Kirje galatalaisille 4:8-31

Kirjoittaja : 
Pekka Jauhiainen

Lue netistä Kirje galatalaisille luku 4

Paluu alkuun (Gal 4:8–20)

Paavali on perustellut monin tavoin sitä, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä on kristillisen elämän perusta. Nyt hän vetoaa galatalaisiin, että he uskoisivat tähän. Tässä yhteydessä Paavali kirjoittaa jälleen ensimmäisestä kohtaamisesta galatalaisten kanssa. Hän vetoaa siihen, että galatalaiset palaisivat evankeliumin alkulähteille.

Paavali on edellä puhunut orjuudesta, joka tulee lain noudattamisesta. Tätä samaa teemaa hän jatkaa viitaten galatalaisten aiempaan uskoon ennen Paavalin tuloa heidän pariinsa. Galatalaiset palvelivat vääriä jumalia oikean Jumalan sijaan. Paavalin työn tähden he ovat oppineet tuntemaan todellisen Jumalan. Paavali valittaa, että hän on mahdollisesti tehnyt turhaa työtä galatalaisten keskuudessa, kun he ovat alkaneet lipsua samaan suuntaan, josta he ovat aiemmin lähteneet (Gal 4:8–11).

Uskontojen keskuksessa on jonkin jumaluuden miellyttäminen. Yksi tapa miellyttää jumaluutta on noudattaa erilaisia uhrimenoja tietyn kalenterin tai järjestyksen mukaan. Siten voidaan olla varmoja, että kohteena oleva jumaluus pysyy suosiollisena näille ihmisille. Väärien opettajien johdolla galatalaiset pitävät päämääränään Mooseksen lain erilaisten juhla-aikojen noudattamista. Sinänsä juhla-ajoissa ei ole mitään väärää. Paavalin teksti paljastaa kuitenkin, että galatalaiset ovat alkaneet noudattaa tarkoin näitä aikoja. Eli toisin sanoen heille juhla-aikojen noudattaminen on tullut sisältöä ja Kristusta tärkeämmäksi. Tämä juhla-aikojen tarkka noudattaminen vaati mm. taivaankappaleitten seuraamista. Tämäkin viittaa siihen ajatukseen, että he ovat palanneet alkuvoimien ääreen. Sana alkuvoimat voivat viitata myös tällaisiin taivaankappaleisiin.

Mooseksen lain määräykset eivät sido kristittyjä – ne eivät ole Jumalalle kelpaamisen ehto. Kristitylle Kristus on ainoa Jumalalle kelpaamisen edellytys. Hän on antanut uhrin ja uuden jumalanpalvelusjärjestyksen Mooseksen lain sijaan. Kristus itse on kaikki ja paljon enemmän kuin Mooseksen laki ja sen asettama jumalanpalvelusjärjestys. Siksi Mooseksen lakikin on heikko ja surkea alkuvoima evankeliumiin nähden.

Paavalilla on erikoinen pyyntö – hän toivoo, että galatalaisista tulisi samanlaisia kuin hänkin on (Gal 4:12–20). Tämän keskuksessa ei liene se, että Paavali oli heikko tullessaan Galatian maakuntaan. Pikemminkin Paavalin pyynnön taustalla on se ajatus, että galatalaiset ovat edelleen rakkaita Paavalille. Galatalaiset ovat voineet ajatella toisin, koska alkuluvuissa teksti on ollut varsin voimakasta. Paavali osoittaessaan galatalaisille rakkautta Paavali toivoo, että galatalaiset omasta puolestaan osoittaisivat ystävyyttä ja rakkautta Paavalia kohtaan.

Tämän ystävyyden ja rakkauden ilmenemismuotona ensimmäisellä kerralla oli galatalaisten into palvella Paavalia, vaikka hän oli ruumiillisessa heikkoudessa. Kreikan kielen ajatus ruumiillisesta heikkoudesta voi tarkoittaa sairastumista tai fyysisen väkivallan aiheuttamaa ruumiillista tilaa. Monissa yhteyksissä Paavali on saanut kokea väkivaltaa. Apostolien teoissa tai Paavalin kirjeessä ei ole viitteitä väkivallasta Galatian ajoilta. Siksi on hyvin paljon mahdollista, että Paavalilla todella oli sairaus. Jotkut tutkijat ajattelevat, että galatalaisten halu antaa silmätkin päästä viittaisivat silmäsairauteen. Tästä huolimatta ei ole mitään varmuutta Paavalin sairauden laadusta.

Paavali haluaa, että galatalaiset osoittaisivat ystävyyttä ja rakkautta Paavalia kohtaan uskomalla siihen sanomaan, jonka Paavali on tuonut. Jo ensimmäisellä kerralla Paavali julisti samaa evankeliumia, josta hän antanut todistuksen tässä kirjeessä ja vielä omakohtaisen esimerkin kautta.

Tästä keskinäisestä ystävyydestä ja rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa väärät opettajat puolestaan pyrkivät galatalaiset erottamaan. Tämän takia Paavali joutuu tähdentämään perusasioita monella tavalla ja monin esimerkein. Hän ikään kuin rakkaudessaan joutuu kivuliaasti synnyttämään heidät uudestaan ja tuomaan heidät läheiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän jopa toivoo löytävänsä oikean rakkaudellisen äänensävyn, jotta voisi vakuuttaa galatalaiset.

Tämän jälkeen Paavali ottaa jälleen yhden esimerkin laista eli Mooseksen kirjoista, joita juutalaiset kutsuivat laiksi. Samalla hän jatkaa vetoamista galatalaisiin.

Abrahamin perilliset (Gal 4:21–31)

Paavali on jo aiemmin perustellut esimerkillä Abrahamista, että laki ei ole kristillisen elämän perusta, vaan se on usko Jeesukseen Kristukseen ja siten usko Jumalan lupauksiin. Nyt Paavali nostaa esiin Abrahamin jälkeläiset sekä heidän äitinsä. Näin hän jatkaa perustelua siitä, että evankeliumi on ainoa oikea tapa, jonka varaan elämä tulee perustaa. (Lue/Video)

Juutalaiset nimittivät Mooseksen kirjoja laiksi. Sieltä Paavali ottaa esimerkiksi Abrahamin kaksi poikaa ja heidän äitinsä (Gal 4:21–28; 1. Moos 15–16; 21). Paavali toi esiin jo aiemmin Jumalan lupauksen Abrahamille: ”Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi (Gal 3:6; 1. Moos 15:6).” Tämän lupauksen keskuksena oli Jeesus Kristus. Jotta Jeesus voisi syntyä Abrahamin jälkeläisenä, niin Abrahamille täytyisi syntyä poika.

Lupauksen mukaan syntynyt Abrahamin poika Iisak syntyi vasta 14 vuotta Abrahamin ensimmäisen pojan Ismaelin syntymän jälkeen. Abraham oli jo Ismaelin syntymää ennen odottanut vuosia Jumalan lupauksen täyttymistä. Epätoivoisessa tilanteessa hän suostui vaimonsa Saaran ehdotukseen siittää lapsi orjattaren eli Hagarin kanssa. Orjattaren kanssa saatu lapsi oli luonnonjärjestykseen eli luonnollisiin edellytyksiin perustuva jälkeläinen. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnollisin kyvyin siitetään lapsi. Iisakin saaminen taas perustui lupaukseen. Abraham oli jo 100-vuotias ja Saara 90-vuotias, kun Iisak syntyi. Siten heillä ei enää ollut mahdollisuutta saada lasta luonnollisten edellytysten mukaan. Koska Jumala oli luvannut Abrahamille jälkeläisen, tapahtui ihme ja Jumala ylitti luonnolliset edellytykset.

Juutalaisille Abraham oli tärkeä henkilö. Siitä huolimatta he perustivat monet asiat luonnollisiin, fyysisen maailman edellytyksiin. He voivat ajatella, että Abrahamin sukulaisina heille oli annettu tiettyjä etuja muihin nähden. He saattoivat myös nostaa itseään muiden yläpuolelle näitten asioitten takia. Paavalikin tuo esiin omia luonnollisia edellytyksiään Filippiläiskirjeessä, samalla toki hyläten ne Kristuksen takia (Fil 3:4–6/7–11).

Juutalaiset, jotka eivät näe Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan antamaa luonnollisten kykyjen ylittävää ratkaisua, eivät elä Abrahamille annetusta lupauksesta. Siksi Paavali vertaa nykyistä Jerusalemia eli juutalaisia Hagariin, jolle syntyi lapsi luontaisten kykyjen perusteella. Tällainen vertaaminen oli varmasti monesta juutalaisesta varsin loukkaavaa. Hagarin vertaaminen Siinainvuoreen eli siihen paikkaan, jossa laki oli annettu, oli varmasti vielä loukkaavampaa. Yhtäläisyys Hagarin ja lain välillä on siinä, että Mooseksen lakikin antaa erityisaseman ensiksi syntyneelle. Esikoisen saaminen oli osoitus miehuuden ensi hedelmästä eli fyysisten ja luontaisten kykyjen olemassaolosta (5. Moos. 21:15–17). Toisaalta lain noudattamisen suhteen ei ole olemassa mitään erityisiä Jumalan antamia edellytyksiä – sen noudattaminen on yksilön oman kyvykkyyden varassa. Juutalaiset tosin saattoivat ajatella, että heille oli annettu erityistä kyvykkyyttä sen noudattamiseen. Lupaus taas perustuu luonnollisista edellytyksistä poikkeavaan järjestykseen.

Abrahamille annettu lupaus on paljon suurempi, kuin vain luonnollisten kykyjen antamat mahdollisuudet. Jumalan lupaukset ylittävät tämän fyysisen elämänjärjestyksen, koska siinä toimii Jumala itse.

Ne ihmiset, jotka ovat perustaneet elämänsä luonnollisiin edellytyksiin, ovat aina vainonneet Jumalan lupauksiin ja Jumalan toimiin perustaneita ihmisiä. Niin oli jo Abrahamin kahden pojan kohdalla ja myös sitä ennen ja myös tänäänkin (Gal 4:29–31).

Tekstin mukaan Ismael vainosi Iisakia. Vanhassa testamentissa mainittu Ismaelin ilvehtiminen tai nauraminen on perinteisesti tulkittu tarkoittamaan rajumpaa toimintaa eli ei pelkäksi halveksimiseksi. Näin tekee myös Paavali tässä tekstissä. Se on voinut tarkoittaa pahimmillaan jopa jousipyssyllä ampumiseksi lähelle Iisakia. Toki halveksunnassa ja ilvehtimisessä on jo siemen todelliselle vainolle. Mooseksen ensimmäisessä kirjassa on runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka esikoinen eli luonnollisen järjestyksen mukaan ensimmäinen lapsi vainosi tai vihasi seuraavana tullutta. Ensimmäisenä esimerkkinä tästä Raamatussa on Kain, joka tappoi Abelin (1. Moos 4:1–8).

Paavali oli kokenut vainon hyvin voimakkaasti käännyttyään kristityksi. Samalla hän tajusi kuinka omiin kykyihinsä luottaessaan oli vainonnut kristittyjä – kristittyjä, jotka olivat lupauksen mukaisesti Abrahamin jälkeläisiä.

Luonnollisiin kykyihin perustuvalle ajattelutavalle ei ole tilaa kristillisessä elämässä. Tätä on esimerkiksi omiin kykyihin luottaminen tai oman kansan ja oman kulttuurin ylivertaisuuden korostaminen jumalasuhteessa. Siksi Paavali ottaa esiin myös ajatuksen orjattaren poisajamisesta. Lakiin perustuva elämäntapa ei kuulu kristilliseen elämänvaellukseen – kristityn elämän keskus on Kristus ja Jumalan toiminta Kristuksessa.