Uusi testamentti ja psalmit

Psalmien kirja oli aikanaan paljon käytetympi kuin nykyään. Se näkyy mm. siinä, että aikaisemmin – ja varmaan vieläkin – julkaistiin ”Uusi testamentti ja psalmit” –kirjoja.

Psalmien muistamista helpottaa niiden runomuotoisuus – joka ei suomalaisessa tekstissä ole tietysti samalla tasolla kuin alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä.

Runoudessa on nykyihmiselle yksi ongelma: se vaatii hiljentymistä, syventymistä. Ajattelen, että tämä on yksi syy siihen, miksi psalmeja nykyään käytetään paljon vähemmän kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Nykyään puhutaan ”downshiftaamisesta” eli elämän kohtuullistamisesta, tahdin hiljentämisestä. Se on monelle vaikeaa – pitää koko ajan olla menossa. Digitaalinen media vain pahentaa tilannetta: koko ajan pitää katsoa internettiä, että pysyisi ajan tasalla.

Psalmit laulettiin temppelissä. joissakin psalmeissa on musiikillisia ohjeita, joita me emme valitettavasti tiedä. Psalmeja on myöhemmin sävelletty, mm. kirkossa, jossa käyn Lontoossa, on jumalanpalveluksessa aina psalmi, joka lauletaan. Suomessa psalmit ovat yleensä kuorojen esityksiä.

Psalmien merkitys näkyy myös siinä, että se on eniten lainattu Vanhan testamentin kirja Uudessa testamentissa (jos en väärin muista).

Septuagintassa psalmit on numeroitu hieman eri tavalla – pääsääntöisesti numero on yhtä pienempi eli meidän psalmi 23 on esimerkiksi venäläisessä Raamatussa psalmi 22. Usein myös jakeiden numerot ovat Septuagintan mukaan käännettynä yhtä pienempiä – monet englantilaiset käännökset.

Rukoileva kirkko

Vuonna 1978 Sley-Kirjat julkaisi rukoushetkikirjan nimeltä ”Rukoileva kirkko”. Sitä ajoi ja sen toimitti Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Martti Parvio. Hän käytti sitä luennoillaan.

Hetkipalvelukset ovat jokapäiväisessä käytössä katolisessa kirkossa, erityisesti luostareissa. Niitä on seitsemän:
1. Matutina eli varhainen aamurukous, johon liittyy kiitoshetki eli laudes
2. Ad primam eli hartaushetki ensimmäisellä hetkellä/tunnilla (6)
3. Ad tertiam eli hartaushetki kolmannella hetkellä (9)
4. Ad sextam eli hartaushetki kuudennella hetkellä (12)
5. Ad nonam eli hartaushetki yhdeksännellä hetkellä (15)
6. Vesper eli ehtooveisu tai iltarukous (18)
7. Completorium eli yöveisuu tai rukoushetki päivän päättyessä

Niihin kaikkiin kuuluu psalmi johdannon ja virren jälkeen.

Ikävä kyllä luterilaisuudessa – erityisesti pietismissä – on kartettu kaikkea ”kaavamaisuutta” – rukousten pitää olla vapaamuotoisia, henkilökohtaisia jne. Liittyminen kirkon vuosituhantiseen perinteeseen voi kuitenkin avata uusia näkökulmia uskoon.

Nykyään ei taida olla suomeksi mitään luterilaista hetkipalveluskirjaa, katolinen kirkko kyllä sellaisia julkaisee jopa jokaiseen kirkkovuodenaikaan omansa.

Alfabeettiset psalmit

Yksi erikoisuus psalmeissa ovat alfabeettiset psalmit eli ”aakkospsalmit”. Ne tunnistaa siitä, että niissä usein on 22 jaetta –heprean aakkosissa on 22 konsonanttia.

Pisin psalmi eli Psalmi 119 on alfabeettinen psalmi, mutta siinä yhdellä kirjaimella alkaa aina 8 peräkkäistä jaetta: jakeet 1-8 aalefilla, jakeet 9-16 beetillä, jakeet 17-24 giimelillä jne., kunnes jakeet 169-176 alkavat taulla, heprean aakkosten viimeisellä kirjaimella. Joihinkin raamattuihin on jopa merkitty ”väliotsikkoina” heprean kirjeimet. Meidän Raamatussamme kirjaimen vaihtumisen huomaan lihavoidusta alkukirjaimesta.

Käännöksessä on mahdotonta aloittaa aina kahdeksan jaetta meidän aakkostemme yhdellä kirjaimella – meidän aakkosiamme on 28 – tai vähän vähemmän, jos jätämme ”ulkolaiset kirjaimet” (q,x,z jne.) pois.

Tällainen ”tyylitaiteilu” toki auttoi tekstin muistamisessa – Vanhan testamentin aikaan suullinen perimätieto on oli tärkein, ”kirjat” olivat kalliita ja harvinaisia.

Mutta tärkein syy kaikkien kirjaimien käyttöön oli muistuttaa kuulijaa/lukijaa siitä, että Jumalan laki koskee kaikkea meidän elämässämme – alkoi se millä kirjaimella tahansa.

Myös Valitusvirret ovat alfabeettiset, mutta niissä ei aina edetä aakkosjärjestyksessä ja kolmannessa luvussa jokainen kirjain toistuu kolme kertaa, siinähän on 66 jaetta.

Katumuspsalmit

Seitsemää Vanhan testamentin psalmia kutsutaan katumuspsalmeiksi: 6, 32, 38, 51, 102, 130, 143.

Psalmi 51

Jakeita 3-6 käytetään jumalanpalveluksessamme synnintunnustuksena.

Meillä ihmisillä on taipumus vähätellä omia syntejä ja paisutella toisten syntejä. Vaikuttaa siltä, että vasta profeetta Natanin kertomus avasi Daavidin näkemään, mitä hän oli tehnyt. Kun hän näki toisen synnin, samalla paljastui omakin synti (jae 5).

Samalla tavalla helposti teemme parannusta toisten synneistä. Mutta tärkeintä on tehdä parannus omista synneistä. Jos ihminen ei tunne omaa syntisyyttään, ei hän tunne oikealla tavalla myöskään Jumalan armoa (Room 5:20-21).

Pyyhi pois (jae 3) liittyy ajatukseen, että Jumala on kirjoittanut ihmisten synnit kirjoihinsa. Ainoa tapa päästä eroon synnistä on saada se anteeksi (jae 4). Itse emme pysty itseämme puhdistamaan.

Rukoilija tunnustaa, että synti ei ole väärin vain ihmisiä kohtaan, vaan se on aina myös Jumalan tahdon rikkomista, rikkomus Jumalaa vastaan (jae 6, tuhlaajapojan sanoin: sinua ja taivasta vastaan: Luuk 15:18). Tämä näköala alkaa valitettavasti kadota läntisessä maailmassa: yhä enemmän ajatellaan, että ihmiset voivat keskenään – eduskunnan päätöksillä jne. – päättää, mikä on oikein ja mikä väärin.

Jae 7 puhuu perisynnistä. Se on ihmiselle yksi vastenmielisimmistä ajatuksista ja Raamatun opetuksista. Jokainen haluaisi olla hyvä. Perisynnin vastustus tulee näkyviin myös uskonnollisessa elämässä: aikuiskastetta kannattavat liikkeet opettavat usein, että lapset pelastuvat viattomuutensa kautta. Kun uutisissa kerrotaan raaoista surmatöistä, ihmetellään miksi ihminen voi olla paha. Pahuus ihmisessä ei ole vain huonoa kehitystä, vaan se on meissä syntymästä asti (katso myös 1 Moos 6:5, 8:21). Elämä voi vahvistaa joko pahuutta tai hyvyyttä.

Jos ihminen ei suostu syntiseksi, hän tekee Jumalasta valehtelijan (1 Joh 1:8-10). Mutta jos ihminen ei hyväksy Kristuksen sovitusta synneistä, silloinkin hän tekee Jumalasta valehtelijan (1 Joh 5:10-12). Johannes ikään kuin sanoo: yhtä varmasti kuin olet syntinen, yhtä varmasti Kristus voi sinut puhdistaa ja pelastaa.

On tärkeä muistaa, että syntiinlankeemuskertomukseen sisältyy myös protoevankeliumi (1 Moos 3:15): synti ei voittanut, vaan Jumalalla oli jo pelastussuunnitelma.

Iisoppia käytettiin uhrieläimen veren vihmomiseen (2 Moos 12:22, 3 Moos 14:4-7, 4 Moos 19:18) – mutta meidät voi puhdistaa vain Kristuksen veri (jae 9).

Jae 10 viittaa synninpäästön sanaan.

Uusi alku on mahdollinen vain Jumalan uutta luovan teon kautta (jae 12).

Jae 15 muistuttaa meitä siitä, että hyvät teot ovat seuraus – ei syy – Jumalan armosta.

Särkynyt sydän antaa kunnian Jumalalle (jae 19). Se ei enää kuvittele voivansa tulla toimeen ilman Jumalan apua (katso myös Luuk 18:9-14).

Kiitosspalmit

Kiitospsalmeja on paljon, mm. psalmit 144-150 – kirja siis loppuu kiitokseen. Tosin on paljon myös psalmeja, joissa pyydetään Jumalan apua ja jopa kostoa viholliselle, esimerkiksi psalmi 142.

Lyhyin psalmi eli psalmi 117 kehottaa kaikkia kansoja kiittämään Jumalaa.

Matkalaulut

Psalmit 120-134 ovat matkalauluja, joita laulettiin erityisesti, kun oltiin menossa Jerusalemin temppeliin suurina juhlina.

Jeesuksen sanat ristillä

Matt 27:46 ja Mark 15:34 oleva ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit” on lainaus Ps 22:2:sta.

Luuk 23:46 ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” on lainaus Ps 31:6:sta. Jeesus siis tunsi psalmit.

Kertaus on opintojen äiti

Psalmissa 136 jokainen jae päättyy samalla tavalla ”Iäti kestää hänen armonsa”., KR-1933: ”sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”. Tärkein on sanottu niin monta kertaa, että se varmasti muistetaan.

On hyvä osata Raamattua ulkoa. Heprealainen runoteksti auttoi juutalaisia muistamaan psalmeja ulkoa.

Paimenpsalmi

Tunnetuin psalmeista on Daavidin paimenpsalmi eli psalmi 23. Daavidin nimiin on laitettu puolet eli 75 psalmia.

Psalmi jakautuu kahteen osaan:
Alussa asiat ovat hyvin ja Jumala kaukana: ”hän”.
Lopussa asiat ovat huonosti ja Jumala lähellä: ”sinä”.

Jakeen 4 ”pimeä laakso” voidaan kääntää myös ”kuolemanlaakso”.