Jeesus parantaa spitaalisen – Matt 8:1-4

Tässä luvussa on kaikkiaan kuusi Jeesuksen ihmetekoa. Ilmeisesti Matteus on jälleen ryhmitellyt tekstiään ja kerännyt yhteen jaksoon samantyyppisiä kertomuksia.

Spitaali (jae 2) oli tauti, johon ei tunnettu mitään parannuskeinoa. Itse asiassa sillä tarkoitettiin monenlaisia vaikeita ihosairauksia, ei vain lepraa, johon me sen yleensä yhdistämme. Mooseksen kirjassa puhutaan jopa kankaaseen tai taloon tulevasta spitaalista (3 Moos 13-14).

Ainoa ”parannuskeino” oli sairastuneen eristäminen muista ihmisistä, ettei hän tartuttaisi sairautta tosiin. Spitaalia sairastavan tuli huutaa ”saastainen” varoittaakseen muita ihmisiä taudistaan. He eivät voineet asua kaupungeissa vaan maaseudulla.

Huomaa jakeessa 2, ettei mies sano, että Jeesus voi parantaa kenet tahansa, vaan että Jeesus voi parantaa hänet. Uusi testamentti korostaa monessa kohdassa, että ilman uskoa ihmiset eivät voineet Jeesuksen ja apostolienkaan aikana parantua (katso esimerkiksi Matt 9:2, Mark 2:5, Apt 14:9, vertaa Matt 13:58). Miehen pyyntö avusta oli selkeä merkki hänen uskostaan Jeesukseen.

Miehen Jeesuksesta käyttämä sana – kreikan ”kyrios” – on sama kuin mitä kreikankielinen Vanha testamentti käyttää Jumalasta.

Huomaa myös, että mies pyytää puhdistusta. Spitaali teki hänet saastaiseksi, juutalaisen käsityksen mukaan myös Jumalan edessä – taudin väitettiin olevan seurausta kantajansa synneistä.

Kukaan ei halunnut koskettaa spitaalista (jae 3), koska pelkäsi taudin tarttumista. Lisäksi spitaalisen koskettaminen teki ihmisen saastaiseksi. Mutta spitaali ei voittanut Jeesuksen voimaa vaan Jeesus voitti spitaalin.

Varsinkin Markuksen evankeliumissa huomaamme, että Jeesus yleensä kielsi parantamiaan ihmisiä kertomasta tapahtuneesta kenellekään. Syitä tähän voi olla useitakin. Ensiksikin juutalaiset odottivat maallista Messiasta (vertaa Joh 6:14-15). Jos puhe Jeesuksen tekemistä ihmeistä leviäisi, hänestä haluttaisiin tehdä maallinen kapinajohtaja. Toiseksi Jeesus ei halunnut olla vain ihmeidentekijä. Mitä enemmän ihmeistä kerrottaisiin, sitä enemmän niitä vaadittaisiin. Kolmanneksi näyttää siltä, että Jeesus halusi tuossa vaiheessa keskittyä opetuslasten opettamiseen (vertaa edellä Vuorisaarna). Siihen tarvittiin hiljaisuutta ja rauhaa, ei suuria kansanjoukkoja vaatimassa uusia ihmeitä.

Tälläkään kertaa Jeesuksen pyyntöä ei noudatettu, vaan mies kertoi kaikille kokemastaan ihmeestä (Mark 1:45).

Papit antoivat todistuksen puhdistumisesta (jae 4). Mutta samalla ihme oli todistus papeille. Vanhan testamentin lupaukset alkoivat täyttyä. Papit eivät olleet käytännössä koskaan saaneet antaa todistuksia puhdistumisesta vain todistuksia spitaaliin sairastumisesta. Nyt heidät pitäisi ymmärtää, että Jumalan lupaama Messias on tullut.

Kapernaumin sadanpäällikön usko – Matt 8:5-13

Kapernaumista oli tullut Jeesuksen uusi kotikaupunki (Matt 4:13). Niinpä sadanpäällikkö osasi etsiä häntä sieltä.

Palvelija (jae 6) on kreikassa itse asiassa lasta tarkoittava sana ”pais”. Voi olla, että kyse oli palvelijan kanssa saadusta lapsesta, joka voi tuon ajan tyyliin olla myös ”luottopalvelija”.

Emme tiedä, millaisesta taudista oli kysymys, mutta se oli tuskallinen ja oli johtanut halvaantumiseen (jae 6).

Sadanpäällikkö otti esimerkin omasta arkielämästään (jakeet 8-9). Ei hänkään mennyt jokaisen alaisensa luokse tai kutsuttanut jokaista eteensä. Riitti, kun hän lähetti sanan. Samoin Jeesus voisi tehdä: henkivallat ja sairaudet olivat hänelle alamaisia, niiden oli kuunneltava ja toteltava Jeesuksen ääntä.

Olisi tärkeää, että osaisimme tänäänkin ottaa esimerkkejä arkielämästä. Usko ei ole mikään erillinen saareke ihmisten elämässä, vaan sen tulisi kuulua ”arkielämään”.

Jakeessa 8 sadanpäällikkö käyttää Jeesuksesta sanaa ”kyrios”, eli kreikankielisen Vanhan testamentin Jumalaa tarkoittavaa sanaa (vertaa jae 2).

Juutalaisen tuleminen pakanan taloon olisi merkinnyt hänen saastumistaan (jae 8), mutta mitä ilmeisimmin mies ei suinkaan ajattele juutalaisten puhtaussäännöksiä, vaan sitä, että on arvoton Jeesuksen edessä.

Vain kaksi kertaa Jeesuksen kerrotaan hämmästelleen ihmisten suurta uskoa: tässä ja kanaanilaisnaisen kohdalla (Matt 15:28). Molemmilla kerroilla siis pakanoilla, ei-juutalaisilla, oli tuo suuri usko. Kerran kerrotaan hänen hämmästelleen suurta epäuskoa. Se tapahtui hänen kotikaupungissaan Nasaretissa (Mark 6:6). Suuri usko luottaa Jeesuksen mahdollisuuksiin ja valtaan, ei omaan uskoon.

Jakeessa 11 on selkeä ennustus evankeliumin leviämisestä kaikkeen maailmaan, mitä ”itä ja länsi” tässä yhteydessä nimenomaan tarkoittaa.

Jakeessa 12 on taas ennustas siitä, kuinka juutalaiset lopulta hylkäävät Jeesuksen ja evankeliumin, kuten Apostolien teoista saamme lukea.

Jeesuksen sana riitti: palvelija parantui (jae 13).

Pietarin kotona – Matt 8:14-17

Matteus kertoo Pietarin kodin tapahtumista paljon lyhyemmin kuin Markus. Niinpä hän ei mainitse, että kyseessä oli sapatti – joka kyllä selviää tarkkaavaiselle (juutalaiselle) lukijalle jakeesta 16 (vertaa Mark 1:29, Luuk 4:38). Eikä hän kerro sitäkään, että Jeesus oli opetuslapsineen ollut synagogassa, jossa Jeesus oli opettanut kansaa.

Nykyajan teologiassa liioitellaan suuresti evankelistojen ”mielikuvitusta”: he muka muuttivat kertomuksia Jeesuksesta tai jopa keksivät uusia kertomuksia, tuodakseen esiin sellaisen Jeesuksen kuin tahtoivat. Jos luemme kolme synoptista – yhteenkatsovaa – evankeliumia, huomaamme niissä erilaisia korostuksia. Tässä lyhyessä kohdassa Matteus on ottanut mukaan lainauksen Jesajan kirjasta (jae 17, Jes 53:4), koska hän halusi korostaa juutalaisille lukijoilleen, että Jeesus oli Vanhan testamentin lupausten täyttäjä, juutalaisten kauan odottama Messias. Näinhän on tänäänkin: eri saarnaajat ja papit puhuvat Jeesuksesta eri tavoin, mutta silti kaikki puhuvat samasta Jeesuksesta (tai valitettavasti tänä päivänä täytyy kyllä todeta, että osalla saarnaajia ja pappeja tuntuu olevan jo ihan uusi Jeesus, toinen kuin Uuden testamentin Jeesus).

Matteus lainaa Jesajan kirjan kohtaa (Jes 53:4) suorana käännöksenä hepreankielisestä tekstistä, ei siis Septuagintan tekstin muodossa. Tämä osoittaa, että kohtaa käytettiin usein, kun puhuttiin Jeesuksen sovitustyöstä.

Ilmeisesti Pietarin koti oli myös Jeesuksen koti silloin, kun hän opetuslapsineen oli Kapernaumissa. Pietari oli naimisissa ja myöhemmin hänen vaimonsa seurasi häntä hänen lähetysmatkoillaan (1 Kor 9:5).

Parantumisen täydellisyyden tuo esiin se, että Pietarin anoppi voi heti palvella taloon tulleita vieraita (jae 15).

Sapatti päättyi, kun taivaalla näkyi kaksi tähteä (jae 16). Israel on lähempänä päiväntasaajaa kuin Suomi, niinpä päivän ja yön suhde ei muutu yhtä paljon kuin meillä, mutta toki Israelissakin päivä on kesällä pitempi ja talvella lyhyempi.

Huomaa jakeessa 16, että sairaat ja riivatut ovat kaksi eri ryhmää. Joskus halutaan nähdä kaiken sairauden takana pahoja henkiä, mutta sellainen ei ole Raamatun mukainen ajatustapa.

Jeesuksen seuraamisesta – Matt 8:18-22

Huomaa, että jakeiden 17 ja 18 välillä on ”katkos”: jakeen 18 tapahtumat eivät seuraa suoraan jakeen 17 tapahtumia. Jeesus ei lähtenyt tuona samana iltana ylittämään järveä, vaikka niin voisi ajatella jakeen 24 perusteella. Markus ja Luukas sanovatkin selvästi, että seuraavana aamuna Jeesus jatkoi työtään Kapernaumissa (Mark 1:35, Luuk 4:42). Tämä tulee esiin myös siitä, että jakeiden 23-27 tapahtumat on kerrottu Mark 4:36-41:ssä ja Luuk 8:22-25:ssä, siis nelisen lukua myöhemmin kuin jakeiden 14-17 tapahtumat noissa kahdessa evankeliumikirjassa.

Huomaa, ettei Jeesus aina ollut kiinnostunut suurista kansanjoukoista (jae 18). Itse asiassa usein huomaamme, että Jeesus halusi tehdä parannusihmeet syrjässä suurten kansanjoukkojen katseilta (vertaa Mark 9:25).

Huomaamme, että aivan kaikki lainopettajat eivät olleet Jeesusta vastaan (jae 19). Mutta tämä mies arvioi Jeesusta väärin: hän ajatteli, että Jeesus on tavallinen rabbi (jae 19, opettaja tarkoittaa nimenomaan rabbia). Mutta Jeesus ei ollut vain opettaja, hän oli Ihmisen Poika (tässä Jeesus käyttää sitä ensimmäisen kerran Matteuksen evankeliumissa, jae 20, Dan 7:13-14) – siis Jumalan lupaama Messias, Jumalan Poika. Ulkoisesti hänen elämänsä oli kaukana tavallisten rabbien mukavista oloista. Meidänkään ei tule houkutella ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi lupaamalla heille mukavia oloja tai jotain muuta sellaista, jota Jeesus itse ei ole luvannut.

Toisen miehen pyyntö (jae 21) tuntuu meistä varsin kohtuulliselta. Mutta juutalaisuudessa vainajat haudataan 24 tunnin sisällä kuolemasta. Jos miehen isä olisi ollut kuollut, hän olisi ollut kotonaan suremassa isäänsä. Hän tarkoittikin: seuraan sinua, mutta odotathan siihen asti, kunnes isäni ensin kuolee.

Jeesus sanoo kovan sanan (jae 22): anna (hengellisesti) kuolleiden haudata kuolleensa (vertaa Matt 10:39). Kyllä Jeesus tänäänkin haluaa, että noudatamme vanhempien kunnioittamista vaativaa lain käskyä. Emme voi laiminlyödä vanhempiamme uskon takia, mutta toisaalta emme voi käyttää vanhempiamme tekosyynä Jeesuksen kutsun hylkäämiseenkään. Mikään ei saa nousta Jeesuksen seuraamista tärkeämmäksi!

Jeesus tyynnyttää myrskyn – Matt 8:23-27

Gennesaretin järvi on oin 200 metriä Välimeren pinnan alapuolella. Sen rannalta voi nähdä pohjoisessa Hermonin lumihuippuisen vuoren, jonka kohoaa 2700 metriä Välimeren pinnan yläpuolelle. Koko järvi on vuorten ympäröimä eikä siinä ole yhtään saarta. Järvellä voi nousta hyvin yllättäviä myrskyjä. Kun kylmä ja kuuma ilma kohtaavat, myrsky voi nousta nopeasti.

Vaikka – tai ehkä juuri siksi – Jeesuksen opetuslapsissa oli kokeneita kalastajia, eivät he mahtaneet myrskylle mitään vaan näkivät edessään hukkumisen ja tuhon (jae 25). Mutta heidän olisi pitänyt muistaa, kenen seurassa he olivat ja mitä Jeesus oli aiemmin tehnyt. Ei sellaisen seurassa, joka paransi sairaita, tarvitsisi pelätä. Mutta me emme ole sen vahvempia uskossamme kuin vähäuskoiset (jae 26) opetuslapset.

Jakeen 27 kysymys voitaisiin ymmärtää myös: "Mistä tämä mies oikein on kotoisin, kun tuuli ja merikin häntä tottelevat?" On selvää, ettei kukaan muu kuin taivaasta tullut Jumalan Poika voi tehdä tuollaista. Ei kenelläkään ihmisellä ole valtaa luonnonvoimien yli – vain niiden Luojalla, Jumalalla, on sellainen valta. Matteus haluaa herättää lukijoitaan miettimään, kuka Jeesus oikein on.

Pakanoiden alueella – Matt 8:28-34

Jälleen Matteus kertoo paljon lyhyemmin kuin Markus (Mark 5:1-20) ja Luukas (Luuk 8:26-39). Gennesaretin järven itäpuoli oli pakanoiden asuinaluetta. Siellä oli Dekapoliksen (Kymmenen kaupungin) alue. Markus ja Luukas kutsuvat aluetta Gerasan alueeksi, vanhoista käsikirjoituksista tunnetaan myös Gergesa. Ne, kuten Gadarakin, olivat tuon alueen kymmenen kaupungin nimiä.

Markus ja Luukas puhuvat vain yhdestä riivatusta, mutta he kertovat, että tämä käytti itsestään nimitystä ”Legio”. Ilmeisesti riivattuja on ollut kaksi, mutta heistä toinen on ollut merkittävämpi ja Markus ja Luukas ovat kertoneet vain hänestä.

Juutalaisuudessa oli ajatus, että aikojen lopulla riivaajatkin tuomitaan (vertaa jae 29). Se, että riivaajat saivat tuomionsa jo nyt, oli yksi merkki siitä, että Jeesuksessa aikojen loppu oli tullut lähelle.

Kirkkoraamattu-1992 on jälleen kerran kääntänyt selventäen jakeessa 28: "hautaluolista". Tuon ajan (rikkaiden ) haudat olivat hautaluolia, joissa saattoi myös asua.

Kaupunkilaiset olivat kiinnostuneempia omaisuudestaan kuin Jeesuksesta (jae 34). Näinhän on usein myös tänään: mammona voittaa uskon Jeesukseen. Siat ovat juutalaisille saastaisia eläimiä, siksi kaupungin asukkaat – ja varmaan riivatutkin – olivat pakanoita.