Esihuomautus: Johanneksen evankeliumi ja sakramentit

Johanneksen evankeliumin kolmas luku pakottaa nostamaan esille vaikean kysymyksen. Muista poiketen ei koko tämä evankeliumi puhu kertaakaan suoraan sakramenteista. Johannes ei toista kasteen asetussanoja eikä – mikä on hämmästyttävää – ollenkaan kerro ehtoollisen asettamisesta. Siitä huolimatta Jeesus puhuu kolmannessa luvussa epäilemättä kasteesta ja kuudetta lukua on mahdotonta käsittää muuten kuin ehtoollisesta käsin. Miksi neljäs evankelista puhuu asiasta näin viitteellisesti?

Päädymme samaan selitykseen kuin aikaisemmin: Johanneksen evankeliumille on tyypillistä voimakas tyylittely, melkein taiteellinen ote aineistoon. Kirjoittaja edellyttää sakramentit kuulijoilleen tutuksi ja rakentaa siis kaiken sen työn päälle, minkä ovat tehneet joko hänen edeltäjänsä tai muut alkukirkon opettajat.

Nikodemos Jeesuksen luona 3:1-21

Temppelin puhdistamisella Jeesus oli astunut lopullisesti julkisuuteen. Nyt Johannes kertoo kohtaamisesta hänen ja inhimillisesti ajatellen todellisen vaikuttajan kanssa.  Nikodemos oli fariseus ja suuren neuvoston jäsen. Tämä neuvosto oli juutalaisten korkein päättävä elin Rooman vallan aikana. Jeesuksen aikana siinä olivat enemmistönä saddukeukset, ennen kaupungin tuhoa fariseukset. Mielenkiintoista on, että juutalaiset lähteet mainitsevat miehen nimeltä Nakedeimon. Hän oli rikkain mies Jerusalemissa silloin, kun kaupunki hävitettiin vuonna 70. Meiltä puuttuvat mahdollisuudet ratkaista, olemmeko näin törmänneet Johanneksen mainitsemaan Nikodemokseen.

Öisen keskustelun kulku on Johanneksen evankeliumille tyypillinen. Todelliseen keskusteluun ei päästä koko aikana, sillä Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan Jumalan valtakunnan asioita. Hän puhuu aivan eri asioista kuin Jeesus, ja pian keskustelun alun jälkeen Nikodemos vaikenee ja antaa tilaa Jeesuksen puheelle. Muistamme prologin sanat siitä, miten Sana tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet vastaan eivätkä käsittäneet häntä. Nikodemos tulee Jeesuksen luo yöllä, koska pelkää juutalaisia. Muitakin syitä keskustelun meille oudolle ajankohdalle on varmasti olemassa. Juutalaiset keskustelivat mielellään yöllä ja vuorokaudenaika antaa kuvaukselle aivan tiettyä hohtoa.

Jeesus katkaisee Nikodemoksen kiittävän arvion hänestä ja nostaa esille koko jakson ydinkysymyksen: Ihmisen täytyy syntyä uudelleen – kreikan sana tarkoittaa myös "ylhäältä" eikä sanavalinta ole sattuma. Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan ja siksi Jeesus selventää.

Ihminen on omassa varassaan täysin kelvoton Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa. Hänen täytyy saada lahjaksi kokonaan uusi elämä. Tämä elämä lahjoitetaan ihmiselle siinä kasteessa, joka ei ole vain Johanneksen kaste, vaan jossa saadaan myös Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei kukaan voi käskeä eikä käsittää; yhtä vaikea kuin käsittää ja käskeä tuulta on käskeä Jumalan Henkeä. Jeesus puhuu tässä kristillisestä kasteesta, mutta omaan tyyliinsä verhotusti. Sen ymmärrämme, että kasteessa Jumala lahjoittaa ihmiselle kokonaan uuden elämän. Tätä ihmettä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi.

Nikodemoksen ollessa edelleen ymmällään Jeesus liittää kasteen ja uuden elämän tiiviisti omaan persoonaansa. Kerran erämaassa Israelin kansa ryhtyi kapinaan Jumalaa vastaan ja sai rangaistuksekseen keskelleen myrkkykäärmeitä. Jota käärme puri, kärsi tuskallisen kuoleman. Jumala armahti kansaansa ja käski Mooseksen ripustaa pronssikäärmeen seipään nenään. Joka siihen katsoi, parani eikä kuollut käärmeen myrkkyyn (4. Moos. 21:9). Nyt Jeesus on kuin tämä pronssikäärme. Jumalan Poika, ihmiseksi tullut Sana, naulitaan ristille kaikkien pilkattavaksi. Näin hänestä tulee uusi pronssikäärme: Häneen katsova löytää sen uuden elämän, josta Jeesus puhui Nikodemokselle eikä näe kuolemaa. Näin usko Jeesukseen ja kaste kuuluvat yhteen. Molemmissa on kysymys siitä, että Jumala lahjoittaa kuoleman keskelle elämän. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan uudestisyntymisestä.

Jeesuksen puheen loppuosa tekee selväksi, että on vain kaksi mahdollisuutta. On vain pimeys ja valo, usko ja epäusko, totuus ja valhe. Jumalan valtava rakkaus koko syntistä maailmaa kohtaan tulee näkyviin siinä, että hän lähetti ainoan Poikansa pimeyden keskelle pelastamaan koko ihmiskunnan. Nyt jokaisen ihmisen elämän ja kuoleman kysymys on suhde Jeesukseen. Joka ei usko, on tuomion alla. Joka uskoo, hänet Jeesus Kristus on siirtänyt pimeydestä valoon.

Välihuomautus: Johannes ja ristin teologia

Erityisesti Markukselle ja Paavalille tyypilliseksi sanotaan ns. ristin teologiaa. Sen mukaan Jumala salaa tässä maailmassa kirkkautensa ja kätkee voimansa heikkouteen. Selvimmin tämä käy ilmi siinä, että Jeesus itse kulkee kirkkauden sijasta kuolemaan.

Johannes yhdistää ihmeellisesti ristin teologian huikeaan kunnian teologiaan. "Maasta korotettava" Jeesus vetää kaikki tykönsä. Tämä tapahtuu kahdella tavalla. Ensiksikin hänen "korotetaan" maasta metrin korkeudelle ja naulitaan ristiin kaikkien pilkattavaksi ja naurettavaksi. Toiseksi hänet korotetaan huikeaan Jumalan kirkkauteen, josta hän on lähtöisin ja jonne hän vetää kaikki tykönsä. Näin synkkä yö yhdistyy kirkkauteen ja korottaminen alentamiseen ja kaikki tapahtuu syntisen maailman pelastamiseksi.

Kaksi liikettä rinnakkain 3:22-24

Historiallisesti hyvin mielenkiintoinen on tieto, että hetken aikaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen synnyttämät liikkeet toimivat rinnakkain. Myös Jeesus kastoi – tai oikeammin hänen opetuslapsensa (4:1). Tämän kasteen sisällöstä me emme voi sanoa mitään varmaa. Ilmeisesti se oli Johanneksen kasteen tapainen, Jumalan valtakunnan tuloa valmistava kaste. Kahden joukon rinnakkaisuus lakkasi vasta sitten, kun Herodes vangitsi Johanneksen. Synoptikkojen kerrontaa vasten katsottuna on yllättävää, että Jeesus kastoi Juudeassa eikä Galileassa.

He kaksi saivat toisensa... 3:25-36

Kahden rinnakkaisen liikkeen esiintyminen herätti tietenkin kysymyksen, kummalla oli etusija. Niinpä Johannes Kastaja joutuu vastaamaan opetuslapsilleen, jotka huolestuneina katselivat ihmisten ryntäystä Jeesuksen luo. Johannes vastaa vertauksella, joka liittyy juurevasti Vanhan testamentin rikkaaseen kuvakieleen.

Vanha testamentti vertaa usein Jumalan ja Israelin suhdetta avioliittoon (Jer. 3; Hes. 16 ja 23; Laulujen laulu). Tämä puhe lienee taustalla, kun Johannes ilman kateutta ja päinvastoin Jeesuksen menestyksestä iloiten ottaa itselleen sivuosan. Hän on sulhasen ystävä, puhemies, joka oli auttanut toimittamaan sulhasen väleihin oman kultansa kanssa. Nyt Kristus ja hänen Kirkkonsa olivat jo tutustumassa toisiinsa. Se täyttää Johanneksen suurella ilolla ja riemulla. – Sama kuva esiintyy Uudessa testamentissa usein, erityisesti Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa.

Kahden todistajan ero on huikea. Johannes oli ihminen ja lähtöisin maasta; myös hänen opetuksensa on maallista. Sen sijaan Jeesus oli tullut taivaasta ja hänen todistuksensa on taivaallinen. Se on tosi ja oikea, vaikka juuri kukaan ei ota sitä vastaan. Joka ottaa Jeesuksen sanat vastaan, näkee, että Isä on antanut oman Poikansa valtaan kaiken, mitään rajoja panematta. Näin Jeesus lahjoittaa omilleen iankaikkisen elämän. Joka sen torjuu, on Jumalan vihan alla. Näin Johanneksen todistuksessa palataan neljännelle evankeliumille tyypillisiin teemoihin: elämä ja kuolema (tai tällä kertaa Jumalan viha), taivaallinen totuus ja maallinen eksytys. Kaiken keskuksessa on Jeesus, Jumalan Poika. Suhteessa häneen ratkeaa koko meidän elämämme.