hukuta - ei maallisiin eikä hengellisiin myrskyihin. Jeesuksen seurassa pelastuu.

Koko ihmeistä kertova jakso (4:35-5:43) pyrkii vastaamaan kysymykseen: ”Kuka Jeesus oikein on?” (jae 41)

Tälle kertomukselle on kaksi ”rinnakkaiskohtaa” Vanhassa testamentissa. Joonakin nukkui myrskyn raivotessa ja uhatessa upottaa laivan (Joona 1:5-6), jolloin hänetkin herätettiin. Myrskyn tyynnyttyä - sen jälkeen, kun Joona oli heitetty mereen - (pakana)merimiehet pelkäsivät ja kunnioittivat Herraa (Joona 1:16).

Punaisen meren läpikulkemisen jälkeen israelilaiset pelkäsivät Herraa (2 Moos 14:31).

Meri oli israelilaisille tuhovoima. Siksi jakeessa 39 pitää kääntää ”meri” - vaikka oltiinkin Gennesaretin järvellä - sillä tälläkin kertaa Jumala osoitti valtansa yli luonnonvoimien ja Jumalaa vastustavien tekijöiden.