Miksi vain Paavali?

Eikö pitäisi otsikoida ”Raamatun opetus armolahjoista”?
Sana armolahja on Raamatussa vain 11 kertaa, joista 10 on Paavalin kirjeissä. Siinä mielessä otsikkomme on oikein.

Näistä kymmenestä kohdasta kaksi puhuu armolahjoista yleensä; Jumalan lahjana: Room 6:23, jossa armolahja on pelastus:

"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

ja Ef 3:7:

"Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut."

1 Tim 4:14 ja 2 Tim 1:6 puhuvat armolahjasta, jonka Timoteus sai Paavalin pantua kätensä hänen päälleen = siunatessaan, vihkiessään hänet Jumalan valtakunnan työhön.

Varsinaiset armolahjaluettelot löydämme Roomalaiskirjeen ja Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvusta 12. On tärkeää huomata, että 1 Kor 12:n loppu ("Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.") viittaa ”rakkauden lukuun”. Armolahjoja pitää käyttää rakkauden kautta (1 Kor 13).

Mutta tulee muistaa, että armolahjoista puhutaan Raamatussa myös käyttämättä armolahja-sanaa. Selkeä kohta on Apostolien teoissa, jossa sanotaan, että kun Paavali oli viimeisen kerran matkalla kohti Jerusalemia ”joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko”.

Kolme tärkeää periaatetta

1. Paavali toteaa kahteen kertaan, että kaikilla kristityillä on joku tai joitakin armolahjoja.

"Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen."
(1 Kor 7:7)

"Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa."
(Ef. 4:7)

Samoin kerrotaan 1. Pietarinkirjeessä:

”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina”
(1 Piet 4:10)

Ylläoleva jae on se yhdestoista kohta – ainoa Paavalin kirjeiden ulkopuolella – jossa käytetään sanaa armolahja.

2. Armolahjat on tarkoitettu palvelemaan seurakuntaa - ei hajottamaan sitä tai nostamaan jotakin kristittyä toisten yläpuolelle.

3. Armolahjoja on erilaisia. Paavali käyttää vertauskuvana ihmisruumista, jossa on erilaisia jäseniä, joista jokainen on tarpeellinen eikä sitä voi korvata toisella jäsenellä. Katso myös 1 Kor 1:7. Tästä enemmän alempana.

Paavali pitää parhaimpana armolahjana profetoimista (1 Kor 14:1-25). Paavali asettaa profetoimisen erityisesti kielilläpuhumisen ”yläpuolelle”. Ilmeisesti Korintissa oli niitä, jotka katsoivat, että jokaisen kristityn pitää puhua kielillä. Tässä luvussa Paavali käyttää sanaa ”henkilahja”, joka ilmiselvästi tarkoittaa samaa kuin armolahja.

Saman ruumiin jäseninä – Room 12:3-8

"Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä."
(Room 12:3-5)

"Sen armon perusteella" (jae 3) paljastaa, ettei Paavali julista omia ajatuksiaan, vaan Jumalan tahtoa. Paavali lienee ollut tuntematon suurelle osaa Rooman kristittyjä.

Ryhtyessään opettamaan armolahjoista Paavali ottaa esiin kuvan seurakunnasta/kirkosta Kristuksen ruumiina (samoin myös 1 Kor 12-14, jossa Paavali käsittelee kysymystä armolahjoista paljon laajemmin). Niin kuin ihmisruumiissa on monta erilaista jäsentä, samoin seurakunnan jäsenet - kristityt - ovat erilaisia. Ruumis on kuitenkin yksi. Sen jäsenet eivät voi sotia keskenään. Samoin kristittyjenkin tulisi omalla toiminnallaan ajaa yhteistä etua.

Yksityisen kristityn tulee asettaa omat tavoitteensa ja halunsa seurakunnan ja Jumalan valtakunnan kokonaisedun alle. Itsensä esilletuominen ei ole oikein, jos se ei rakenna, vaan hajottaa. Erityisesti Paavali puhuu tässä niille, joilla oli armolahjoja. He olivat korottaneet itsensä toisten yläpuolelle ja niin olleet hajottamassa eivätkä rakentamassa seurakuntaa. Armolahjoista oli tullut armorasitteita!

"Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
(Room 12:6-8)

On syytä huomata, ettei Paavali tässä armolahjaluettelossa mainitse lainkaan kielilläpuhumista. Sitä ei siis voi missään tapauksessa pitää tärkeimpänä armolahjana!

Profetoiminen (jae 6) ei tarkoita niinkään tulevaisuutta koskevien ennustusten julistamista kuin Jumalan Hengen innoittamien sanojen julistamista senhetkisten ongelmien ratkaisemiseksi. Profetoimiseen on varmaan liittynyt Vanhan testamentin tekstien tuntemista ja soveltamista kuhunkin tilanteeseen. Näin oli jo Vanhan testamentin profeettojen kohdalla. Tulevaisuuden ennustaminen oli vain osa heidän tehtäväänsä. Profetoimisen voisi ehkä korvata sanalla "Jumalan tahdon ilmoittaminen".

Jakeen 6 loppu voidaan tulkita myös siten, että siinä puhuttaisiin seurakunnan uskosta. Profetoiminen on koeteltava, onko se oikeaa vai ei:

"Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää."
(1 Tess 5:21)

"joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta."
(1 Kor 12:10)

Mitään armolahjaa ei tule yliarvioida tai asettaa sen omaavia kaikkien muiden yläpuolelle, vaan kunkin tulee palvella Jumalan seurakunta sillä armolahjalla, joka hänellä on. Saamme luottaa siihen, että Pyhä Henki tietää meitä paremmin, millä lahjalla minä voin parhaiten palvella (vertaa 1 Kor 12:14-25: ..."Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi"...).

Huomaa "omituiset" armolahjat: palvelutehtävä (jae 7), opetustehtävä (jae 7), rohkaiseminen (jae 8), antaminen (jae 8), johtaminen (jae 9) ja köyhien auttaminen (jae 9). Me emme yleensä pidä noita minään armolahjoina, vaan tavallisina elämään kuuluvina asioina. Mutta ne voivat olla myös armolahjoja: Jumala voi niiden(kin) kautta jakaa armoaan. On myös todennäköistä, että näiden asioiden hoitaminen liittyi Roomassa osin diakonian viran hoitoon (Apt 6:1-7).

Täytä oma paikkasi!

Kristitylläkin on alituisena vaarana joko yliarvioida tai aliarvioida oma osansa Jumalan suunnitelmissa.

Ylpeilyn synti uhkaa erityisesti niitä, jotka ovat näkyvällä tavalla esillä tai joita Jumala on erityisellä tavalla siunannut. He voivat ryhtyä pitämään omaa osaansa tai armolahjaansa muita parempana: "Vain se, mitä minulla on, on jotakin! Muut armolahjat eivät ole mitään tähän verrattuna."

Meitä suomalaisia kristittyjä uhkaa kuitenkin enemmän tämän vastakohta eli oman osan aliarvioiminen, vähättely. On usein väitetty, että suomalaisilla olisi huono itsetunto ja sen seurauksena taipumus vähätellä itseään ja tekojaan. Joskus tämä johtaa jopa suoranaiseen halveksuntaan. "Eihän tämä mitään ole. Puhujat ja julistajat ovat jotain, eihän maallikko mitään ole."

Mutta kuinka moni hengellinen tilaisuus olisi jäänyt pitämättä, jos ei olisi ollut niitä, jotka tekivät töitä keittiössä! Heidät vain usein unohdetaan, ja se voi olla osaltaan alentamassa heidän omaakin arvostustaan. Eräs lähetysjärjestön johtaja totesi, että julistajia on melko helppo saada, mutta siivoojia ja muita käytännön työn tekijöitä on vaikea löytää. Kuitenkaan lähetystyö ei pyörisi päivääkään, jos ei olisi niitä, jotka lähettävät kirjeitä, hoitavat taloutta jne.

"Itsetuntovaivaisilla" kristityillä on erityinen vaara langeta kateuden syntiin. "Jospa olisin niin kuin hän..." Mutta on aina muistettava, että Jumala tietää meitä paremmin, millaisen osan hän meille antaa. Sinun osasi on korvaamaton. Kukaan muu ei voi täyttää sitä. Jos sinä et sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan! Olet siis - tietyssä mielessä - korvaamaton Jumalan suunnitelmissa!

Kanttori julisti: ”Seuraavaksi soitan…”, mutta uruista ei kuulunut pihaustakaan. Kohta palkeita polkeva mies sanoi: ”Me soitamme…” ja alkoi polkea palkeisiin ilmaa.

On erilaisia armolahjoja – 1 Kor 12:4-11

"Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."

Paavali korostaa sitä, että Pyhä Henki ei toimi mekaanisesti, vaan hän antaa eri kristityille erilaisia lahjoja (jae 11). Ilmeisesti Korintissa oli esiintynyt vaatimuksia, joiden mukaan jokaisella kristityllä piti olla tietty armolahja, todennäköisesti kielilläpuhuminen.

Jumalalla on suunnitelma, jonka toteutumiseen armolahjatkin tähtäävät. Ne eivät ole minun lahjojani, vaan Jumalan armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi (jae 7). Ne eivät tähtää minun menestykseeni, vaan seurakunnan menestykseen.

Siellä, missä armolahjojen "omistajista" tulee kaiken keskipiste, armolahjoista tulee helposti rasite seurakunnalle: ne jakavat eivätkä rakenna. Samoin käy siellä, jossa itse armolahjoista tulee kaiken keskipiste, eikä niiden antajasta.

On syytä huomata jakeissa 4-7 se, että Paavali yhdistää kaikki kolme Kolminaisuuden persoonaa - "Henki", "Herra", "Jumala" - Isä, Poika ja Pyhä Henki - armolahjoihin. Uudessa testamentissa puhutaan monessa kohdassa Kolminaisuudesta, vaikkakaan ei oppilauselmien muodossa (vertaa esimerkiksi kaste- ja lähetyskäsky Matt 28:18-20).

Samoista jakeista (4-6) on syytä huomata myös se, että Paavali nostaa armolahjojen rinnalle sekä seurakunnalliset virat, palvelutehtävät (jae 5), että Jumalan voiman vaikutukset (jae 6). Eivät armolahjat ole ainut kanava, jolla Jumala rakentaa seurakuntaansa. Jumalan voiman vaikutukset lienee ymmärrettävä tilanteina, joissa Jumalan voima erityisellä tavalla tulee ilmi.

Kuinka monta armolahjaa on?

"Yhden ja saman Hengen voimasta
toinen saa kyvyn jakaa viisautta,
toinen kyvyn jakaa tietoa,
toiselle sama Henki suo uskon voiman,
toiselle parantamisen lahjan,
joku saa voiman tehdä ihmeitä,
joku profetoimisen lahjan,
joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan,
joku kielillä puhumisen lahjan,
joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki,
joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."
(1 Kor 12:8-11)

Paavali luettelee tässä yhdeksän armolahjaa. Mutta aikaisemmin käsitellyssä Room 12:6-8:ssa hänen luettelonsa on toisenlainen, samoin Ef 4:7-12:ssä ("Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.") ja 1 Piet 4:7-11:ssä oleva luettelo.

"Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.
Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta."
(1 Piet 4:10-11)

Kaikkiaan Uudessa testamentissa mainitaan noin 20 eri armolahjaa. Mikään luetteloista ei ole täydellinen, vaan kaikki ovat vain "esimerkkiluetteloita".

Tarkastelen seuraavassa kuutta luettelon armolahjoista. Kolmea luettelon armolahjoista - profetoimista, kielilläpuhumista ja kielilläpuhumisen selittämistä - Paavali käsittelee tarkemmin 14. luvussa.

"Taito jakaa viisautta" (KR-1992, jae 8) / "viisauden sanat" (KR-1938).
Tähän armolahjaan liittyviä tapahtumia Raamatussa ovat Salomon tuomio (1 Kun 3:16-28) ja monet tapahtumat Jeesuksen julkisen toiminnan ajalta, erityisesti kiistakeskustelut vastustajien kanssa (vertaa esimerkiksi Matt 22:15-36).

"Kyky jakaa tietoa" (KR-1992, jae 8) / "tiedon sanat" (KR-1938).
Tämä armolahja tulee lähelle edellistä ja samoin opettamisen armolahjaa (jakeet 28-29). Joskus tämän armolahjan haltija voi saada myös yliluonnollista tietoa suoraan Jumalalta - tietoa, jota ihmisen olisi mahdoton saada itse. Näin ilmeisesti kävi Pietarille Ananiaan ja Safiran kohdalla (Apt 5:1-11).

"Uskon voima" (KR-1992, jae 9) / "usko" (KR-1938).
Tämä armolahja ei tarkoita pelastavaa uskoa, joka toki on jokaisella kristityllä. Ehkä kysymys on nimenomaan vuoria siirtävästä uskosta (Mark 11:23, 1 Kor 13:2 "vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria") tai ihmeitä tekevästä uskosta.

"Parantamisen lahja" (KR-1992, jae 9) / "terveeksi tekemisen lahja" (KR-1938)
Tämä armolahja ei selittämistä kaipaa. On kuitenkin syytä muistuttaa kahdesta asiasta. Ensiksikin on muistettava, ettei kristillisen kirkon historiassa ole koskaan ollut vaihetta, jolloin kaikki ovat parantuneet - sellainenhan johtaisi lopulta kuolemattomuuteen. Toiseksi on turha kuvitella, että nykyaikainen lääketiede olisi korvannut tämän armolahjan.

On tapauksia, joissa Jumala on samalta ihmiseltä ensin parantanut yhden sairauden, mutta myöhemmin sallinut uuden sairauden puhjeta ja jättää se parantamatta. Jumala käsittelee meitä yksilöinä, jopa niin, että muuttunut elämäntilannekin vaikuttaa hänen toimintaansa.

"Voima tehdä ihmeitä" (KR-1992, jae 10) / "Lahja tehdä voimallisia tekoja" (KR-1938)
Tämän armolahjan piiriin kuulunevat monet niistä luonnonihmeistä, joita Jeesus teki (myrskyn tyynnyttäminen jne.), mutta ilmeisesti myös riivaajien ulosajaminen, joka voidaan kyllä laskea kuuluvaksi parantamisen armolahjaankin.

"Kyky erottaa eri henget toisistaan" (KR-1992, jae 10) / "lahja arvostella henkiä" (KR-1938)
On sanottu, että tämä armolahja olisi erityisen tarpeellinen nykyaikana, kun uskonnollisuuden eri muodot tulvivat myös kirkkoon. Oikean ja väärän hengellisyyden erottaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa, mutta se on myös hyvin tärkeää. Kirkkohistoria tuntee valitettavan monta erehdystä tässä kohden.

Samaa kehottaa myös Johannes (1 Joh 4:1): "Koetelkaa henget!" Ilmeisesti Apt 16:16-18:ssa kerrottu tapaus selittyy juuri tällä: palvelijattaressa oli paha henki, vaikka hän kehottikin kuuntelemaan Paavalia ja Barnabasta.

Kuitenkin on syytä varoa, ettei tapahdu ylilyöntiä - ettei riivaajia aleta nähdä joka paikassa ja kaikkea pahaa selitetä riivaajien työksi. Ihmisessä oleva, syntiinlankeemuksesta lähtöisin oleva paha riittää useissa tapauksissa selitykseksi.

Yhteys moneudessa – 1 Kor 12:12-13

"Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä."
(1 Kor 12:12-13)

Paavali korostaa, että vaikka armolahjoja on paljon ja eri ihmisillä on eri armolahja tai -lahjoja, se ei merkitse sitä, etteikö seurakunta olisi myös yksi. Paavali korostaa sitä, että juutalaiset saivat olla erilaisia kuin kreikkalaiset, samoin orjat erilaisia kuin vapaat. Kristittyjen yhteys ei siis perustu samankaltaisuuteen vaan siihen, että kaikki kristityt ovat Kristuksen (seurakunnan) jäseniä.

Paavalin käyttämä kuva ihmisruumiista ja sen eri jäsenistä tunnetaan myös antiikin kirjallisuudesta ja onpa se jo muinaisilla egyptiläisillä ja juutalaisella historioitsija Josefoksellakin. Antiikin kirjallisuudessa kuvaa käytettiin kuvaamaan yhteiskuntaa ja usein sitä käytettiin perusteluna sille, miksi toiset olivat rikkaita ja etuoikeutettuja ja toiset köyhiä. Paavali ei yhdy aiempiin tulkintoihin, vaan luo aivan uuden sovellutuksen: eri jäsenet ovat yhtä arvokkaita, koska ruumis ei tulisi toimeen ilman yhtäkään jäsenistään. Mikään niistä ei ole turha (jae 21).

Paavali käyttää samaa kuvaa myös Room 12:3-8:ssa ja Ef 5:25-33:ssa. Kaikissa kolmessa kohdassa perusajatus on sama: kristityt muodostavat yhden kokonaisuuden, seurakunnan, jossa eri jäsenten ei tule taistella keskenään.

Paavali liittää kuvaan myös sakramentit: kasteen ja ehtoollisen (jae 13). Kumpikin niistä on yhdistäjä, ei erottaja.

Jäsenten erilaisuus on ruumiin elinehto – 1 Kor 12:14-31

Luonnosta otetuilla esimerkeillä Paavali osoittaa, että samoin kuin ruumiin elinehto on se, että siinä on erilaisia jäseniä, samalla tavalla seurakunnan elinehto on se, että kristityt ovat erilaisia. Jos ruumiissa olisi vain silmiä, ei se olisi mikään ruumis. Jos seurakunnassa olisi vain tietyntyyppisiä kristittyjä, ei se olisi todellinen seurakunta.

Paavali on tarkastellut asiaa sekä "heikkojen" että "vahvojen" näkökulmasta. Osa Korintin kristityistä tunsi itsensä toisia huonommaksi ja jopa epäili, voivatko he lainkaan kuulua noiden "parempien kristittyjen" kanssa samaan seurakuntaan (jakeet 15-16). Tuollaista kyselyä Paavali piti turhana: kristitty on ilman muuta seurakunnan jäsen. Jokainen kristitty kuuluu Kristuksen ruumiiseen, vaikka hänen osansa ei olisikaan yhtä loistokas kuin joidenkin muiden kristittyjen. Toisaalta Paavali torjui myös "vahvojen" ylpeilyn: kyllä seurakuntaan voi kuulua, vaikka ei olisikaan samanlainen kuin he (jae 21).

Paavali huomauttaa myös siitä, että itse asiassa kaikki ruumiin jäsenet kärsivät yhden jäsenen vaivasta. Jos tietynlaiset kristityt ajetaan ulos tai ahdistetaan nurkkaan seurakunnassa, silloin myös muut kristityt kärsivät, koska seurakunta on kokonaisuus, jossa yhden osan heikkous tai puuttuminen vaikuttaa kaikkien elämään. Tällä Paavali ei tietenkään tee kirkkokuria tyhjäksi, toki ajattelun vapaudella seurakunnassa on omat Raamatussa asetetut rajansa.

Meidän on syytä muistaa myös se, että ihmisruumiissa on paljon "näkymättömiä osia". Samalla tavalla seurakunnassakin on paljon niitä, jotka eivät ole esillä, katseltavina, mutta jotka ovat kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä kuin "näkyvät jäsenet".

Jakeen 28 virkojen ja armolahjojen järjestys on lähinnä ajallinen, ei mikään arvojärjestys. Apostolit olivat nimenomaan seurakuntien perustajia, joiden työtä profeetat ja opettajat jatkoivat (vertaa 1 Kor 3:6, Ef 2:19-20). Opettajien merkitys tuohon aikaan oli suuri, sillä kirjat olivat kalliita ja siksi harvinaisia. Juutalaistaustaiset kristityt tunsivat Vanhan testamentin, mutta heidän rasituksenaan oli sen rabbiininen tulkinta, joten hekin tarvitsivat aivan perusteista lähtenyttä opetusta, kuten tietysti pakanataustaiset kristitytkin.

On tärkeää huomata, että Paavali on ottanut armolahjojen luetteloon "kyvyn auttaa muita" ja "toimimisen johtajana". Meidän kuvamme armolahjojen moninaisuudesta taitaa usein painottua liikaa yliluonnollisiin lahjoihin. Paavali näki Jumalan armon vaikutuksia myös aivan tavallisten tehtävien suorittamisessa.

Voimme syyllä sanoa, että jokaisella kristityllä on armolahja tai lahjoja. Ei Jumalalla ole yhtään täysin vailla tehtävää olevaa kristittyä. Eihän ruumiissakaan ole jäseniä, joilla ei ole mitään tehtävää.