Kirkastusvuorella – Matt 17:1-8

Myös Markus (Mark 9:2-8) ja Luukas (Luuk 9:28-36) kertovat kirkastusvuoren tapahtumista. Kaikki mainitsevat, että se tapahtui noin viikon kuluttua Pietarin tunnustuksesta Filippoksen Kesareassa (Matt 16:13-20). Miksi evankelistat haluavat korostaa tätä yhteyttä? Ajattelen, että Luukas on antanut meille vihjeen, kun hän sanoo, että Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa hänen kuolemastaan (Luuk 9:31). Kun Pietari oli ymmärtänyt Pyhän Hengen johtamana, että Jeesus oli Jumalan lupaama Messias, hän ei ollut ymmärtänyt, että tuon Messiaan tie kulkisi kärsimykseen. Nyt kirkastusvuorella he saivat nähdä Jeesuksen kirkkauden. Mutta myös kuulla, kuinka hän tulisi kuolemaan.

Sekä Mooses että Elia olivat päättäneet maallisen elämänsä erikoisella tavalla. Jumala oli haudannut Mooseksen salaiseen paikkaan (5 Moos 34:6) ja Elia oli otettu tulisilla vaunuilla taivaaseen (2 Kun 2:1-18). Jeesuskin tulisi kuolemaan erikoisella tavalla. Ei yhtä hohdokkaasti kuin Mooses ja Elia, mutta vielä merkityksellisemmin: hän sovittaisi koko maailman synnit Golgatan ristillä.

Opetuslapsille oli äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, että kirkkauden Herra voisi olla myös Herran kärsivä palvelija. Kirkastusvuorella he saivat todistuksen Jeesuksen kirkkaudesta, vallasta ja pyhyydestä. Silti edessä olisi noin puolen vuoden kuluttua Golgatan kärsimys ja kuolema. Jumalan tiet eivät ole meidän teitämme (Jes 55: 8-11).

Pietari, Jaakob ja Johannes (jae 1) muodostivat opetuslapsijoukon ydinjoukon. Heidät Jeesus otti myös Getsemanessa lähelle itseään (Matt 26:37). Pietari muisteli näitä tapahtumia kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetussa kirjeessään (2 Piet 1:16-18). Myös Johanneksen evankeliumissa on viittaus näihin tapahtumiin (Joh 1:14).

Vuori (jae 1) oli mitä ilmeisimmin Hermon. Se oli lähellä Filippoksen Kesareaa ja sen huippu oli asumaton, onhan se noin 2800 metrin korkeudessa merenpinnasta. Perinteinen paikka eli Tabor tuskin on oikea. Sen huippu oli asuttu jo Jeesuksen aikana ja se sijaitsi aika kaukana, Etelä-Galileassa.

Mooses (jae 3) edusti lakia ja Elia (jae 3) profeettoja. Molemmat olivat viitanneet tulevaan Messiaaseen. Jeesus tuli täyttämään lain vaatimukset ja monet profeetat olivat ennustaneet tulevasta Messiaasta.

Markus (Mark 9:5) ja Luukas (Luuk 9:33) sanovat, ettei Pietari ymmärtänyt, mitä hän puhui, kun hän ehdotti majojen rakentamista vuorelle (jae 4). Luukas kertoo, että ehdotus tapahtui, kun Mooses ja Elia olivat poistumassa. Ilmeisesti Pietari olisi halunnut jäädä vuorelle, suurten hengellisten kokemusten keskelle. Mutta Jeesuksen tehtävä jatkui tavallisen elämän keskellä. Samoin tänäänkin Jumala haluaa antaa meille hengellisiä kokemuksia uskomme vahvistukseksi, mutta ne eivät saisi johtaa meitä eristäytymään tavallisesta elämästä, vaan päinvastoin viemään sanoma Jumalasta ja hänen voimastaan juuri sinne, missä on heikkoutta ja syntiä.

Kirkon historiasta voidaan poimia lukemattomia esimerkkejä erilaisista eristäytyvistä. Luostareita on rakennettu vuorille ja autiomaihin. Mutta ei Jumala halua omiensa eristäytyvän maailmasta.

Oikea hengellinen kokemus johtaa nöyryyteen (vertaa jakeet 6-7) eikä kerskailuun ja hengelliseen ylpeyteen (vertaa 2 Kor 12:7-9).

Jumalan tunnustus (jae 5) on sama kuin mikä kuultiin Jeesuksen kasteella Jordanilla (Matt 3:17: "Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."). Nyt jatkona on kehotus kuulla Jeesusta.

Pilvi (jae 5) oli jo Vanhassa testamentissa Jumalan läsnäolon merkki (2 Moos 19:16-25 – lain antaminen, 2 Moos 40:34 – pilvenpatsas johdattajana autiomaavaelluksessa, 1 Kun 8:10 – temppelin vihkiminen ja Apt 1:9 – pilvi vei Jeesuksen taivaaseen helatorstaina).

Pyhän Jumalan kohtaaminen synnyttää ihmisessä pelkoa (jae 6, vertaa 2 Moos 33:12-23, erityisesti jae 20: "Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon."). Voimme kohdata Jumalan pyhyyden vain Jeesuksen turvissa, kuten uskonpuhdistaja Martti Luther opetti.

Matteus lopettaa kertomuksensa vaikuttavasti: lopulta tärkeintä on yksin Jeesus (jae 8). Mitään muuta ei tarvita, minnekään muualle ei tarvitse katsoa. Hengelliset kokemukset haalenevat ja lopulta unohtuvat. Mutta Jeesus ei koskaan menetä merkitystään. Emme voi perustaa uskoamme minkään muun varaan. Kaikki muu sortuu lopulta (vertaa Matt 7:24-27).

Ilmeisesti Jeesus ja kolme opetuslasta olivat kirkastusvuorella koko yön, sillä Luukas kertoo, että opetuslapset vaipuivat syvään uneen (Luuk 9:32) ja että vuorelta tultiin alas vasta seuraavana päivänä (Luuk 9:37).

Kysymys Eliasta – Matt 17:9-13

Viidennen ja viimeisen kerran Matteuksen evankeliumissa Jeesus käskee opetuslapsiaan vaikenemaan näkemästään (jae 9). Takana on jälleen kansan väärät messiasodotukset. Jeesus ei halunnut millään tavoin kannustaa kansan odotuksia maallisesta messiaasta, kapinajohtajasta (vertaa Joh 6:14-15). Ristinkuoleman jälkeen ei enää ollut vaaraa, että kukaan haluaisi tehdä Jeesuksesta kapinajohtajan. Toisaalta on syytä myös nähdä se, että voitto pimeyden valloista saatiin vasta Golgatalla: ennen sitä puhe Jeesuksen kirkkaudesta olisi ollut ”ennakoivaa”.

Mielenkiintoista on, että Pietari liittää kirjeessään kirkastusvuoren tapahtumat siihen, että ihminen ei voi luonnostaan ymmärtää Jumalan ilmoitusta, vaan siihen tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen työ:

"...olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.
Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.
Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."
(2 Piet 1:16-21)

Markus sanookin, että opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitti Jeesuksen puhe kuolleista nousemisesta:

"He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä."
(Mark 9:10)

Lainopettajien perinteinen tulkinta Mal 3:22-24:stä (joka on meidän Vanhan testamenttimme päätös) oli se, että ennen Messiaan tuloa Elia palaa maan päälle. Jeesus sanoo, että Johannes Kastaja oli tuo Elia, mutta kansa ei ottanut häntä ja hänen todistustaan vastaan (jakeet 11-12, vertaa Matt 11:11-15, katso myös Matt 14:1-12). Samoin Jeesuskin joutuisi hylätyksi ja kokisi kuoleman kansan käsissä (jae 12). Mielenkiintoista on, että Johannes juuri ennen puhettaan Kristuksen kirkkaudesta puhuu siitä, kuinka maailma ei ottanut Jeesusta vastaan (Joh 1:9-11).

Pahan hengen karkottaminen – Matt 17:14-21

Kirkastusvuorelta Jeesus ja opetuslapset palaavat elämän ongelmien keskelle. Tällä kertaa kyse on nimenomaan pahan hengen aiheuttamasta sairaudesta (jae 18). Silti lääketieteellinen diagnoosi voisi hyvin olla ollut epilepsia, kuten moni raamatunkäännös jakeessa 15 kääntää. Kyse oli usein toistuvista kohtauksista, jotka antiikin aikana yhdistettiin kuun liikkeisiin taivaalla. Ei kaikki sairaus ole lähtöisin pahoista hengistä, mutta sekin on mahdollista myös tänään. Sairauksien nimet ovat aina hankalia käännettäviä. Kuunvaihetautinen (jae 15) on sanatarkka käännös, mutta meillä puhuttiin aiemmin kaatumataudista, nyt epilepsiasta.

Markus kertoo, että poika oli mykkä (Mark 9:17) ja Luukas kertoo (Luuk 9:38), että poika oli perheen ainoa lapsi. Oli siis kyse myös isän hädästä: kuka pitäisi hänestä ja hänen vaimostaan huolta heidän vanhuudessaan.

Jeesus oli antanut opetuslapsilleen vallan parantaa sairaita, kun hän lähetti heidät julistamaan evankeliumia (Matt 10:8). He olivat ilman muuta myös niin tehneet. Mutta tällä kertaa he olivat epäonnistuneet (jae 16). Syy oli tällä kertaa erityisen voimakas vastustaja (jae 21, joka puuttuu useimmista käsikirjoituksista ja siksi se on sulkeissa – se on mitä ilmeisimmin siirtynyt vastaavasta Markuksen evankeliumin kohdasta: Mark 9:29, joko tarkoituksellisesti tai kopiointivirheen takia – kopioijat osasivat usein tekstit ulkoa ja niin lauseita saattoi tulla toisesta evankeliumista kuin mitä kopioitiin). Opetuslasten usko ei riittänyt (vertaa Apt 19:11-16 ja Luuk 14:25-35).

Oleellisinta on tulla Jeesuksen luo (jae 17: "Tuokaa poika tänne."). Sieltä löytyy meille apu. Pieninkin usko (jae 20) riittää, koska se pitää sisällään kaikki Jumalan mahdollisuudet.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että elävä usko ei edes pyydä muuta kuin sellaista, joka on Jumalan tahto. Uskon suurteot eivät ole taikatemppuja, vaan ne tapahtuvat uskon synnyttämiseksi myös toisissa ihmisissä (vertaa Joh 20:30-31). Usko voi toteuttaa vain sellaista, joka on Jumalan tahto. Paavali puhuu erityistä uskon armolahjasta, jonka kautta usko voi tulla erityisen voimallisella tavalla ilmi (1 Kor 12:9: ..."toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan...").

Sinapinsiemen (jae 20) oli pienin tunnettu hyötykasvin siemen (vertaa Matt 13:31-32).

Matteus ei kerro pojan isän ja Jeesuksen uskoa koskevasta keskustelusta (Mark 9:22-24). Ehkä opetuslasten epäonnistuminen johti siihen, että Jeesus halusi vahvistaa isän heikkoa uskoa. Huomaa kuitenkin suuri ero epäuskon (jae 17) ja vähäinen, heikon uskon (jae 20) välillä. Epäusko koituu ihmisen kadotukseksi. Vähäistä uskoa Jumala voi kasvattaa.

Toinen kärsimysilmoitus – Matt 17:22-23

Pietarin tunnustuksen jälkeen Jeesus oli ensimmäisen kerran puhunut opetuslapsilleen avoimesti kärsimisestään ja kuolemastaan (Matt 16:21-23). Nyt hän puhuu siitä toisen kerran. Kolmannen kerran Matteus sanoo Jeesuksen puhuneen kärsimisestään ja kuolemastaan viimeisellä matkallaan Jerusalemiin, kun jo noustiin Jerikosta kohti Jerusalemia (Matt 20:17-19).

Tokihan Jeesuksen puheissa oli monta kertaa muulloinkin viittauksia hänen kärsimiseensä, mutta nämä kolme selkeää kärsimysilmoitusta Matteus on kirjannut evankeliumikirjaansa. Antaminen ihmisten käsiin (jae 22) pitää sisällään viittauksen Jeesuksen kavaltamiseen.

Ensimmäistä kärsimysilmoitusta opetuslapset eivät käsittäneet eivätkä ottaneet vastaan. Nyt he ymmärsivät jo enemmän, koska Jeesuksen puhe teki heidät surullisiksi (jae 23). Mutta vieläkään he eivät kuulleet kaikkea, mitä Jeesus sanoi: puhe ylösnousemuksesta ei ”mennyt perille” vieläkään.

Temppeliveron maksaminen – Matt 17:24-27

Mooseksen laissa oli määrätty, että jokaisen 20 vuotta täyttäneen juutalaisen miehen tuli maksaa ”henkiveroa” puolisekeliä. Se oli sama kaikille – rikas ei saanut maksaa enempää kuin köyhäkään (2 Moos 30:12-16, katso myös 2 Aikak 24:9, Neh 10:32-34). Vero käytettiin temppelin kuluihin. Kapernaum oli tuolloin Jeesuksen kotikaupunki ja yksi verojen keruun keskuksia. Siksi oli luonnollista, että asiaa kysyttiin juuri siellä.

Ilmeisesti epäiltiin, ettei Jeesus olisi halukas maksamaan veroa (jae 24). Essealaiset ja muutamat muut ryhmät vastustivat tuota veroa. He eivät arvostaneet temppelipalvelusta.

Pietari on taas kerran yli-innokas ja vastaa miettimättä asiaa kunnolla (jae 25). Jeesus osoittaa, ettei hänen oikeastaan pitäisi maksaa veroa, mutta jottei asiasta syntyisi riitaa, hän kehottaa Pietarin menemään kalaan ja ottamaan kalan suusta rahan ja maksamaan veron itsensä ja Pietarin puolesta. Jeesus oli siis valmis kulkemaan kahden virstan matkan yhden sijaan (Matt 5:41): Pietarin veroahan ei oltu kysytty (kulkemisessa oli kysymys myös verosta: palveluksesta jota miehitettyjen alueiden asukkaiden piti suorittaa roomalaisille).

Jeesus oli itse asiassa tullut lopettamaan temppelin palveluksen, kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää (Hepr 9:1-10:18, vertaa Joh 2:13-25). Mutta hän halusi alistua sen esivallan alle, jonka Jumala silloin oli antanut, ja joka myöhemmin tuomitsisi hänet kuolemaan (vertaa Room 13:1-10).

Tuon ajan valtiot perivät usein veroja nimenomaan valloitetuilta kansoilta. Esimerkiksi Rooman kansalaisilla oli monia etuoikeuksia ”tavallisiin ihmisiin” verrattuna.

Kreikassa – ja myös venäjässä – jakeessa 24 puhutaan ”kaksidrakmaisesta” ja jakeessa 27 ”staterista” eli neljästä drakmasta. Hopearaha riitti sekä Jeesuksen että Pietarin veroon. Vero vastasi suunnilleen kahden päivän palkkaa.

Gennesaretin järvessä elää Galilean karppi (Pilepa galilae), joka pitää poikiaan suussaan. Sen suusta on löytynyt rahojakin. Rahan löytyminen kalan suusta ei sinänsä ollut suuri ihme. Ihme oli se, että se oli juuri oikean kokoinen raha ja että se oli ensimmäisen kalan suussa, jonka Pietari sai.

Vain Matteus kertoo tämän. Kun hän kirjoitti juutalaisille, on helppo ajatella, että asia oli hänen lukijoilleen ajankohtainen. Eli Matteus näyttäisi kirjoittaneen ennen temppelin hävitystä vuonna 70 jKr. Sen jälkeen roomalaiset keräsivät tuota veroa omiin tarkoituksiinsa.