Sapatin herra – Matt 12:1-8

”Niihin aikoihin” nousee siitä, että ennen evankeliumien kirjoittamista kertomuksia Jeesuksen teoista kerrottiin kristittyjen jumalanpalveluksissa. Ilmeisesti Matteuskaan ei tarkoita, että nyt kerrottu olisi tapahtunut juuri edellisessä luvussa tapahtuneiden asioiden jälkeen.

On toukokuun loppu tai kesäkuun alku, viljankorjuun aika. Juutalaisten yksi suuri juhla eli viikkojuhla (2 Moos 34:22, 5 Moos 16:9-10) oli kevään elonkorjuujuhla, joka ajoittuu kristittyjen helluntain kohtaan. Tähkäpäiden syöminen pellolla oli nimenomaan Mooseksen laissa sallittu (5 Moos 23:26). Se tähtäsi köyhien auttamiseen. Mutta mukaansa viljaa ei saanut viedä.

Fariseukset eivät puuttuneetkaan siihen, vaan siihen, että Jeesuksen opetuslapset puhdistivat jyvät ja se oli laskettu puimiseksi, mikä taas oli yksi 38.sta sapattina nimenomaan kielletystä työstä. Tässä kohden suomalaisen raamatunlukijan ei pelkän Raamatun tekstin perusteella ole helppo ymmärtää, mikä oli todellinen pahennuksen aihe Jeesuksen opetuslasten toiminnassa.

Jeesus ottaa vastauksessaan esiin tapahtumia, joita fariseuksetkaan eivät tuominneet, vaikka ne olivatkin ristiriidassa Mooseksen lain kanssa. Ensimmäinen oli Daavidin toiminta hänen paetessaan Saulin vihaa (jae 4). Hän söi miehineen temppelin näkyleipiä, joita vain papit olisivat saaneet syödä (1 Sam 21:4-7). Nuo leivät vaihdettiin nimenomaan sapattina.
Muutenkin temppelin papit joutuivat tekemään työtä sapattina eikä heitä silti laskettu lainrikkojiksi (jae 5). Tietyt uhrit oli toimitettava nimenomaan (myös) sapattina (3 Moos 24:8, 4 Moos 28:9-10). Myös ympärileikkaus tehtiin sapattina (Joh 7:23).

Jeesus sanookin, ettei Jumalan edessä tärkeintä ole ulkomuoto ja sen puhtaus vaan ihmisen sisin ja mitä siellä on (jae 7, jossa on lainaus Hoos 6:6:sta).

Tässä jaksossa Jeesus käy suorastaan hyökkäykseen vastustajiaan vastaan. Puhe sapatin herrasta (jae 8) on puhetta, jonka voi sanoa vain lakia suurempi – siis itse Jumala! Samoin jakeen 6 ajatus siitä, että Jeesus on suurempi kuin temppeli on mahdoton, jos hän ei ole itse Jumala. Samalla se oli merkki siitä, että pian temppelin ja sen uhrien aika on ohi, kun Jeesus antaa täydellisen uhrin kaikkien ihmisten kaikkien syntien sovittamiseksi.

Jakeen 4 kertomus vie ajatukset siihen, että Jeesus on uusi Daavid, kauan odotettu Daavidin jälkeläinen, luvattu Messias. Tämä kaikki merkitsee lopulta sitä, että Jeesuksessa on tullut uusi usko. Sapatti ja sen pitäminen oli – ja on – niin keskeinen osa juutalaisuutta, ettei niistä voi luopua ilman, että lopulta koko uskon sisältö muuttuu. Tämä näkyy niistä taisteluista, joita apostoli Paavali sai käydä vastustajiensa kanssa nimenomaan sapatista ja ympärileikkauksesta.

Jakeessa 5 on sana, joka tarkoittaa ääneen lukemista. Pyhät tekstit luettiin aina ääneen synagogajumalanpalveluksissa, mutta muutenkin antiikin aikana luettiin - myös yksin luettaessa – ääneen (vertaa Apt 8:27-30).

Jakeessa 7 Jeesus julistaa oppilaansa syyttömiksi. Se, että he olivat rikkoneet juutalaisten perinnäissääntöjä ja lainopettajien Mooseksen lain tulkintaa, ei tehnyt heistä syyllisiä. Uusi usko oli murtautumassa esiin (vertaa Matt 9:14-17). Jeesukselle laki oli väline, jolla ihminen pyrki kohti Jumalaa. Fariseuksille laista oli tullut päämäärä.

Jeesus ei halua käyttää Messias- tai Daavidin Poika- nimityksiä itsestään, koska niihin liittyi niin voimakkaasti poliittisen vapauttajan ajatus tuon ajan juutalaisuudessa. Hän käyttääkin Danielin kirjan Ihmisen Poika- nimitystä (jae 8, Dan 7:13-14)

Saako sapattina parantaa? Matt 12:9-14

Jakeessa 9 Kirkkoraamattu-1992 tulkitsee kreikkalaista tekstiä. Kirjaimellinen käännös olisi ”heidän synagogaansa”. Kreikkalainen teksti voidaan ymmärtää kahdella tavalla: Jeesus meni juuri siihen synagogaan, jossa edellä kerrotut fariseukset kävivät. Siellä syntyi uusi riita sapatista. Tai sitten Matteus voi viitata siihen, että synagoga eli juutalaisuus ajoi kristityt ulos ja niinpä se ei enää ollut ”meidän synagoga” vaan ainoastaan ”heidän synagogansa”.

Samanlainen muutos on jakeessa 11, jossa on jätetty kääntämättä kreikan sana yksi. Jeesus halusi korostaa tilanteen vaikeutta ja surkeutta: perheen ainoa lammas oli kuolemanvaarassa. Tässä raamatunkäännös hävittää kertomuksen kärjistyksen. Kirkkoraamattu-1992:n tekstin voi ymmärtää niin, että yksi talon sadasta lampaasta joutui vaaraan.

Fariseukset hyväksyivät vain hengenhädässä olevan auttamisen sapattina (jae 10). Muu parantaminen oli sapattina kiellettyä työtä. Tämän miehen sairaus olisi aivan hyvin voinut odottaa päivän tai pitemmänkin ajan, olihan hän sairastanut jo pitkään (jae 10).

Tavallisesti fariseusten työkieltoa sapattina kierrettiin siten, että hätään joutunutta eläintä ruokittiin sapatin ajan ja vasta sapatin päättymisen jälkeen se autettiin hädästä (jae 11). Jeesuksen selkeä ajatus on kuitenkin, että myös eläintä pitää auttaa sapattina (jae 11). Luther opetti: ”Mitä kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve vaativat, sitä voimme tehdä lepopäivänä!”

Jeesuksen käsky miehelle oli mahdoton (jae 13): eihän mies voinut ojentaa surkastunutta kättään! Se oli mahdollista vain Jeesuksen avulla. Tämä on meille esikuva uskon syntymisestä: ilman Jumalan työtä ihmisessä kukaan ei voi uskoa. Näinhän meille opettaa Vähän katekismuksen uskontunnustuksen selityskin.

Vaikka sapattina ei fariseusten mukaan saanut tehdä hyvää, he itse suunnittelivat sapattina toisen tappamista (jae 14). Fariseukset eivät lopulta olleet kiinnostuneet oikeudesta tai Jumalan tahdosta vaan vallasta. Jakeessa 14 on ensimmäisen kerran ilmoitettu Jeesuksen vastustajien halu tappaa hänet.

Herran kärsivä palvelija – Matt 12:15-21

Vastustajien aikeet eivät jääneet Jeesukselta salaan (jae 15). Hän ei paennut, vaan väistyi. Vielä ei ollut lopullisen välien selvittelyn aika. Sekin tulisi aikanaan.

Jälleen (jae 16, vertaa Matt 8:4) Jeesus kieltää parantamiaan ihmisiä kertomasta ihmeistä. Jeesus ei halunnut tulla liitetyksi juutalaisten maallisiin valloittaja-messias-odotuksiin. Mutta takana voi olla myös se, ettei Jeesus halunnut olla vain parantaja ja ihmeidentekijä: nyt hänen piti opettaa opetuslapsiaan, että he aikanaan voisivat jatkaa hänen työtään.

Jakeiden 18-21 lainaus on Jes 42:1-4, joka on yksi Herran kärsivästä palvelijasta puhuvista ennustuksista. Jeesus ei halunnut tuhota vastustajiaan, vaan nöyrästi vetäytyi syrjään. Matteuksen teksti on lähempänä kreikankielistä Septuaginta-käännöstä kuin hepreankielistä alkutekstiä, mutta voi olla, että kyse on Matteuksen omasta käännöksestä.

Mutta kerran tulee aika, jolloin hänen valtansa tulee kaikille selväksi. Valitettavasti jälleen kerran uusi käännös on heikompi kuin vanha: jakeesta 20 on jätetty pois sana ”kunnes” (vertaa Kirkkoraamattu-1938), joka tuo esiin muutoksen aikojen lopulla.

Kahteen kertaan tulee esiin ajatus pakanalähetyksestä ja pakanoiden pelastuksesta: jakeet 18 ja 21. On jälleen tärkeää huomata, ettei kysymys ole Matteuksen ajatuksesta, vaan hän lainaa Vanhan testamentin profeettaa: pakanoiden pelastus löytyy jo sieltä. Eikä lopulta tietenkään kyse ole edes profeetan ajatuksesta, vaan ”näin sanoo Herra”.

Kenen voima vaikuttaa Jeesuksessa? Matt 12:22-32

Jae 22 muistuttaa meitä siitä, että pahat henget voivat aiheuttaa myös sairauksia. Mutta ei ole niin, että kaikki sairaus olisi merkki pahojen henkien toiminnasta.

Puhekykynsä saanut mies sai heti perään oppitunnin siitä, mitä pitää puhua ja mitä ei.

Jeesuksen vastustajat eivät voineet kieltää Jeesuksen tekemiä ihmeitä. Niinpä heidän piti jollain tavalla saada ne tuomituksi. He väittivät Jeesuksen liittoutuneen Saatanan, Jumalan vastustajan kanssa (jae 24). Samoin he olivat menetelleet jo aiemmin (Matt 9:34), sillä jokin selitys Jeesuksen tekemille ihmeille piti antaa, vaikka kuinka mieletön.

On kyllä totta, etteivät kaikki ihmeet ole merkki Jumalan työstä. Jumalan vastustaja pyrkii jäljittelemään Jumalan työtä ja siten johtamaan ihmisiä harhaan (vertaa 2 Kor 11:14-15).

Jeesus osoittaa vastustajiensa ajattelun epäloogisuuden ja mahdottomuuden (jakeet 25-26). Lisäksi hän tuo esiin tärkeän huomion: jos Saatana joutuu nyt luopumaan niistä, jotka hän oli jo voittanut omikseen, on se merkki siitä, että Jumalan valtakunta on tullut (jae 28). Vain Saatanaa voimakkaampi voi voittaa hänet (jae 29). Ja sellainen voi olla vain Jumala. Silloin Jeesus on väistämättä Jumalan puolella.

Tähän liittyy myös jae 30: joka ei halua seurata Jeesusta, jättäytyy pois Jumalan valtakunnasta. Ei voi olla yhtä aikaa sisällä ja ulkopuolella.

Seuraavaksi Jeesus sanoo vakavan varoituksen: Jos joku ryhtyy väittämään, että siellä, missä Jumala toimii, toimiikin Saatana, hän joutuu nousemaan Jumalaa vastaan ja syyllistyy paitsi epäuskoon myös jumalanpilkkaan. Sen seuraus voi olla lopulta Pyhän Hengen pilkka, tila, jossa ihminen ei enää millään lailla kaipaa Jumalan puoleen. Kun ihminen ei kaipaa Jumalaa, ei hän halua syntien anteeksiantamusta eikä siksi voi saada niitä anteeksikaan. (Tämä kohta on ristiriidassa Antti Kylliäisen ”kaikki pääsevät taivaaseen –opin” kanssa. Mutta on tärkeä huomata, ettei Kylliäinen väitäkään, että hänen oppinsa perustuisi Raamattuun. Se perustuu vain hänen väärään ja moneen kertaan kirkon historiassa harhaoppiseksi julistettuun tulkintaansa Jumalan armosta.)

Moni, joka pelkää pilkanneensa Pyhää Henkeä, ei näe, kuinka vahvasti Jeesus näissä jakeissa (jakeet 31-32) korostaa syntien anteeksiantamusta. Jo se, että kyselee sellaista, on vahva merkki siitä, ettei ole pilkannut Pyhää Henkeä. Ilman Pyhän Hengen työtä ei ole katumusta tai kaipausta Jumalan puoleen. Pyhän Hengen pilkan seuraus on täydellinen piittaamattomuus Jumalasta ja paatumus. Usko ja kaipaus Jumalan puoleen on Pyhän Hengen työtä meissä (vertaa Room 8:9-11).

Tällä kertaa jakeessa 27 Kirkkoraamattu-1992:n käännös ”teikäläiset” on parempi kuin Kirkkoraamattu-1938:n käännös ”teidän lapsenne”. Tuohon aikaan oli myös juutalaisia henkienmanaajia (vertaa Apt 6:6).

Jakeessa 28 Matteus ensimmäisen kerran käyttää ilmaisua ”Jumalan valtakunta”. Se on vain neljä kertaa koko evankeliumissa: lisäksi Matt 19:24, 21:31 ja 21:43. Muualla Matteus käyttää ilmaisua ”taivasten valtakunta”, kaikkiaan 32 kertaa.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu – Matt 12:33-37

Tämä jakso liittyy edelliseen. Kyse on edelleen Jeesuksen vastustajista. Heidän puheensa paljastavat, mitä heidän sisimmässään on! Luther opetti: ”Eivät hyvät teot tee hyvää ihmistä vaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja!” Jeesus korostaa aivan samaa puheessaan puusta ja sen hedelmistä (jae 33). Kukin puu tuottaa hedelmää lajinsa mukaan. Jae 37 liittyy tähän: sanat vain paljastavat, mitä ihmisen sisällä jo on: uskoa vai epäuskoa.

Jakeessa 34 Jeesus käyttää myös Johannes Kastajan (Matt 3:7) käyttämää nimitystä ”kyykäärmeitten sikiöt”. Jeesuksen vastustajilla oli myrkkyhampaansa ja niiden ”hedelmästä” oli saatu juuri edellä näyte. Raamatussa Saatana yhdistetään käärmeeseen (vertaa 1 Moos 3:14-15)

Jakeessa 36 on kreikassa sana ”argon”, toimimaton. Se on myös yhden jalokaasun nimi: jalokaasuthan ovat kaasuja, jotka eivät juuri lainkaan reagoi muiden kemiallisten aineiden kanssa. Argonia käytetään hitsauksen suojakaasuna: se estää hitsauksessa ei-toivottuja kemiallisia reaktioita. Jeesus haluaa varoittaa meitä sanoista, jotka eivät toimi, eivät ole totta ja joilla ei ole perusteita.

Jakeen 37 selitykseksi sopii hyvin Jaakob 3:2-12.

Joonan merkki – Matt 12:38-42

Kaiken sen jälkeen, mitä Jeesus jo oli tehnyt, tuntuu kummalliselta, että häneltä vaaditaan merkkiä (jae 38). Mutta kyse on mitä ilmeisimmin suoraan taivaasta tulevasta merkistä (vertaa Matt 16:1). Kaikkiaan evankeliumeissa on kuusi kohtaa, joissa Jeesukselta vaaditaan merkkiä - näiden kahden Matteuksen kohdan lisäksi: Matt 24:3, Luuk 11:16, Joh 2:18 ja 6:30.

Jeesus sanoo suoraan, että merkin pyytäminen on merkki epäuskosta (jae 39). Valitettavasti Kirkkoraamattu-1992 on jälleen ”virtaviivaistanut” käännöstä ja puhuu ”uskottomasta sukupolvesta” eikä ”avionrikkoja-sukupolvesta” (Kirkkoraamattu-1938). Kirjaimellinen käännös liittyy juutalaiseen käsitykseen liitosta Jumalan ja Israelin kansan välillä (surkeimmalla tavalla tämä näky liitosta Jumalan ja Israelin kansana välillä tulee esiin profeetta Hoosean avioliitossa, Hoos 1-3). Nyt Jeesus sanoo, että juutalaisten johtajat ovat rikkoneet tuon liiton ja astuneet ulos liittosuhteestaan Jumalan kanssa.

Jeesus sanoo, että Jumala antaa vain Joonan merkin. Se voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Ensiksikin ennustuksena Jeesuksen ylösnousemuksesta kolmantena päivänä ja toiseksi Jeesuksen saarnana (jakeet 40 ja 41).

Merkit eivät synnytä pysyvää uskoa. Sen näkee, kun katsoo Toisessa Mooseksen kirjassa Mooseksen ja Egyptin faraon ja hänen tietäjiensä taistelua erilaisilla merkeillä.

Saatanakin halusi Jeesuksen tekevän merkkejä koetellessaan häntä autiomaassa (Matt 4:1-7).

Juutalainen ja kreikkalainen ajanlasku piti vajaitakin vuorokausia täysinä. Niinpä ”kolme päivää ja kolme yötä” tarkoittaa kolmea vuorokautta: perjantai, lauantai ja sunnuntai - vaikka länsimaisen ajattelun mukaan Jeesus oli haudassa vain vajaat kaksi vuorokautta.

Jakeet 41 ja 42 osoittavat, että pakanat uskoivat helpommalla Jumalan tekoihin kuin Jeesuksen ajan juutalaiset. Etelän kuninkaan vierailusta kuningas Salomon luona on kerrottu 1 Kun 10:1-13:ssa.

Tyhjiöt täyttyvät – Matt 12:43-45

Juutalaiset pitivät autioita paikkoja pahojen henkien asuinpaikkoina (vertaa 3 Moos 16:10).

Jos ihmisen sisin vain tyhjennetään, ennemmin tai myöhemmin se täyttyy jollain. Usein entistä pahemmalla. Pelkkä pahan poistaminen ei auta, jos tilalle ei tule mitään hyvää. Tämä pieni katkelma on selitys siihen, miksi länsimaat kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnista huolimatta voivat yhä huonommin. Kun elämän kristillinen perustus on kielletty, muu täyttää ihmisten sisimmän.

Jeesuksen oikeat omaiset – Matt 12:46-50

Matteus usein lyhentää Markuksen tekstiä. Tällä kertaa lyhennys on johtanut siihen, että Matteuksen lukijan on vaikea ymmärtää tilannetta, josta Matteus kertoo. Markus (Mark 3:21) kertoo, että Jeesuksen äiti ja veljet tulivat hakemaan häntä, koska katsoivat, että hän oli pois tolaltaan. Tämä selittää Jeesuksen kovan vastauksen äidilleen ja veljilleen. Ei hän ollut pois tolaltaan vaan suoritti Jumalan hänelle antamaa tehtävää. Jakso on meille muistutus siitä, etteivät edes kaikkein läheisimmät ihmissuhteet saisi tulla sinun ja Jumalan väliin.

Jakeessa 49 ”opetuslapset” tarkoittaa laajempaa kuin 12 apostolin joukkoa. Muuallakin evankeliumeissa sanaa käytetään suuremmasta opetuslapsijoukosta.

Se, ettei tässä yhteydessä mainita Joosefia – kuten ei koko Jeesuksen julkisen toiminnan aikana – on merkki siitä, että hän kuoli ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Tuohon aikaan miehen ja vaimon ikäero saattoi olla suurikin. Matt 13:55-56:ssa on kerrottu Jeesuksen veljien nimet ja mainitaan myös hänen sisarensa.